Isokoskelo pesii suurilla ja karuilla vesillä koko maassa, pesimäkannaksi on arvioitu 20 000 – 30 000 paria. Isokoskelon kannan arviointi on kuitenkin hankalaa, sillä pesiviä naaraita on vaikea löytää, ja kesäkuussa laajalti liikkuvissa parvissa osa on pesimättömiä yksilöitä. Poikueisiin perustuva laskenta ei myöskään onnistu, sillä osa poikueista kerääntyy isoiksi yhteisparviksi, joista suurimmissa on ollut peräti viisikymmentä poikasta. Yleensä vahvempi naaras yksinkertaisesti kaappaa heikommalta poikueen itselleen ja liittää sen osaksi omaa pesyettään, sillä suuret poikueet pyydystävät tehokkaammin kuin pienet.
Muuttoaikaan voit huomata isokoskeloiden kokoontuvan järvenselille parhaimmillaan jopa tuhansien yksilöiden parviksi. Isokoskelo talvehtii Etelä-Ruotsissa ja Tanskan salmissa. Ilmastomuutoksen vuoksi Suomeen talveksi jäävien isokoskeloiden määrä on kuitenkin viime vuosikymmeninä kasvanut, ja karaistunut lintu pärjääkin täällä, kunhan vedet pysyvät jääpeitteestä vapaina.
Olkihattu, isolieri,
kalliolta alas kieri.
Siitä veteen vieri,
vesilintu teki pesän,
hautoi munat,
asui kesän.
Värssyjä
Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 5/2011; BirdLife; Jorma Laurila, Suomen Luonto 1/2015; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Suomen Luonto. Linnut 23.7.2018; Tuomo Hurme, Satakunnan kansa 10.11.2018; Wikipedia; Linnut. Värssyjä. Wordpress.