Kevätjäiden voimaa

21 toukokuuta 2022

Ihan kuin pieni saari olisi kerännyt rannoilleen hämmästyttävän määrän palasokeria! Sellainen vaikutelma syntyi Selkäluotoa kaukaa katsottaessa. Ruokolahden Haapavesi oli  jäätön tuolloin 9.5., siksipä ajoimme moottoriveneellä saaren luokse tutkimaan tarkemmin  luonnon muovaamaa jäätaideteosta.
 

Läheltä katsottuna palasokerikasat olivatkin yllättävän suuria jääröykkiöitä. Sellaisen röykkiö syntyy, kun jäät lähtevät liikkeelle kovalla tuulella ja kasaantuvat matalikon päälle. Mitä paksumpaa jää on, sitä paremmin lohkareet pysyvät päällekkäin.
 

Kun tuulee sopivasta ilmansuunnasta, jäälohkareet alkavat kasautua rantaan. Jäät puristuvat toistensa päälle ja niin kasa nousee. Tällä rannalla jäät eivät olleet lohkareina vaan ne olivat murskautuneet valtaviksi keoiksi.
 

En ole koskaan ollut seuraamassa, miten myrskytuuli rikkoo ja ajaa jäitä rannalle. Se olisi varmasti vaikuttava luonnonnäytelmä, mutta korkeissa valleissakin oli ihmettelemistä tarpeeksi.
 

Voimakas pohjatuuli oli työntänyt ja pirstonut jäälautat pyöreähkön saariluodon kolmelle rannalle näyttäviksi röykkiöiksi.
 

Pienessä saaressa pesii runsaasti lokkeja. Kuvan harmaalokki ihmetteli jääkasoja, jotka peittivät kivikkoisen rantaviivan. Pesimispaikkaa se ehkä haeskeli.

Tuli toukokuu, tuli valkeat yöt,
yli lensivät kurkien aurat.
Tuli hiirenkorvalle koivikkovyöt,
nousee oraalle ohrat ja kaurat.
Tuli toukokuu, järvet kahleensa luo,
vaarit vikkelään kalalle soutaa;
lapset koivuista makeaa mahlaa juo,
kaikki maisemat tulvivat poutaa.

Lähteet: Wikipedia; Einari Vuorela, Huilunsoittaja, Toukokuu-runosta osa





LUE LISÄÄ

Puiden silmut ovat kevään vihreä ihme Osa 2

14 toukokuuta 2022

Silmut muodostuvat syksyllä kasvukauden päätyttyä, minkä jälkeen ne vaipuvat silmulepoon. Mikäli kesken lepokauden tulee lämpimiä säitä, silmu ei hämäännyt puhkeamaan, sillä kasvuhormonit pitävät puun lepotilassa.

Jos otat koivunoksan lokakuussa sisälle ja annat sille valoa, vettä ja lämpöä, silmut eivät aukea. Vasta riittävän pitkä viileä kausi saa lepotilan raukeamaan. Viileään jaksoon lasketaan päivät, joiden lämpötila on nollan ja plus kymmenen asteen välissä, mutta kovia pakkasia ei oteta lukuun. Kun tuot koivunoksia sisälle tammikuussa, niin silmut puhkeavat hiirenkorville lämmön ansiosta. Juuri nyt kevään lämpö avaa koivun silmut luonnossa.

Koivu
Tutussa koivun silmussa on pieni verson aihe sekä lehtien aiheita, jotka suojaavat kasvupistettä. Kuusella on lukuisia silmusuomuja suojaamassa silmua, sen sijaan esimerkiksi pajulla on vain yksi suuri silmusuomu pajunkissan päällä.

Kuusi
Oksassa on erilaisia silmutyyppejä, kuten kärkisilmu ja hankasilmu. Kärkisilmun avulla puu kasvaa pituutta ja samalla se kurkottelee valoon. Suorarunkoiset puut, kuten haapa ja mänty kasvavat pituutta kärkisilmusta.

Haapa
Sen sijaan esimerkiksi raudus- ja hieskoivun pituuskasvu alkaa hieman alempaa lehtihangassa olevasta silmusta. Muista kasveista tulee mieleeni tomaatin taimet, joista poistetaan ns. varkaita eli ylimääräisiä versoja taimen jokaisesta lehtihangasta, jotta kasvi ei kuluta turhaa energiaa verson kasvattamiseen.

