Mistä tietää, että on kevät?

Kevät on vuodenajoista lyhyin; se ­kestää tavallisesti kuudesta yhdeksään viikkoa. Eteläisessä Suomessa kevättä riittää maaliskuun loppupuolelta toukokuun puoliväliin, sen sijaan Lapissa kevättä eletään huhtikuun puolivälistä aina kesäkuun alkuun saakka.

Nyt on erilainen kevät, luonto on kuukauden edellä normaalista, sanovat meteorologit.

Suomen järvet ovat jään peitossa 4 – 7 kuukautta sen mukaan, millä leveyspiirillä ne sijaitsevat. Jäät ovat lähteneet 2020-luvulla yleensä huhtikuun alussa, sisämaassa toukokuussa ja Lapissa myöhemmin.

 

Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Johanna Korhonen väitteli 2019 järvien jäätymisestä. Hän käytti tutkimusaineistona hydrologisia havaintosarjoja, joita on eräistä Suomen järvistä jopa 300 vuoden ajalta ja useista järvistä 150 vuoden ajalta.

Korhosen väitöskirjan päätulos oli, että Suomen jäiden lähtö on aikaistunut ja järvien jäätyminen myöhentynyt. Sen seurauksena järvet ovat jäässä aiempaa lyhyemmän ajan. Muutos on ollut noin viikko vuosisadassa, mutta pitkän ajan muutokset ovat erilaiset Pohjois- ja Etelä-Suomessa. Korhosen mukaan muutoksen taustalla on tietysti ilmasto. Jääpeite ja virtaamat ovat linkittyneitä ilmakehän kiertoliikkeeseen ja niissä esiintyviin eripituisiin sykleihin.

 

Ensimmäinen pysyvä lumipeite ja ehjä lumipeite on saatu syksyllä eri puolille maata eri aikaan. Lapissa talvi kestää Lapissa seitsemän kuukautta, sillä ensimmäiset lumisateet saapuvat tunturien huipuille jo varhain, tavallisesti elo-syyskuussa. Lumipeite viipyy pohjoisimmassa Lapissa toukokuun loppuun asti, mutta lähtee etelässä useimmiten jo maalis-huhtikuun vaihteessa.

 

Suomessa lintujen rengastus ja samalla järjestelmällinen vuodenaikaisseuranta käynnistyivät 1910-luvulla. Sadassa vuodessa kevätmuuton aikatauluissa on tapahtunut huima hyppäys, ja muun muassa joutsenten ja hanhien muutto on aikaistunut yli kuukaudella. Lintujen kevätmuutto on aikaistunut viidessä vuosikymmenessä keskimäärin viikon.

 

Kiuru on kevään ensimmäisiä muuttolintujamme, yleensä lajin muutto alkaa helmi–maaliskuun vaihteessa. Ensimmäiset joutsenet saapuvat aina maaliskuussa. Pohjoisessa laulujoutsenet ja kiurut kuuluvat huhtikuuhun, samoin nokkosperhoset.

 

Kun eteläsuomalainen kekomuurahainen jo huhtikuussa kylpee auringon valossa, niiden lappilaisten lajitovereiden keot ovat vielä paksun lumipeiton alla. Muurahaiset ilmestyvät pohjoisessa näkyviin toukokuussa, samoin seitsenpistepirkot.

 

Etelä-Suomessa ensimmäiset leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot ilahduttavat jo huhtikuussa. Valkovuokkoa tavataan Etelä-Lappiin saakka, mutta leskenlehden ja sinivuokon kasvualue rajautuu etelämmäksi.

Sammakot kutevat Etelä-Suomessa yleensä heti jäiden lähdön jälkeen. Niiden kutuaika on tyypillisesti huhtikuun loppupuolella, kun taas Pohjois-Suomessa sammakot kutevat toukokuussa.

