Järvenselän luminen hiljaisuus

Luonnosta voi hakea niin voimaa, iloa, rauhaa kuin lohtuakin. Valokuvissa valo maalaa maisemaa vuodenajan mukaan.

Kuvataitelija Mikko Mikkola antaa vinkin harmaan ja sävyjen näkemiseen: kun otat valkoisen paperin ja vertaat sitä luontonäkymään, huomaat, ettei talvimaisema olekaan valkoinen. Lukemattomat hennot värit sävyttävät harmaata, ne kertautuvat talven valossa ja näkyvät vain talvella.

Talvipäivän haalea valo, 

kaikki ympärillä uinuu.
Luonto ottaa hengähdystauon,
ja me ihaillemme sen kauneutta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Kylmä tuuli,
valkoinen maa,
kaikki hiljenee talveksi.

Tämä aika vuodesta kutsuu meidät,
nauttimaan luonnon rauhasta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Värit elävät talven joka hetkessä. Maisema on rauhoittava, myös luomaan innostava.

Talvi tuo mukanaan hiljaisuuden,
sen kauneus on syvää ja rauhoittavaa.

Me kuuntelemme lumen kertomaa tarinaa,
ja annamme maailman levätä.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Hiljaisuus tahtoi
että olisi voinut kokea
kaikki maailman ihmeet
täydellisellä tavalla

että olisi voinut olla siinä paikallaan ja
kuulla
tuntea
kaikki äänet
kaikki tuoksut
nähdä kaiken mitä tapahtui
sillä tavalla tarkasti ja selkeästi 
Sari Lehtimäki

Yö laskeutuu nopeasti,
mutta talvi tuo tähdet lähemmäksi.
Me katsomme ylös taivaalle,
ja toivotamme hyvää yötä talven hengelle.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Lähteet: Muistovärssy, Ihana Talvi Runo; Sari Lehtimäki, Hiljaisuuden runoja, runotalo.fi; Sinikka Nieminen, Lumi; YLE Häme 11.1.2010;

 

 

 

 

LUE LISÄÄ

Parasta pöytään talvilinnuille

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna laskettiin pihalintuja, olihan perinteinen talvilintujen pihabongaus.

 

Tikli
Noina laskentapäivinä ei välttämättä tullut näkyviin ns. edustava määrä lajeja, koska juuri tuon tunnin aikana yhtä aikaa nähdyt linnut kirjataan.

 

Urpiainen
Kuvissa on osa pihamme ruokintapaikoilla tämän talven nimiin käyneistä linnuista. Talitiainen oli sunnuntaina ylivoimaisin kävijä, myös sinitiaisia oli runsaasti, mutta vähemmän kuin vuosi sitten.

 

Pyrstötiaisia
Neljä pyrstötiaista sattui piipahtamaan pihaamme juuri laskentatunnin aikana. Ne ovat levottomia lintuja, jotka jäävät vain hetkeksi, mutta lennähtävät kohta jo eteenpäin.

 

Hömötiainen
Hömötiainen käväisee joskus harvoin talilla. Hömötiaisten määrä on metsälaskentojen mukaan alkanut kasvaa aallonpohjavuosien jälkeen. Töyhtötiainen on hömistä harvinaisempi vieras pihassamme.

 

Harmaapäätikka
Tikoista käpytikka, harmaapäätikka ja valkoselkätikka poikkeavat nakuttamaan talimakkaroita silloin tällöin.

 

Vihervapuset
Vihervarpuset, vihervarpeipot, tiklit ja urpiaiset saapuvat yleensä marras-joulukuussa talvikaudeksi pihapiirin ruokinnalle.

 

Punatulkkupari
Punatulkkujen vihellystä kuuluu useinkin, mutta joskus lintuja myös näkee pihassa. Eilen punatulkku yritti oppia syömään auringonkukkia ruokinta-automaatista, vaikka onkin maasta syöjä. Näemmä kauralyhdekin kelpaa pengottavaksi.