Tammi
Silmujen puhkeamisen voi parhaiten ennustaa laskemalla yhteen kevätpäivän tasauksesta (20. tai 21.3.) lähtien plusasteisten päivien keskilämpötilat. Lehdet ilmaantuvat, kun summa lähentelee lukemaa 250, mutta yleensä lämpösumman kertymiseen kuluu ainakin kuukausi.

Pihlaja
Pohjoisten metsäpuiden kukinnan ja lehtimisen on havaittu aikaistuneen keskimäärin 0,1 päivää vuodessa. Vuodesta 1848 lähtien on nimittäin koottu tietoja, miten lämpötilan nousu vaikuttaa kasvien vuosirytmiin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.
 
Vaahtera
Havaintoverkon tulosten mukaan esimerkiksi hieskoivun lehteen tulo aikaistui selvästi Suomessa vuosina 1997 – 2006. Aikasarjoja keräsi aluksi Suomen Tiedeseura, sittemmin Helsingin yliopisto.

Tuomi
Lämpösummamallin avulla arvioitiin, kuinka suuri lämpeneminen aiheuttaa havaitun aikaistumisen. Sen tuloksena selvisi, että kevään lämpötila on noussut keskimäärin 1,8 °C vuosisadassa.

Kevätsää, lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa,
puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi,
puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon herättää.

Lähteet: Eero Kubin, Jarmo Poikolainen, Kauko Salo, Tatu Hokkanen, Jorma Pasanen ja Anne Tolvanen, Luonnonvarakeskus Luke 28.11.2012; Henry Väre &Heikki Kiuru, Suomen puut ja pensaat; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 3/2022; Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 3.4.2010; Lotta Lindholm, Meillä kotona 8.1.2017; Mikko Puttonen, Tiede 9.6.2011. Runon kirjoittaja on tuntematon.

LUE LISÄÄ

Puiden silmut ovat kevään vihreä ihme Osa 1

06 toukokuuta 2022

Tunnistatko silmuista puulajeja? Se on mahdollista, sillä kullakin silmulla on omat ominaispiirteensä: ne voivat olla pieniä tai isoja, pitkänomaisia tai pyöreitä, teräväkärkisiä tai pyöreäkärkisiä, kuivia tai tahmeita, kaljuja tai karvaisia, suoraan rungosta kasvavia tai rungosta pienellä perällä erottuvia. Myös silmun väri ja suomujen määrä ovat hyviä tuntomerkkejä.

Tammi

Haapa

Vaikka puiden rungot ovat vielä paljaina, puut kuitenkin valmistautuvat jo tulevaan kasvukauteen, oikeastaan se on alkanut viime kesän lopulla. Puuvartisten kasvien silmut ovat niiden talvehtimiselimiä, ja niissä on jo valmiina verson ja lehtien aiheet sekä kasvupiste.

Silmua suojaavat silmusuomut, jotka tarjoavat myös hyviä tuntomerkkejä lehdettömien puiden tunnistukseen. Silmujen karvoilla ja tahmeudella on vaikutusta siihen, miten hyvin ne kestävät kylmää.  

Pihlaja

Vaahtera

Silmut muodostuvat syksyllä kasvukauden päätyttyä, minkä jälkeen ne vaipuvat silmulepoon. Kun vuoden loppuun mennessä on kertynyt viileitä päiviä tarpeeksi paljon, niin sanottu vilusumma täyttyy ja purkaa silmulevon. Silloin silmut ovat valmiit kehittymään, ja nyt kevään lämpö saa kasvun jälleen liikkeelle. Jos kesken lepokauden tulee lämpimiä säitä, silmu ei hämäännyt puhkeamaan, sillä kasvuhormonit pitävät puun lepotilassa.

Seuraavassa postauksessa 14.5. tammen, haavan, pihlajan ja vaahteran silmut ovat avautuneet pieniksi lehdiksi.

Valkoisena lokin siivet
taivaan täyttää
silmu herää
kevään ihmeen näyttää

Raimo Suikkari 

Lähteet: BirdLife Suomi; Eero Kubin, Jarmo Poikolainen, Kauko Salo, Tatu Hokkanen, Jorma Pasanen ja Anne Tolvanen, Luonnonvarakeskus Luke 28.11.2012; Henry Väre &Heikki Kiuru, Suomen puut ja pensaat; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 3/2022; Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 3.4.2010; Lotta Lindholm, Meillä kotona 8.1.2017; Mikko Puttonen, Tiede 9.6.2011; Raimo Suikkari, 2013 Viikon runo 3. toukokuuta 2021. 