 

Sisilisko on maailman pohjoisimmaksi levinnyt matelija. Suomessa sitä tavataan koko maassa. Lapissa kanta on selvästi etelää harvempi, ja siellä elinpaikat ovat poikkeuksellisen suojaisia ja lämpimiä. Keväällä sisiliskokoiraat heräilevät Etelä-Suomessa huhtikuussa, pohjoisessa vasta kuukautta myöhemmin, kun ravintoa on tarjolla.

Hyttyset heräävät Etelä-Suomessa huhtikuussa, mutta Pohjois-Suomessa toukokuussa.

 

Ensimmäiset kyykoiraat palautuvat horroksesta Etelä-Suomessa huhtikuun alkupuolella. Naaraat jatkavat talvikauttaan aina huhtikuun lopulle tai toukokuun alkuun. Pohjoisessa kyiden herääminen menee aina kesäkuulle saakka.

Kielo kukkii luonnossa touko–kesäkuussa. Kielo kasvaa aika yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu vähitellen pohjoista kohti. Levinneisyyden äärirajat ovat Kittilän ja Sallan tasalla, mutta erillisesiintymiä on vielä Utsjoella. Pohjoisessa kielo kukkii kesäkuussa.

 

Lämpiminä keväinä mustikan kukinta voi alkaa etelässä jo varhain toukokuussa. Pohjois-Suomessa ja Lapissa kukinta alkaa myöhemmin, yleensä toukokuun lopussa tai kesäkuun puolella.

 

Siitä, kun ensimmäiset koivut saavat hiirenkorvansa aivan etelässä toukokuussa, menee pari viikkoa, että Keski-Suomessa ollaan samassa vaiheessa. Utsjoella hiirenkorvia odotellaan noin kuukausi kauemmin.

Keväisellä metsällä
on niin paljon asiaa
että kaiken kuullakseen
on avattava korvien lisäksi
myös sielu.
Elina Salminen

Lähteet: Anne-Pauliina Rytkönen Yle16.3.2022; BirdLife Suomi 1.3.2024; Ilmatieteen laitos/Lumitilastot; Jere Malinen Seura, Tiede&Luonto, 10.4.2024; Jussi Murtosaari, Keskisuomalainen 6.5.2017; Luontoliitto; LuontoPortti; Paula Ritanen-Närhi, Kotiliesi 30.4.2024; Pekka Mauno, Lapin Kansa 16.1.2020; Sinimaaria Kangas, Tiede Luonto 2/2026; Vesa Marttinen, Yle 2.5.2021; Paula Ritanen-Närhi, Kotiliesi 30.4.2024; Timo Nieminen, Apu 12.4.2023; Elina Salminen, runo.

Luontoliiton Kevätseuranta -viikonlopuista 2026 seuraavat ovat

HUHTIKUUSSA: 18.–19.4. Koululaisviikko: 7.-12.4.
TOUKOKUUSSA: 2.–3.5., 16.–17.5. ja 30.–31.5.

 

Hyvää pääsiäistä!
Tämän ihastuttavan pääsiäistervehdyksen huomasin pyöräillessäni eilen kaupungin ulkopuolella.

 

 

 

 

 

LUE LISÄÄ

Jokainen lumihiutale on ainutlaatuinen

Japanilainen lumitutkija Ukichiro Nakaya totesi jo 1950-luvulla, että lumi on kirje taivaalta. Tämän kirjeen allekirjoittavat myös suomalaiset lumimallinnuksen tutkijat Annakaisa von Lerber ja Jani Tyynelä Ilmatieteen laitokselta.

 

”Kun otamme lumikiteen täällä maan pinnalla käteemme, voimme sitä tutkimalla kertoa millaiset olot tuolla ylhäällä ovat olleet. Lumikiteet kulkevat ilmakehässä eri reittejä, ja siitä syntyy niiden ainutlaatuisuus. Se on kiehtovaa”, von Lerber kuvailee.

 

Kahta samanlaista lumihiutaletta ei ole tai ainakin sen löytämiseen kuluisi ihmisikä. Asian voi tarkista menemällä 1900-luvun alkuun ja kysymällä yhdysvaltalaiselta Wilson Benleyltä, joka kuvasi samalla kalustolla 46 vuoden aikana yli 5 000 lumihiutaletta: niistä jokainen oli erilainen.

