Naurulokkien kevätkiireet

Huhtiniemen rannan täytti lokkien iloinen kirkuna ja mekastus – kevätkesän ääniä parhaimmillaan. Niinpä jäin seuraamaan naurulokkien uurastusta varhaisena toukokuun aamuna.

siellä ne kirkuvat, näkyvät valkoisena laikkuna, ei tehnyt mieli kävellä rantaan asti
samalla taivaalla liiteli yksi niistä, uljaasti,
minun katseeni ei häirinnyt siispä,
kävelin rantaan asti kyllä tänne mahtuu,
kesää odottamaan, minä ja lokki
Leena Rahkolin

Lokit eivät riidelleet, vaan sopuisasti kukin etsi nokan täyteen sopivia korsia ja lähti kiidättämään niitä kohti kaislikkoa. Kun tulevat isälokit kantavat tarpeeksi ruokoja pesäntekeleelle, niin se valmistuu pesäksi ja mamma pääsee munimaan.

Naurulokki on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi ja vaarantuneeksi; Punaisen kirjan mukaan sen korvaussumma on 101 euroa.

BirdLife valitsi vuoden 2022 linnuiksi naurulokin ja pikkulokin.

Neljä vesilintua,
nimettömät vielä,
uivat ihan rannassa,
pitkin vesitietä.
Paula Tarvainen

naurulokki on yhtä kotonaan
osmankäämikasvustoissa
kuin satamakaupunkien torikahviloissa,
festarivieraana jaksaa juhlia
valomerkkiin saakka
Jenni Turunlahti

 

Kun lokki laulaa
Korvatkin karkaa
Naakka kun laulaa
Tulee minulle taakkaa
Lokit syövät jäätelöt
Minä syön sulat
Outo runo
Päässä käy outo sulo
Luna

Lokki
katoaa uhkaavan
sinisenmustaan ukkospilveen
kuin valkoinen
origami
IL

 

Lähteet: BirdLife Suomi; Jenni Turunlahti, Hetkessä-runo osittain 16.1.2023. Päivi Haanpää, Lokki on runo; laji.fi, Punainen kirja 2019; Leena Rahkolin, Hetkessä. Minna Joenniemi 20.6.2025 Sanoita linnunlaulu -runokokoelma; Luna. Minna Joenniemi 20.6.2025 Sanoita linnunlaulu -runokokoelma; LuontoPortti; origami IL. ET Runoarkisto 24.7.2011; Paula Tarvainen, Vesilinnut-runosta alkuosa. ET Runoarkisto 8.9.2014.

LUE LISÄÄ

Tuomi eli lehtotuomi

Liikkuessasi luonnossa alkukesällä tunnet vahvan ja makean tuoksun, vaikka et näekään sen aiheuttajaa. Tuomi ei tuoksu vain meidän ihmisten iloksi, vaan se on kutsu hyönteisille, jotta ne löytäisivät mettä ja samalla pölyttäisivät kukat.

Tuomi on touko-kesäkuussa kukkiva keskikokoinen puu tai pensas, jonka pitkissä nuokkuvissa tertuissa on niin runsaasti kukkia, että koko puu näyttää valkoiselta vaahdolta.

Tuomenkukkien tuoksua pidetään miellyttävänä. Sitä ylistävät monet laulut ja runot. Aleksis Kivi runoili istuvansa neidon kanssa valkean tuomen varjossa tai koti-ikävää poteva muistelee kotimaata, jossa laulun sanoin valkolatva tuomi reunustaa ahon laitaa. Nyt jo edesmennyt Amerikoihin vuosisadan alussa muuttanut sukulaismies Otto kirjoitti juuri noin vuonna 1971 kirjeessään Suomen sukulaisille.

 

Vanhemmassa kansanperinteessä suhtaudutaan myös kielteisesti tuomenkukkiin. Muun muassa Virosta peräisin on tarina siitä, miten tuomen kukat saivat pahan hajunsa. Sen mukaan haju on peräisin paholaiselta, joka oli käynyt tarpeillaan tuomipensaan alla.

 

Jos tuomenkukkien raskasta tuoksua hengittää pitkään ja läheltä, seurauksena on huono olo ja päätä alkaa pyörryttää. Tuomelle ominaisen tuoksun antaa amygdaliini. Se vaikuttaa useimpiin eliöihin vahvan myrkyn tavoin. Juuri myrkyn ansiosta tuomea vaivaavat vain harvat tuhohyönteislajit, mutta poikkeuksen tekee tuomenkehrääjäkoi.

Vaikka tuomessa ei olisi kukkia, sen erottaa muista lehtipuista: ota käteen lehti tai kuorenpalanen ja hiero sitä sormissasi ja nuuhkaise. Nenään tulee tuomen tuoksu!