***

Kevään suurta lintuharrastuspäivää vietetään lauantaina 7.5. Bongaa päivä pihalla -tapahtuma on tarkoitettu kaikille linnuista kiinnostuneille. Kuinka monta lintulajia löydät pihalta ja sen välittömästä läheisyydestä? Osallistu yksin tai porukassa ja havainnoi päivän aikana niin kauan aikaa kuin sinulle sopii. Tulokset voit ilmoittaa 9.5. avautuvalla lomakkeella.

Tällä viikolla meidän pihaan palasi kirjosieppokoiras. Nyt se laulaa lurittelee odotellessaan  emäntäehdokkaita, jotka nekin saapuvat lähiaikoina.

Perinteisessä Tornien taistossa lintuharrastajat kilpailevat leikkimielisesti siitä, kuka havaitsee eniten lintulajeja kahdeksassa tunnissa.



LUE LISÄÄ

Haukkavuori, historiallinen maamerkki Rautjärvellä

30 huhtikuuta 2022

Yksi Etelä-Karjalan parhaista retkikohteista on Rautjärvellä sijaitseva Haukkavuori. Sen laelta avautuu suomalaisen kansallismaiseman veroinen näkymä. Tämä Etelä-Karjalan korkein paikka sijaitsee 172 metriä merenpinnan yläpuolella ja 93 metriä korkeammalla kuin viereinen Sarajärvi. Vuoren lähes pystyjyrkkä eteläseinämä soveltuu mainiosti vuoristokiipeilijöiden harjoittelupaikaksi.


Haukkavuori on myös historiallinen rajapyykki. Vuosisatojen kuluessa valtakunnan raja on kulkenut juuri sen kautta kolmesti, sillä vuorella sijaitsee Pähkinäsaaren (1323), Täyssinän (1595) ja Uudenkaupungin (1721) rauhan raja.


Haukkavuoressa edelleen nähtävissä olevat vuosiluvut sekä rajan suuntaa osoittavat merkit ja valtakunnan tunnukset ovat Uudenkaupungin rauhan perua rajankäyntivuodelta 1722. Vanhat rajamerkit tosin erottuivat kallion harmaasta pinnasta minun maallikon silmiini aika himmeinä.


Haukkavuori on ollut aiemmin Rautjärven, Ruokolahden ja Simpeleen rajapaikka. Nykyään se kuuluu Rautjärveen ja vain luoteisosastaan se kuuluu Ruokolahteen. Haukkavuorelta on 14 kilometriä Simpeleelle, joka on Rautjärven kuntakeskus.


Toissa vappuna kävin tutustumassa Haukkavuoreen, sen keväisiin maisemiin ja luontopolkuun. Pysäköintipaikalta noustaan tietä ja polkua pitkin Haukkavuorelle vajaa kilometri. Vuoren päältä pääsee kolmen kilometrin mittaiselle patikkapolulle, joka vaatii hyvää kuntoa ja ketteryyttä, se oli mielestäni aika vaativa, mutta mielenkiintoinen. Polku on merkitty maalitäplin ja sitä oli helppoa seurata.


Luontopolku kulki vaihtelevassa maastossa, matkalle mahtui suota, lehtoa ja vanhaa metsää sekä jyrkkiä nousuja ja laskuja. Lunta näkyi enää vain alavilla kohdilla. Kukkivat sinivuokkokasvustot yllättivät kulkijan siellä täällä ja jopa keskellä hämärää kuusikkoa. Retken aikana pilvet alkoivat väistyä aamun sateen jäljiltä ja sää selkeni, lämpöasteita oli kymmenkunta.


Luontopolku johdatti takaisin lähtöpisteeseen eli Haukkavuoren laelle. Siellä oli hyvä hetki kaivaa eväät esille sekä kaunista maisemaa ihaillen syventyä teehen ja voileipiin. Näköalapaikalla oli jonkin verran jylhän maiseman ihastelijoita, mutta näin aikaisin keväällä oli vielä aika hiljaista.


Haukkavuori on yksi Kaakkois-Suomen Natura-kohteista sekä Suomen Kulttuuriperinnön säätiön luontokohde.
Sen jylhät maisemat ovat nähtävissä Metsän tarina -luontodokumentissa vuodelta 2012.

On tyyni kevätpäivä,
aluillaan toukokuu.
Jyhkeä korpikuusi
joenpeiliin kuvastuu. 

Valde Aho

Lähteet: GoSaimaa Lappeenrannan ja Imatran seutu; Etelä-Karjalan liitto; Heini Kähkönen, Etelä-Karjala-instituutin Maaseudun merkkipaalut -hankkeen blogi 9.12.2011; lappeenranta/museot; Museovirasto 22.12.2009; Rautjärvi; Tuomas Manninen Ruokolahti Visit Rautjärvi, Iltalehti 27.10.2019; Via Karelia; Valde Aho, Lahorastas. Runoja ja tarinoita luonnosta. Hiiripöllön tarina -runon ensimmäinen säe.