 

Lumihiutaleita on ihailtu ja ihmetelty kautta aikain, mutta (tiettävästi) Bentley teki niihin ensimmäisen tieteellisen katsauksen.

 

Hiutaleet muodostuvat kiteistä, jotka puolestaan syntyvät höyrystyneestä vedestä vaikkapa pölyhiukkasen ympärille.

 

Kun vesihöyryä kerrostuu lisää, kide kasvaa ja kehittyy monimutkaisemmaksi. Yksi kuitenkin säilyy eli kuudella jaollisuus.

 

Levymäisissä lumikiteissä on aina kuusi kulmaa, ja tähtimäisissä lumikiteissä on aina kuusi sakaraa. Lumihiutaleet ovat lisäksi lähes poikkeuksetta symmetrisiä.

 

Kun kaksi tähtimäistä lumikidettä tarttuu toisiinsa oikeassa kulmassa, syntyy 12-sakarainen lumihiutale. Samalla tavalla voi syntyä 18- ja 24-sakaraisiakin lumihiutaleita.

 

Lähellä nollaa olevissa lämpötiloissa syntyy yksinkertaisia neulamaisia muotoja. Hieman kylmemmässä, välillä -5 °C – -10 °C syntyy enemmän haarautuvia, tähtimäisiä lumikiteitä.

 

Sitä kylmemmässä tulee enemmän levymäisiä ja lopulta alle -15 °C:n pakkasessa syntyvät kauneimmat, monimutkaiset ja haarautuneet lumihiutaleet.

 

Pilvi pieni pehmoinen, pimpeli pompeli pom
heitti lumihiutaleen, pimpeli pompeli pom
alas maahan lähtemään
aivan aivan yksinään
pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom

Kuusen oksaan koetti, pimpeli pompeli pom
tarttua se tiukasti, pimpeli pompeli pom
Vaan ei pääty matka, ei,
tuuli eteenpäin sen vei.
Pitkä matka maahan on, pimpeli pompeli pom.

Nallen nöpökuonolle, pimpeli pompeli pom
viimein putos hiutale, pimpeli pompeli pom.
"Hyvä täs on olla niin,
aivan sulan kyyneliin."
Niin suli hiutale, pimpeli pompeli pom.

Tuulikki Kolehmainen

 Lähteet: Germán Portillo, MeterologíaenRed, Verkon meteorologia; Jari Mäkinen, Tiedetuubi 17.2.2025; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 18.2.2020; Karen Gruppe, Tieteen Kuvalehti 16.2.2021; Juha Roiha, Juha Luonnossa: Lumi, Yle 27.2.2019; Postposmo. Viaje al Cosmos; Tiedepolku; Tiina Jensen, Yle. Luonto. 11.1.2021; Tuulikki Kolehmainen, Lumihiutale. Peda.net.

LUE LISÄÄ

Alkutalven 2026 hiihtelyt ovat muisto vain

Sukset olen laittanut varastoon odottamaan uusia lumia. Nyt on annettava keväälle periksi, mutta fiilistelläänkö vielä hetki mennyttä.

 

Etelä-Karjalaan tuli talvi lumien osalta heti joulun mentyä, terminen talvi kylläkin alkoi jo jouluaaton aatonaattona. Vuoden alkukuukausien sademäärä jäi tosin vähäiseksi, enimmillään lunta oli reilut parikymmentä senttiä.

 

Lumen vähäisyyden takia kaupunki ei voinut ajaa latukoneella latuja kaupunginosamme lähimetsään ennen kuin helmikuun lopulla. Mutta eipä hätää, minä tein metsän läpi oman ladun, jota pitkin hiihtelin Saimaan jäälle. Lumituiskun jälkeen hiihdin aina uuden ladun entistä jälkeä mukaillen.