 

Puun syysväri vaihtelee syksyn etenemisen mukaan. Syksyisin kypsyvät kiiltävänmustat marjat, joiden maku on melko karvas. Tuomen marjoista valmistetaan nykyisin likööriä, viiniä ja mehua, mutta niitä voi syödä myös suoraan puusta sellaisenaan. ”Ei siinä nälkä ainakaan pahene, jollei paranekaan.” Marjoilla ei ole koristearvoa, eivätkä ne säily kauan.

Tuomenmarjojen kerääminen on suosittua norjalaisten ja joidenkin Siperian kansojen parissa. Marjat kuivataan ja jauhetaan. Saatua jauhoa sekoitetaan puoleksi vehnäjauhoihin, ja siitä valmistetaan pikkuleipiä ja korppuja sekä joitakin jälkiruokia ja virvoitusjuomia. Norjalaiset harrastavat edelleenkin tuomenmarjojen mehustamista.

 

Jos olet maistanut tuomen marjoja kerran, et voi unohtaa sitä. Maku on kevyesti makea ja samalla hapan. Jos laitat suuhun muutaman marjan, suu tulee ”paksuksi”, sen aiheuttavat marjan parkkiaineet.

 

Marjat aiheuttavat ummetusta, mistä syystä kuivatut tuomenmarjat ovat nykyäänkin apteekeissa lääkeaineita. Kansanlääkinnässä kuivatusta tuomen kuoresta tehty tee oli ja on edelleen tunnustettu ripulilääke. Kuivattuja lehtiä on käytetty kuumetta alentavan teen keittämiseen.

 

Tuomen nimi on muinaista suomalais-ugrilaista juurta. Samojedin kielessä tuomen nimi on tšem. Latinankielinen sukunimi Prunus tarkoitti vanhassa rooman kielessä luumua, tuomi kuuluukin luumun kanssa samaan ruusukasvien heimoon.

 

Tuomi-sana on vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön, vaikka virallisesti nimi on lehtotuomi. Se kasvaa tuntureita lukuun ottamatta koko Suomessa, ja sillä on kaksi alalajia. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat metsänlaiteet, peltojen reunat ja tienvarret, puronvarret ja rantametsät. 

Tuomea ei yleensä mainita pyhistä puista puhuttaessa. Teoksessaan Pyhät puut Reetta Ranta nostaa kuitenkin esille tuomen, joka myös on ollut suomalaisille pyhä. Tuomen erityinen tehtävä on ollut suojella naisia “pahoilta juonilta”.

 

Tuomea ei ole kuulunut istuttaa pihaan, mutta jos pihassa on kasvanut tuomi, talon omistajan on pitänyt vaalia puuta sen pyhäksi katsotun ominaisuuden takia, lisäksi tuomi saattoi olla uhripuukin. Polvijärven Tiilikka-ahossa asunut 69-vuotias Pekka Soininen on kertonut vuonna 1909, että heidän talossaan oli uhripuuna tuomi, jolle vietiin huttua ja juustoja.

Pyhät puut -teoksessa on tarina ennenvanhaisista uhripuista (Tieto Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistosta): Waippilan kylän Peltolan talon äärellä kasvoi ikivanha puuryhmä. Näiden puiden onkaloissa asui vanhan Annaleena-muorin mukaan (s. 1892) haltijoita ja metsänväkeä, joita hän kävi tervehtimässä. Tarinan oli kertonut 1938 Juho Virtanen, joka oli tavannut Leena-muorin lapsuudessaan.

 

Peltojen reunoilla kasvavat tuomiryteiköt tarjoavat suojaa ja ravintoa peltojen reunoilla asustaville linnuille, kuten kertuille ja satakielelle. On sanottu myös, että jos haluaa kuulla käen kukuntaa, tulisi istuttaa tuomia.

Tuomen vuotuiskierto on täynnä vastakohtaisuuksia ja symboloi luonnon kiertokulkua kauneimmillaan ja koskettavimmillaan.

 

Kukkiessaan tuomi voittaa kauneudellaan liki kaikki muut luonnonvaraiset puumme, mutta jos siihen iskee tuomenkehrääjäkoin toukkajoukko, se menettää nopeasti lehtensä ja peittyy kauttaaltaan harmaaseen seittiin. Tuomi muistuttaa silloin kummituspuuta, ja sen kuhiseva toukkalauma voi herättää inhonsekaisia väristyksiä; minustakin näky on aika epämiellyttävä. Yleensä tuomi kuitenkin selviää yhden kesän toukkakuurista ja voi kukoistaa entiseen tapaan seuraavana keväänä.

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain

ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll’ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all’ lehvien vehreäin.