LUE LISÄÄ

Varpushaukka on kuin pieni kanahaukka

23 huhtikuuta 2022

Kana- ja varpushaukka muistuttavat suuresti toisiaan. Molemmilla on harmaa tai ruskea selkä ja valkoinen, poikkijuovainen vatsa. Kun varpushaukka pyydystää ”varpusia”, niin kanahaukka metsästää ”kanoja”, kuten teeriä ja fasaaneja. Kanahaukka on isompi ja jykevämpi kuin varpushaukka, joka on harakan kokoluokkaa. Varpushaukka on lennossa T:n muotoinen, sen sijaan kanahaukka on lennossa ristin muotoinen.

Varpushaukka harvinaistui huomattavasti 1900-luvun puolivälin jälkeen monissa Euroopan maissa. Nyt kanta on myrkkyjen käyttökiellon ansiosta elpymässä. Suomessa varpushaukkaa tavataan lähes koko maassa Metsä-Lappia myöten, mutta sen asumistiheys on suurin Etelä- ja Keski-Suomessa. Pesimäkanta on eri arvioiden mukaan 7 000 – 10 000 paria.


Varpushaukka on yleisin päiväpetolintumme. Sitä on jopa vaikea uskoa, sillä piilottelevan elintapansa takia varpushaukka näyttäytyy hyvin harvoin. Se pesii metsissä, nykyisin myös asutuksen lähellä, mutta talvisin sen tapaa lintujen ruokintapaikkojen lähettyviltä.

Suurin osa varpushaukoista muuttaa kuitenkin talveksi Keski-Eurooppaan. Tutkimusten mukaan varpushaukan kevät- ja syysmuutto sekä pesinnän aloittaminen ovat aikaistuneet kymmenellä päivällä viimeisten vuosikymmenten aikana ilmastonmuutoksen myötä, mutta talvehtimisalueet ovat säilyneet ennallaan.


Varpushaukka on kaunis petolintu. Sen vatsapuoli on poikittaisjuovainen. Koiraslinnun selkä on sinertävänharmaa, ja sekä kurkkuun että rintaan tulee vanhemmiten punaruskea sävy. Naaras on selkäpuolelta ruskehtava. Silmän värikalvo on aluksi vaaleankeltainen, mutta muuttuu iän myötä kirkkaankeltaiseksi tai oranssinpunaiseksi.

Varpushaukka pesii tavallisesti ensimmäisen kerran jo vuoden ikäisenä. Se muodostaa usein uuden parisuhteen joka kevät, mutta voi toisaalta pesiä pidempäänkin saman puolison kanssa. Varpushaukka aloittaa pesintänsä useimpia muita haukkoja myöhemmin. Niinpä haukanpojille on heinäkuussa riittävästi ravintoa, kun pikkulintujen poikaset ovat juuri lähteneet pesästä ja ovat varpushaukalle helppoa saalista.

Varpushaukka on selväpiirteinen lintujen saalistaja, 98 prosenttia ravinnosta koostuu varpuslinnuista, joskus se nappaa pikkunisäkkäitä sekä hyvinä myyrävuosina myös myyriä. Talvisin varpushaukkanaaraat voivat pyydystää kesykyyhkyjäkin, joiden paino on sama kuin saalistajan. Varpushaukan puolisoiden kokoero on erittäin suuri, sillä koiras painaa noin 150 grammaa ja naaras lähes kaksi kertaa tämän verran. Erilainen koko mahdollistaa erilaisen saalisvalikoiman, siksi koiraiden ja naaraiden välinen kilpailu ravinnosta on vähäisempää.


Varpushaukkakoiraan tehtävät eivät ole helppoja: se varaa reviirin, rakentaa pesän ja houkuttelee naaraan. Tosin naaraita on enemmän, joten ne kilpailevat koiraista. Naaraat suosivat koiraita, joilla on hyvä reviiri. Koiraan metsästyskyky vaikuttaa ratkaisevasti pesimistulokseen, sillä sen vastuulla on yksin ravinnonhankinta sekä naaraalle että poikasille. Varpushaukkojen parisuhde on jännittynyt, ja huono suhde voi johtaa koiraan kuolemaan, niinpä koiraan on oman etunsa tähden huolehdittava siitä, että naaraalla on riittävästi ravintoa.

