Talvinen viikonloppu Ruokolahden mökillä

Aurinkoinen helmikuinen perjantai kutsui mökille Saimaan saareen. Niinpä sinne lähdettiin porukalla, mukana oli myös 2,5-vuotias pikkukaveri.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Seija Silventoinen 

Menomatkalla pysähdyin kuvaamaan Puumalantielle lahden toiselta puolelta näkyvää Ruokolahden kirkkoa. Pian ohitimme sen ihan vierestä. Tiedät kai vuodelta 1887 Albert Edelfeltin maalauksen Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä. Tuo on se sama kirkko.

Tänään täytyy mennä kuulolle :
tuuli jututtaa mäntyjä!
Tarja Saastamoinen 

Mökille mentäessä ylitetään lahti. Tänä talvena onkin helppo matka, sillä aurattu jäätie vie saaren rantaan asti. Sen jälkeen kävellään kiemuraisia metsäpolkuja pitkin perille.

Illan pimetessä mökkisaari muuttui satumaaksi, jonne voisi kuvitella metsänhaltijan hipsuttelemaan. Oli ihan hiljaista, linnutkin olivat painaneet jo oksalla päänsä siiven suojaan ja nukkuivat.

Nauti pienistä asioista
elämässäsi, sillä yhtenä päivänä

huomaat, että ne olivatkin
isoja ja hienoja hetkiä.
Tuula Heikkinen

Lauantain vanhetessa laitoimme jätkänkynttilän saunapolun varteen, missä se paloi loimuten pimeässä illassa. Saunojat kipittelivät polkua pitkin tupaan hiukset somasti jääpuikkoina.

Nauraessani pimeään yöhön
otan käteeni palavan soihdun,
sytytän sillä kuun ja auringon

liekkeihin tulenpunaisiin,
niin että kaikilla olisi lämmin
ja hyvä olla tänään.
Sari Lehtimäki

Sunnuntaina maailma oli erinäköinen. Paluumatkalla satoi lunta ja oli harmaata, mutta sekin kuuluu talveen.

Rakastan talvea,
Rakastan kesää
Vanhoja murheita ei
muistella enää

Rakastan ulkoilua
Rakastan metsää
Jos haluan ulkoilla
mikä minua estää?
Rakastan lunta,

kun sitä tuiskuttaa,
hienosta talvesta
se meitä muistuttaa.
Roosa 11 v

Kuuntele,

tuuli sataa
lumihiutaleiden suudelmia.

Förbi 

Lähteet: Förbi Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Roosa 11 v, Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Seija Silvennoinen 17.12.2011 Talvi tuli valkein varpain – talviruno, runon loppuosa/Elsin Blogi 17.12.2011; Tarja Saastamoinen Luontorunokilpailu 2020. Yle.fi; Tuula Heikkinen.

LUE LISÄÄ

Kuurankukkia helmikuun pakkasilla

Pakkasaamun hiihtoretkellä Luonnon Suuri Taiteilija ilahdutti minua jääkukillaan; ladun vieressä oli pieni jäätynyt lammikko, jonka pinta oli täyttynyt kuurankukista. Kukat ovat erivärisiä, koska kuvasin niitä sekä menomatkalla että kotiinpaluumatkalla.

Metsässä ilmaantui näkyville myös nuori komea kettu, mutta en ehtinyt sitä kuvaamaan, kun olin niin keskittynyt kukkien ihasteluun.

Kuurankukkia näkee usein ikkunalaseissa, mutta ilmiön voi havaita myös luonnossa vaikkapa järvenjäällä. Kuurankukat muodostuvat, kun maan tai jään pinnalla oleva kosteus jäätyy kauniiksi, neulasmaisiksi kuvioiksi.

Ne vaativat syntyäkseen erittäin kylmät olosuhteet ja tyypillisesti tyynen sään. Valo heijastuu jääkiteistä ja luo kimaltelevan ilmeen. Nämä kukkaset ovat usein nähtävissä vain aamuisin ennen kuin aurinko alkaa niitä lämmittää.