 

Jäällä oli useimmiten mukavat hiihto-olot ja sääkin suosi. Kovan lumisateen jälkeen tosin kahlasin suksineni paksussa lumessa, silloin lenkki jäi lyhyeksi. Joskus hangen alla oleva vesi yllätti, sillä sitä oli noussut paikka paikoin jäälle. Arvaat, että kastumisen jälkeen lumi tarttui suksien pohjaan paksuksi kerrokseksi ja eteneminen oli sen mukaista.

 

Moottorikelkoilla ajelusta oli syntynyt paikoitellen uomia, jotka olivat täytteet vedellä. Pakkasaamuina  ylitin ne helposti, koska vesi oli jäässä.

 

Tänä talvena en huomannut autonrenkaiden jälkiä järvenselällä, mutta joinain aiempina vuosina siellä on ollut ihan jäätie. Muita hiihtäjiä näin hyvin harvoin; ehkä he liikkuivat eri aikaan, sillä minä suosin aamuja ja aamupäiviä.

 

Kauneutta oli kaikkialla. Huurteiset koivut ihastuttivat, ja jopa timantit kimaltelivat hangella ja oksistoissa.

 

Saimaassa on paljon saaria, niitä ohittelin ja kiertelin. Oli nautittavaa kiitää pakkasaamuna kantavan lumen päällä, kun edessä oli aava järvenselkä, jossa rannat kaukana.

 

Monena aamuna aurinko paistoi ja jopa hieman lämmitti. Hanki hohti valkeana, ja taivas oli sinisimmillään, niin kuin se on useimmiten helmi-maaliskuussa.

 

Hetkeksi
aurinko raottaa toista silmäänsä,

katsoo lumista metsää,

maiseman unta.

-Taidan tässä vielä torkkua vähäsen,
sanoo, pudottaa silti
kultahilettä huurteeseen.
Unenpöpperössä kaivautuu pimeään pilvipetiin.
Inkeri Karvonen

Lähteet: Foreca.fi; Inkeri Karvonen, runo.

 

LUE LISÄÄ

Jäälyhty valaisi talven kylmimmät illat

Tuleekohan vielä pakkasia vai joko edetään kovaa vauhtia kevättä kohti? Pakkasten aikaan valmistimme omaan pihaan jäälyhtyjä; ne sulivat viime viikolla ja ovat nyt muisto vain.

Helppo ja kaunis tapa tuoda lisää iloa pakkasen keskelle on koristella piha tai vaikka parveke jäälyhdyillä. Perinteinen lyhty ja tuunatut versiot valmistuvat samalla idealla.

 

Täytä sanko kylmällä vedellä ja vie se ulos pakkaseen. Anna veden jäätyä kuudesta kahdeksaan tuntiin riippuen pakkasesta tai kunnes sangon reunoilla on muutaman sentin jääkerros.

 

Kun veden pinta on jäätynyt umpeen, voit tavalla tai toisella tehdä kanteen reiän tai reikiä, joista sula vesi pääsee valumaan pois, meillä oli pora apuna. Sen jälkeen sanko viedään takaisin pakkaseen, että lyhdyn jääseinät vahvistuvat.

Viimeistelimme lyhdyn sulattamalla sen kanteen pikkukattilan kuuman pohjan avulla sopivankokoisen aukon kynttilää varten.

 

Kovien pakkasten aikaan valmistimme kahdeksan jäälyhtyä, jotka aseteltiin pihan sisääntuloon. Talomme on rinteessä, niinpä lyhdyt näkyvät kauas kadulle.

 

Jäälyhdyn voi tuunatakin tekovaiheessa. Olen käyttänyt lyhdyissä luonnonmateriaaleja, kuten männyn, katajan ja lepän oksia, pajunkissaoksia, lehtikuusen käpyoksia, talventörröttäjiä, kasvien lehtiä ja ruusun kukkia sekä marjoja. Koristeet laitoin sangon sisälle ennen veden kaatamista, niin että ne jäätyivät kauniisti jäälyhdyn seiniin.