Haudonnan aikana koiras on tuonut naaraalle pari kolme saalista päivässä, mutta poikasaikaan työt kasvavat viisinkertaisiksi. Sen on nimittäin tuotava suurelle poikueelle 15 – 20 pikkulintua päivässä ja itsekin on syötävä. Pesimäkauden aikana koiraan on laskettu pyytävän noin 450 pikkulintua. Tutkimusten mukaan varpushaukan saalistus ei kuitenkaan alenna pikkulintujen pesimäkantoja, sillä haukka saalistaa laajalla alueella, ja pienet linnut ovat sopeutuneet korkeaan kuolleisuuteen suurilla poikasmäärillä.


Varpushaukka on pikkulintujen kauhu ja saa aikaan kiivaan varoittelun ja kaaosmaisen pakenemisen. Varpushaukka käyttää saalistustekniikassaan hyväkseen yllätystä, kun se syöksyy puiden seasta pikkulintujen niskaan. Sillä on leveät siivet ja pitkä pyrstö, jotka mahdollistavat äkkikäännökset tiheikössäkin.

Varpushaukka liikkuu tottuneesti talvisin myös pihapiirissä ja ilmaantuu matalalla lentäen yllättäen lintulaudalle, ja salamannopeasti tiainen, keltasirkku tai viherpeippo on sen kynsissä. Joskus haukan voi nähdä myös puun oksalla tarkkailemassa, onko ruokintapaikan lintujen joukossa nuoria, sairaita tai kokemattomia lintuja, joiden kiinniottaminen onnistuu muita helpommin. Jos linnut ehtivät huomata haukan, ne varoittavat siitä heti ja pakenevat. Ne myös pysyvät poissa lintulaudalta, kunnes ovat varmoja haukan poistumisesta.


Talvella varpushaukan täytyy saada ravintoa päivittäin, ja sen on syötävä vähintään kaksi talitiaisen kokoista saalislintua, että se varmasti selviäisi kylmästä talviyöstä. Varpushaukka on varsin "tehoton" saalistaja esimerkiksi muuttohaukkaan verrattuna, sillä yhtä onnistunutta saalistusta sille saattaa tulla jopa kymmenkunta epäonnistumista. Muuttohaukalla onnistumisprosentti on noin kolmekymmentä.

Pari viikkoa sitten illansuussa varpushaukka oli tullut istuskelemaan pihaamme lintujen ruokintapaikalle. Haukka käänteli pienessä räntäsateessa päätään rauhallisesti ikään kuin katsellen ympärilleen. Pian tajusin sen ihmettelevän, mihin saalis katosi. Hetkeä aiemmin mustarastas oli nimittäin tömähtänyt ikkunaan ja makasi nyt hengettömänä maassa, mutta lumivallit olivat niin korkeat, että haukka ei nähnyt sitä. Pihassamme käy päivittäin rusinoitten syönnissä useitakin mustarastaita, yhtä niistä varpushaukka oli siis tavoitellut, mutta itse saalistamisyritystä en nähnyt.


Varpushaukkojen erikoismies, lempääläläinen Keijo Ruuskanen on rengastanut 16 vuoden aikana 1 081 varpushaukan poikasta. Hänelle ovat tuttuja varpushaukan tyypilliset pesäpaikat, kuten takamaiden tiheät ensiharvennusta vailla olevat korpimaastot, rämeenreunat ja nykyisin yhä useammin tiheät istutusmänniköt.

Suurin osa varpushaukoista muuttaa Eurooppaan elo-lokakuussa. Ruuskasen rengastamia varpushaukkoja on löydetty Saksasta, Hollannista ja Italiasta. Tavanomaisin löytösyy on haukan menehtyminen liikenteen uhrina, ampuminen tai törmäys ikkunaan saalistustilanteessa.

linnavuorella
varpushaukka varoittaa
sienestäjästä
Keijo Nevaranta, haiku 

Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 23.3.2015; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Hannu Järvinen, Lempäälän - Vesilahden Sanomat 14.9.2015; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jorgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luontoilta, toim. Veikko Neuvonen; Luomus, Luonnontieteellinen keskusmuseo 8.11.2010; LuontoPortti; Peda.net; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Suomen luonto. Linnut; Pertti Varpushaukan muutto suomalaisen rengastusaineiston kuvaamana; Turun Sanomat. Kysy luonnosta 22.1.2005; UPM. Metsiemme lintuja; Keijo Nevaranta, Heinäkuun ja elokuun runot 25.9.2017, Haiku 29.8.2017.



LUE LISÄÄ