Huurretta esiintyy esimerkiksi puiden oksistossa ja talojen seinäpinnoilla. Se on usein paksumpaa kuin kuura, eikä siinä erotu selkeitä kiteitä kuten kuurassa.

Kuura sotketaan usein huurteen kanssa, ja yleiskielessä molempia kutsutaan huurteeksi.

Huurretta esiintyy esimerkiksi puiden oksistossa ja talojen seinäpinnoilla. Se on usein paksumpaa kuin kuura, eikä siinä erotu selkeitä kiteitä kuten kuurassa.

 

Ilmatieteen laitoksen meteorologin mukaan kuuraa alkaa muodostua ulkona, kun pinnasta karkaa lämpöä säteilemällä ympäristöön ja pinnan lämpötila laskee ilman kastepistelämpötilaa alhaisemmaksi.

 

Ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tällöin pintaan ja muuttuu jääkiteeksi. Kuurankukkien kiderakenne alkaa rakentua tämän jääkiteen ympärille. Kuurankukkien muodostuminen on tyypillistä selkeässä säässä, kun näkyy sini- tai tähtitaivas.

 

Kuurankukkia voi syntyä, mikäli pakkanen on tarpeeksi kireää. Kukat saattavat peittää suuria alueita, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Myös nopea sään lauhtuminen kireiden pakkasten jälkeen synnyttää kuuraa. Kuura häviää haihtumisen kautta, ja ohuita kuurakerroksia voi haihtua pakkasellakin, kun ilma on kuivaa.

kuurankukalla ei ole
juuria,
siksi sitä ei tarvitse
maljakkoon
istuttaa
Esa Kärhä

Lähteet: Johanna Mehtola/meteorologi Hannu Valta, Suomen Luonto 2003, Luonto & kulttuuri: Kuurankukkia ja kerihankia. Arkisto; Joni Partanen, Vaisala; Miisa Esa, Yle 16.1.2014; peda.net, Härmistyminen; Wikipedia; Esa Kärhä, Esun Runot ja Mietelmät: kuurankukka… 13.1.2026.

Postauksessa Kuurankukkasia 20.1.2017 käsittelin ikkunoissa olevia jääkukkia.

LUE LISÄÄ

Vuoksen talvehtivat sorsat

Vuoksi alkaa Etelä-Karjalasta Imatralta ja siirtyy jo kolmentoista kilometrin jälkeen Venäjän puolelle. Vuoksen rannoille jää Imatralla vuosittain talvehtimaan satoja sorsia.

 

Kaupungin kohdalla Vuoksen virtaus on voimakas eikä jäädy talvellakaan, mutta rantavesi on rauhallista, siinä sorsat viihtyvät. Nyt helmikuussakin ne viettivät pakkastalvea virrassa sillan kupeessa, onhan vesi ilmaa lämpimämpää.

 

Osa sorsista tosin makoili rantatöyräällä lumen päällä eikä niillä näyttänyt olevan maallakaan ongelmia pakkasen kanssa. Linnut aistivat ihmisen tapaan kylmän, mutta tarkenevat kyllä.

 

Kun saavuimme Vuoksen rantaan, satapäisen sorsalauma lähti tulemaan kiireesti meitä kohti. Pian niitä oli edessämme nurmikon täydeltä.

 

Sorsat ovat puolisukeltajia eivätkä talvella löydä ravintoa mistään muualta kuin ruokintapaikoilta, kun ruohikot ovat lumessa ja järvet jäässä. Ruokinnan ansiosta kaupunkisorsien talvikuolleisuus on vain 5 – 10 prosenttia.