 

Keltasirkku
Keltasirkuille on päivittäin tarjolla kauranjyviä, mutta niille on myös kauralyhde nypittäväksi. Keltasirkut ovat parvilintuja, ne säikähtävät helposti, mutta palaavat pian takaisin. 

Lähemmäs kymmenkunta mustarastasta on jäänyt talvehtimaan. Viskelen niille rusinoita, mutta ne noukkivat myös automaateista maahan tippuneita siemeniä.

 

Mustarastasrouva
Kuoritut auringonkukansiemenet maistuvat kaikille pihamme lintuvieraille, tosin mustarastas rakastaa marjoja, tikli, urpiainen ja vihervarpunen pähkinämurskaa sekä hampun ja hirssin siemeniä. Ne maistuisivat myös punatulkuille.

 

Valkoselkätikka
Talvilinnuille on tarjolla myös talimakkaratankoja ja -palloja, on myös siannahka läskeineen kuusen kyljessä. Siitä tykkäävät tiaiset ja tikat.

 

Viherpeippo
Harakoita ja variksia en ole nähnyt montakaan tänä talvena. Lähimarketin puluparvi lennähtää joskus katsomaan pihamme tarjontaa.

 

Tarjontaa kyllä on, sillä meillä on molemmin puolen taloa useita ruokintapisteitä, jotka siistin ja täytän aamuisin. Kysyntääkin on, sillä kahdeksan kilon auringonkukkasäkki ei kestä kauan, eivätkä talipötkötkään.

Lintulautalivestä voit seurata sipoolaisen pihan lintulautaa, josta on tehty olohuone.

Piip, piip, pieni lintu,
ulkona sataa lunta.
Lintu näkee jäisellä oksalla,
kesästä kaunista unta.
Otto Kotilainen, E. Holmström

Lähde: Johanna Junttila, Tiede Luonto 1/2026; Yle Areena; Otto Kotilainen, E. Holmström, Värssyjä.

LUE LISÄÄ

Tule mukaan pihabongaukseen 24. – 25.1.2026!

Pihabongaus on hauska jokatalvinen tapahtuma tarkkailla kotipihan lintuja. Sen avulla on kerätty talvilinnuista kahdenkymmenen vuoden aikana yli 1,87 miljoonaa havaintoa. 

Pihabongauksen tulokset kertovat varsin luotettavasti talvilintujen levinneisyydestä erityisesti ruokinnoilla. Olen osallistunut vuosikausia; tarkkailu on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. 

Talitiainen

Pihabongauksessa huomaa ympäristön muuttumisen, vaikka talvien välinen vaihtelu voi olla suurta; lintujen lajimäärä on pysynyt suunnilleen samana, vaikka yksilömäärissä on paljon muuttuvuutta vuosittain.

Sinitiainen
Nyt tammikuun lopulla järjestettävä pihabongaus on jo 21. kerta. Mukaan voi lähteä, kun tuntee tavalliset talvilinnut.

Närhi

Yhden tunnin aikana on tarkoituksena laskea, kuinka monta yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä. Ei haittaa, vaikka pihalla kävisi vain vähän lintuja. Sekin on tärkeä tieto, että jotakin lintulajia ei tavata siinä kohteessa tai linnut ovat vähissä. Pihabongauksessa ei tavoitella harvinaisuuksia.

Keltasirkkuja
Pihabongaus on hyvä keino seurata tarkemmin lähiseudun talvisten lintujen elämää, ja samalla voi myös oppia uuttakin. Pihabongaukseen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä. Tervetuloa mukaan!

Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen, tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuodenaikoja siitä voin kiittää. 

Värssyjä: Runoja vuodenajoista 20.1.2016

LUE LISÄÄ

Mistä on tullut sanonta Pakkanen paukkuu?