 

Jäälyhdyn voi tehdä myös kakkuvuokaan. Täytä metallinen rengaskakkuvuoka tai silikonivuoka vedellä. Asettele vuokaan koristeeksi vaikkapa puolukanvarpuja, käpyjä tai lehtiä, minulla oli muun muassa lepännorkkoja.

 

Varmista, että vuoka on asetettu jäätymään tasaiselle alustalle. Jäädytä vuokia yön yli, kovalla pakkasella pihalla tosin parikin tuntia riittää. Lyhdyn saa irtoamaan vuoasta, kun valelee sitä kuumalla vedellä. Kynttilän voi asettaa rengasvuoan keskellä olevaan tyhjään kohtaan.

 

Kuvista näet, millaiselta lyhty näyttää päivänvalossa ja toisaalta iltapimeällä kynttilän loisteessa.

Jäälyhdyn sinisen
tein ulos pakkaseen
miten kaunis se olikaan
jäin vain ihailemaan.

Sinertävää hehkuaan
loisti hankeen valkeaan
aivan kuin joulu ois
eikö se mennytkään pois.
onija

Lähde: onija, Jäälyhty, AarreRunot.

LUE LISÄÄ

Talvinen viikonloppu Ruokolahden mökillä

Aurinkoinen helmikuinen perjantai kutsui mökille Saimaan saareen. Niinpä sinne lähdettiin porukalla, mukana oli myös 2,5-vuotias pikkukaveri.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Seija Silventoinen 

Menomatkalla pysähdyin kuvaamaan Puumalantielle lahden toiselta puolelta näkyvää Ruokolahden kirkkoa. Pian ohitimme sen ihan vierestä. Tiedät kai vuodelta 1887 Albert Edelfeltin maalauksen Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä. Tuo on se sama kirkko.

Tänään täytyy mennä kuulolle :
tuuli jututtaa mäntyjä!
Tarja Saastamoinen 

Mökille mentäessä ylitetään lahti. Tänä talvena onkin helppo matka, sillä aurattu jäätie vie saaren rantaan asti. Sen jälkeen kävellään kiemuraisia metsäpolkuja pitkin perille.

Illan pimetessä mökkisaari muuttui satumaaksi, jonne voisi kuvitella metsänhaltijan hipsuttelemaan. Oli ihan hiljaista, linnutkin olivat painaneet jo oksalla päänsä siiven suojaan ja nukkuivat.

Nauti pienistä asioista
elämässäsi, sillä yhtenä päivänä

huomaat, että ne olivatkin
isoja ja hienoja hetkiä.
Tuula Heikkinen

Lauantain vanhetessa laitoimme jätkänkynttilän saunapolun varteen, missä se paloi loimuten pimeässä illassa. Saunojat kipittelivät polkua pitkin tupaan hiukset somasti jääpuikkoina.

Nauraessani pimeään yöhön
otan käteeni palavan soihdun,
sytytän sillä kuun ja auringon

liekkeihin tulenpunaisiin,
niin että kaikilla olisi lämmin
ja hyvä olla tänään.
Sari Lehtimäki

Sunnuntaina maailma oli erinäköinen. Paluumatkalla satoi lunta ja oli harmaata, mutta sekin kuuluu talveen.

Rakastan talvea,
Rakastan kesää
Vanhoja murheita ei
muistella enää

Rakastan ulkoilua
Rakastan metsää
Jos haluan ulkoilla
mikä minua estää?
Rakastan lunta,

kun sitä tuiskuttaa,
hienosta talvesta
se meitä muistuttaa.
Roosa 11 v

Kuuntele,

tuuli sataa
lumihiutaleiden suudelmia.

Förbi 

Lähteet: Förbi Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Roosa 11 v, Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Seija Silvennoinen 17.12.2011 Talvi tuli valkein varpain – talviruno, runon loppuosa/Elsin Blogi 17.12.2011; Tarja Saastamoinen Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Tuula Heikkinen.

LUE LISÄÄ