Mä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.
Eino Leino

Lähteet: Anneli Viherä-Aarnio, Suomen Luonto 1.11.2023; Hendrik Relve, Puiden juurilla; Liisa Lehto, Tuoksussa tuomien 24.5.2019, Vähäisiä lisiä -blogi, Suomen kirjallisuuden seura; Luontoliitto. Kevätseuranta; Puutarha.net; Reetta Ranta, Pyhät puut; Reijo Heikkinen, Kun tuomi kukkii 7.7.2015; UPM Metsä; Eino Leino, Laulun lahja. Runo on alun perin kokoelmasta Maaliskuun lauluja vuodelta 1896.

Edellinen tuomipostaus Tuoksuissa tuomien valkoisten kukkasten on 17.6.2017.

LUE LISÄÄ

Kevätpiipon leviämisestä huolehtivat muurahaiset

Kevätpiippo on kevään ensimmäisiä kukalle ehtiviä kasveja toukokuussa, vaikka se vaatimattoman näköisenä voi jäädä huomaamatta. Aluksi kukinto odottaa lehtien suojassa, mutta auringon lämmössä varsi venyy viisitoistasenttiseksi ja kukat avautuvat. Loppukesästä kasvi katoaa kokonaan, sillä se peittyy korkeamman kasvillisuuden joukkoon.

 

Jos kasvin huomaa, sen tuntee kevätpiipoksi kukinnosta, jonka haarat sojottavat joka suuntaan. Pienet ruskeat kukat ovat yksittäin näiden jäykkien haarojen päässä. Opin tuntemaan kevätpiipon ja lapsena, myös sen hauska latinankielinen nimi Luzula pilosa jäi mieleen, vaikka en ole opetellutkaan nimiä latinaksi.

 

Usein piippoja pidetään heininä, mutta voidaan erottaa niistä helposti tähtimäisten kukkiensa perusteella, joissa on kuusi kehälehteä kahtena kiehkurana. Piipot ovat kuitenkin tuulipölytteisiä kuten heinät.

 

.Kevätpiippo kasvaa mätästävästi ja sen lehdet voivat talvehtia. Lehdet ovat noin senttimetrin levyisiä ja niiden reunat ovat pitkän, harvan karvan peittämät.

 

Vihviläkasveihin kuuluva monivuotinen kevätpiippo on yleinen koko maassa ja viihtyy kaikenlaisissa metsäympäristöissä, mutta karttaa kuitenkin kuivimpia jäkäläkankaita.

 

Kevätpiipon hedelmä on kartiomainen kota. Kodassa on kolme siementä, jotka ovat munanmuotoisia ja pari millimetriä pitkiä. Siemenissä on käyrä, valkoinen ja öljypitoinen muurahaisia houkutteleva rasvalisäke. Niinpä muurahaiset keräävät niitä ravinnokseen ja levittävät samalla siemeniä laajemmalle.

 

Kevätpiipon sukulainen valkopiippo on kotiutunut Etelä-Suomen puistonurmikoille. Sen postaus tulee myöhemmin. 

 

Kaipuu kevään,
luonto herää eloon.
Valo täyttää sydämen,
unelmat uudelleen syntyy.
Eino Leino 

Lähteet: Henry Väre, Vihviläkasvit, Suomen Luonto, Kasvit; Irjalan Taimisto; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Suomen Lajitietokeskus laji.fi; Valokki, nettikasvio; Wikipedia; Värssyjä. Vuodenajat.

 

LUE LISÄÄ

Kevättaskuruoho, usein huomaamaton kaunotar

Kevättaskuruoho viihtyy ihmisen vaikuttamilla alueilla, kuten nurmikoilla, peltojen reunoilla, pientareilla ja niityillä.

 

Kevättaskuruoho on yleinen kuivilla kasvupaikoilla Suomen eteläisimmällä kolmanneksella, harvinaisena se kasvaa Oulun korkeudelle asti. Taskuruoho kukkii juuri nyt huhti-toukokuussa. Omassa pihassani on vain vähäisiä kasvustoja, mutta runsaana esiintyessään kevättaskuruohon kukinta voi olla jopa huomiota herättävä.

 

Suomessa kasvaa kaksi kevättaskuruohoryhmän lajia. Niistä selvästi yleisempi, ketotaskuruoho on matala ja varreltaan niukkalehtinen, siemenkotavaiheessa usein aivan lehdetön.

 

Harvinaisempi, eikä täysin vakiintunut laji on hieman myöhemmin kukkiva, kookkaampi ja varreltaan monilehtisempi toukotaskuruoho. Kevättaskuruohon levinneisyyskartta.

 

Sinivihreät, ehytlaitaiset lehdet ovat tyviruusukkeena ja kierteisesti varrella. Kukat ovat pienet ja valkoiset, joskus hennon violetinsävyiset. Kukinto on lähes pallomainen tiheä terttu. Sen varsi on aluksi lyhyt, mutta pitenee melkoisesti kukkien muuttuessa siemenkodiksi eli liduiksi.