Suomessa on ollut näillä viikoilla kovia pakkasia, ja paikoin Lapissa on mitattu jopa yli 40 pakkasastetta.

 

Oletko kiinnittänyt huomiota myös pakkasen paukkeeseen? Se on hyvin tavallinen ilmiö, ja pauketta saattaa kuulua niin metsän puista kuin talojen rakenteista. Miksi se itse asiassa paukkuu? Ilmiö on vaikuttanut myös suomen kieleen, puhummehan paukkupakkasista tai pakkasen paukkumisesta.

 

Pakkasen pauke on ollut pitkään mysteeri. Nyt siitä on kuitenkin saatu lisää tietoa, kun akustiikan emeritusprofessori Unto K. Laine onnistui mittauksissaan selvittämään äänen syntytavan ja -paikan. Mittausten mukaan näyttää siltä, että revontulien ja pakkasen äänet ovat samaa perua. (Tiede Luonto 1/2026.)

 

Laineen mukaan pakkasen pauke syntyy tyynellä ja kirkkaalla säällä auringon laskun jälkeen rakentuvassa ilmakerroksessa, joka varautuu sähköisesti. Kun sähkövaraus purkautuu, syntyy paukahdus tai rätinä. Jos saat kevyen sähköiskun, se voi napsahtaa samalla tavalla. Jos puolestaan silität kissan kuivaa turkkia, siitä kuuluu samanlaista ritinää.

 

Pakkasen pauketta ei voi kuulua päivällä auringon paistaessa vaan vasta pimeän tultua, myöskään pilvisellä säällä tai tuulella sitä ei synny. Jotta pauketta kuuluu, pakkasen on oltava kireä ja ilman tyyni, kuiva ja kirkas, samoin lämpötilan pitäisi olla ainakin kahdeksan astetta matalampi kuin iltapäivälämpötilan. (Laine, Tiede Luonto 1/2026.)

 

Lämpötilalaajeneminen ja supistuminen aiheuttavat ääniä myös talojen rakenteissa, koska esimerkiksi seinänraoissa voi olla vettä. Kun vesi laajenee jäätyessään, syntyy paukkuva ääni. 

 

Myös rakenteiden materiaalin kutistuminen voi aiheuttaa samanlaista ääntä. Siitä ei ole mitään haittaa, mutta kova ääni voi hämmästyttää. Myös jäät paukahtelevat. Meteorologi Anniina Valtosen mukaan paukkupakkaselle ei ole olemassa mitään virallista meteorologista raja-arvoa.

 

Metsästäkin voi kuulua pakkasella pauketta. Alpeilla on tehty tutkimuksia, että puut eivät paukahtele, jos ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia, sen sijaan vaurioituneet puut voivat paukahdella.

 

Mikä sitten on käsite tulipalopakkanen? Nimitys johtunee siitä, että pakkassäällä tiloja lämmitetään enemmän kuin normaalisti, mikä lisää tulipalojen määrää. Näin oli varsinkin silloin, kun puulämmitys oli tavallinen lämmitystapa, nykyisin tulipaloja voi synnyttää lisääntynyt sähkön ja lämmittimien käyttö kovilla pakkasilla.

Jäätyneet oksat humisevat,
pakkasen syleily tiukentuu.
Kuu loistaa kirkkaana yössä,
kertoen tarinoita menneistä ajoista.

Pakkashenki tanssii ilmassa,
painaen kuurankukat ikkunaan.
Huurteen alla uinuu maa,
kietoutuen valkeaan viittaan.

Tähdet tuikkivat korkeuksissa,
kuin pienten toiveiden merkit.
Hiljaisuus laulaa yössä,
viestien talven ikuisuudesta. 
runoarkisto

Lähteet: Aada Färding, Tiede luonto 1/2026; Ilmatieteen laitos, Erikoiset kysymykset; levi. fi/Ilmatieteen laitos/Tieteen Kuvalehti 2.1.2024; Reija Saarinen, Voice.fi 3.1.2024; Suomenmaa 10.1.2026, muokattu 12.1.2026; Hanna Haavisto, MTV Uutiset/Ilmatieteenlaitos 1.5.2015; Talven kuiske, runoarkisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUE LISÄÄ

Miksi lumi on valkoista? Paljonko se painaa?

