Männynsuomuorakas kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoista kohden. Sitä löytää parhaiten tuoreista ja kuivista mäntymetsistä, usein suurina ryhminä. Se kasvaa männyn seurassa (kuten kuvassa alla), koska on männynjuurisieni. Sienisato vaihtelee eri vuosina voimakkaastikin.
Kymmenestä kahteenkymmeneen senttiin leveä lakki on nuorena kupera, myöhemmin laakeneva, matalasti kuoppakeskustainen. Se on paksumaltoinen ja usein epäsäännöllisen muotoinen sekä aaltoreunainen. Lakissa on tiheässä keskeltä suurempia, reunoilta pienempiä suomuja. Lakin väri vaihtelee vaaleanruskeasta ruskeanmustaan, mutta koholla olevat suomut ovat tummempia.
Männynsuomuorakkaan saattaa sekoittaa lähilajiinsa kuusensuomuorakkaaseen. Kuitenkin kuusen kanssa kasvaa oma lajinsa ja männyn kanssa omansa.
Männynsuomuorakas ei ole ruokasienestäjälle niin mieluinen löytö kuin värisienestäjälle. Joidenkin männynsuomuorakasta syöneiden mielestä se on tosin ihan hyvä ruokasieni. Yhden tähden ruokasienen maku on nuorena vielä mieto. Joku toinen sanoo makua mausteiseksi, miellyttäväksi ja lakritsamaiseksi. Vanhemmiten männynsieniorakas maistuu kuitenkin hieman karvaalta.
Vasta vuonna 1999 ruotsalaiset villalankavärjärit keksivät, että männynsieniorakkaista saa ammoniakkilisäyksellä kauniita siniharmaita värejä, mutta ilman ammoniakkia värit jäävät ruskeiksi. Jo lähes mädistä männynsuomuorakkaista saa sinisiä, turkooseja ja vihertäviä sävyjä. Sen sijaan kuusensieniorakkaista ei saa väriä lainkaan.
hänen nenänsä on sinisen punertava
ja hän on kriittinen
että minun runoihini on tullut
turhaa lavertelua vai mitä hän meinaa
että niiden pitäisi olla tiiviimpiä
minä vastaan
sanon
kun kirjoitan olen sienimetsässä
ja sieniä ei löydä muuten kuin kuleksimalla
kiireettä sinne tänne
ja kun löydän sienen en ota vain lakkia
otan myös varren ja tyven
ja rihmastonkin haluan mukaan
vaikka se olisikin lyhytnäköistä ja tyhmää
mutta runon pitää olla kokonainen kasvi
eikä pelkkä itiöemä
hyvä runoilija
ei tee runoja
vaan etsii niitä