Kevättaskuruohon lidut ovat sydämenmuotoisia. Lidussa olevat pienet siemenet voi myös kerätä ja käyttää ravintona, niistä on valmistettu muun muassa sinappia.

 

Kasvibongari Satu Hovin mukaan kevättaskuruohon koko maanpäällisen verson voi napsia sellaisenaan suuhunsa. Se sopii mainiosti käytettäväksi salaatinlehtien tilalla muiden kevään varhaisten kasvien, kuten vuohenputken kanssa. Hänen mukaansa sen vähän sinappinen maku täydentää chilikastikkeiden ja muiden mausteiden aromia. Minun mielestäni versot ovat miedon makuisia.

 

Satu Hovi valmistaa kevättaskuruohosta kypsennettynä muun muassa keittoja ja kastikkeita. Kasvilla on herkullinen oma makunsa, joka on juuri sopivan aromaattinen, mutta ei liian voimakas.

Hymyillen odotan
kevään pikkuisia
minulle niin rakkaita
häivähdys roosaa katseessani
Sari Lehtimäki

Lähteet: Lampinen, R. & Lahti, T. 2021, Kasviatlas 2020. Levinneisyyskartta. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Satu Hovi, Ruusu korvan takana 7.5.2023; Sari Lehtimäki@runotalo.fi.

Edellinen postauskseni kevättaskuruohosta on vuodelta 2019.

LUE LISÄÄ

Silmuistaan puu tunnetaan

Puiden silmut aloittavat kevääseen valmistautumisen jo syksyllä. Voit tunnistaa puita ennen lehtien puhkeamista niiden silmuista. Niissä on nimittäin usein melko helposti havaittavia lajikohtaisia piirteitä, joita voi hyödyntää erojen huomaamisessa.

 

Koivun hiirenkorvalehtiä kannolla

Voit kokeilla myös LuontoPortin tunnistustyökalua, siinä on kolme silmuihin liittyvää valintaa: silmun muoto, väri ja kärki.

 

Vaahteran silmun kolme vaihetta

Vaahteralla on viininpunaiset tai punavihreät silmut. Ne sijaitsevat versojen varressa pareina vastakkain. Punaruskean verson päässä kasvaa silmurykelmä, jonka päätysilmu on muita huomattavasti kookkaampi. Ensimmäisistä silmuista työntyy esiin vaaleanvihreitä kukkia; vaahtera kukkii touko-kesäkuun vaihteessa.

 

Pihlajan silmun kolme vaihetta 

Pihlajan silmun suomut ovat oikeastaan tummia, mutta tiheä karvapeite saa ne näyttämään harmailta. Kun pihlajan silmut ovat turvonneet mutta lehdet eivät ole vielä puhjenneet, niissä pystyy maistamaan karvasmantelia muistuttavan aromin. Silmuja voi kerätä syötäväksi maanomistajan luvalla. Pihlaja kukkii kesäkuussa.

 

Lehmuksen silmun kaksi vaihetta

Lehmuksen silmut ovat punertavia tai ruskeanvihreitä. Ne ovat kiiltäviä ja malliltaan hieman epätasaisen munanmuotoiset, silmun kärki on pyöreä. Lehmus kukkii vasta heinäkuussa, se onkin myöhäisin puulajikukkijamme.

 

Haavan silmu
Haavalla vuosiversot ja silmut ovat ruskeat ja kiiltävät. Silmun kärki on kova, terävä ja tiiviisti kohti oksaa painautunut, lyhytverson silmut ovat kuin pienet keihäät. Jos silmuja tunnustelee sormin, niiden pinta on kiiltävä pinta tahmea ja kärki kova.

Haavan silmun vaiheet

Ensimmäisistä silmuista paljastuu kukinto eli haavankissoja. Haapa kukkii lehdettömänä, ja lehtisilmujen vuoro on vasta haavankissojen jälkeen.

Kevät on iloinen asia siksi
että se on kevät.
Ettei se ole syksy.
Että kaukana syys-loka-marras.
Ja kaikki puhdasta raikasta
tuoksuvaa uutta
ja lauluja täynnä.
Kuin luomisen aamuna.
Ja vuokkopolkuja vaeltaa
hiirenkorvien hymy. Ja ilosta kevyet sydämet.

Maaria Leinonen

Lähteet: Johanna Junttila, TiedeLuonto 3/2026; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 6.5.2021 ja 23.3.2022; Juha Lakaniemi, LuontoPortti; Lotta Lindholm-Normaja, Viherpiha 8.1.2017; LuontoPortti; Maaria Leinonen.

Aiemmat silmupostaukset ovat 6.5.2022  ja 14.5.2022.

LUE LISÄÄ