Lumi ja lumettomuus ovat puhuttaneet näinä viikkoina. Lunta on edelleen monin paikoin varsin vähän, pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Miksi lumi on valkoista?

Lumi koostuu jääkiteistä ja niiden väliin jäävästä ilmasta. Lumen väri liittyy auringonvaloon, sen suoriin säteisiin ja säteiden heijastuksiin ilmakehässä. Valkoinen auringonvalo sisältää kaikki eri aallonpituuksilla olevat värit, kirjon eli spektrin.

Lumi on vedestä syntyessään väritöntä, jolloin siitä heijastuu koko sen vastaanottama värispektri eli valkoinen valo. Se näkyy valkoisena valona kaikissa niissä olosuhteissa, jolloin spektri ei hajoa, mutta kirjo hajoaa esimerkiksi sateenkaaressa.

Lumi on puhtaimmillaan kirkkaalla ilmalla sinertävää. Tällöin lumi heijastaa taivaan sineä.

Kuinka paljon lumi lisää valoisuutta?

Pitkän lumettoman syksyn jälkeen ohutkin lumipeite teki maailmasta valoisan. Ilmankos ilma tuntui kirkkaalta, sillä puhdas, kuiva lumi heijastaa 80–90 prosenttia saapuneesta valosta. Valon määrä siis lähes kaksinkertaistuu, mutta jos lumi on märkää, se heijastaa vain puolet saapuneesta valosta.

Minkä verran lumi painaa?

Yksi senttimetri lunta on sulatettuna suunnilleen yksi millimetri vettä. Kymmenen millin vesisade vastaa talvella noin kymmenen sentin lumikerrosta; ja se painaa yhden neliökilometrin alueella 10 000 tonnia.

Näinä päivinä on satanut kevyttä pakkaslunta, sitä on hauska kolata. Sen sijaan suojasään nuoskalumi on äärettömän raskasta työnnellä pois pihapoluilta, siitä minulla ei olekaan vielä tälle talvelle kokemusta.

Minä niin kuin moni muukin tarkkaili syksyllä pihlajanmarjojen määrää ja muisteli kansanviisauksia marjoista tulevan talven lumien ennustajana. Tosiasiassa pihlajanmarjojen määrästä ei voi luotettavasti päätellä alkavan talven lumitilannetta.

Seuraavat kansansanonnatkin ovat keskenään ristiriitaiset. Yleisin sanonta lienee ”Pihlaja ei kahta taakkaa kanna” eli tulee vähäluminen talvi, kun pihlajassa on paljon marjoja. Toinen tulkinta viittaa päinvastaiseen: pihlajanmarjoja on runsaasti, jotta linnuilla olisi syötävää vielä silloinkin, kun maassa on paljon lunta.

Jokainen jääkide hohtaa valoa,
puiden latvat peittyvät huurteen helmiin.
Pakkasen kirkas laulu soi,
ja aurinko maalaa taivaan kultaiseksi.

Hangen alla nukkuu kevään alku,
pienet siemenet odottavat vuoroaan.
Vaikka pakkanen nipistää yhä,
valo kutsuu jo uuteen aikaan.

Latujen viertä kulkee kulkija,
hitaasti hengittäen kirpeää ilmaa.
Hän tietää, että pian tuuli kääntyy,
ja kevät avaa ovensa maailmaa
runoarkisto, helmikuu

Lähteet: German Portillo verkon meteorologia; Foreca.fi; Outi Laatikainen, Keskisuomalainen 12.1.2019; runoarkisto, Helmikuu, Talven helmikruunu.

LUE LISÄÄ