Sorsien ruokkimisessa tulee olla tarkkana, sillä väärä ravinto voi aiheuttaa linnuille jopa kehityshäiriöitä. Pullasorsat tulevat pullasta kipeiksi, koska pullassa on sokeria, sen sijaan vähäsuolainen vaalea leipä sopii sorsan ruuaksi.

 

Ripottelimme sorsille kauraryynejä, ja kilpailu ruuasta oli kovaa. Suukopua, siis nokkakopuakin näytti tulevan. Vilja olisi parasta ravintoa vesilinnuille, mutta sitä ei voi viskellä maahan, koska jyvät tuovat paikalle rottia.

 

Kun ryynit loppuivat, sorsat lähtivät kovaa vauhtia takaisin virtaan kävellen ja lentäen. Ne olivat ikään kuin tottuneet siihen, että ruokaa on jaossa tietty annos ja mahdollisesti uutta tulee aikanaan.

 

Eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtolan mukaan linnut ovat talvella kuin hyvin pakkasia varten pukeutuneet ihmiset. Lintujen lämpimänä pysyminen perustuu niiden hyvään lämmöneristykseen. Höyhenpuku sitoo paljon ilmaa ja eristää siksi erinomaisesti kylmän sen ulkopuolelle. Linnut myös tuottavat sisäisesti hyvin lämpöä.

 

Hohtolan mukaan lintujen koivet eivät ole herkkiä kylmyydelle. Me näemme linnulta yleensä vain ohuen, lähinnä luuta, jänteitä ja nahkaa olevan nilkan ja säären yhteismuodostuman, mutta jalkojen lihaksikas osa eli sääri ja reisi jäävät piiloon höyhenten alle. Kun iso osa jalasta on suojassa kylmältä, höyhenpuvun ulkopuolinenkaan osa ei jäädy helposti.

 

Lintujen jalat voivat kuitenkin pakkasella jäähtyä helposti lähelle nollaa. Koipien jäätymisen lintu kuitenkin osaa estää ohjaamalla sinne tarvittaessa lämmintä verta tai nostelemalla jalkoja vuorotellen höyhenpuvun suojaan. 

Lammella asustaa sorsanen,
nimi on sama kuin muoto sen.
Se on pullea sorsa, pullea,
Pullea-Sorsa on nimi sen.
Petter Ohls

Talven ukko, lumiukko, lunta säkistä heittää.
Jäätä suihin, kylmää luihin; tienoot lumella peittää.
Värssyjä

Lähteet: Jere Malinen, Seura, Tiede&Luonto 11.1.2024; Katri Kirsi, Yle 30.10.2012 Samuli Vänttilä, Suomenmaa 15.12.2024; Petter Ohls, Sorsa; Värssyjä. WordPress.

LUE LISÄÄ

Pakkasella kuuluu kengän alta nirskis narskis

Kuului nirskis narskis, kun vastaan tuleva reppuselkäinen mies käveli reippain aamuaskelin kymmenen asteen pakkasessa. Silloin aloin kuulostella myös omien kenkieni ääntä. Miksi pakkasella kävellessä lumi narskuu kenkien alla?

 

Selitystä siihen ei ole suoraan tutkittu tieteellisesti, mutta tutkijoilla on oma näkemyksensä: syynä on todennäköisesti lumihiutaleiden joutuminen paineen alle.

 

Lumihiutaleet ovat tähtimäisiä jääkiteitä, joissa on paljon sakaroita ja ulokkeita. Kun satanut lumi on ollut kylmässä maassa aikansa, kiteiden sakarat tarttuvat naapurikiteiden sakaroihin, jolloin kiteet muodostavat ikään kuin yhtenäisen verkoston.

 

Kun kävelijän kenkä painuu lumikerroksessa toisiinsa takertuneisiin lumihiutaleisiin, tapahtuu kaksi asiaa: ensinnäkin jääkiteiden keskinäiset yhteydet katkeavat ja toiseksi yksittäisten jääkiteiden sakarat murtuvat. Näistä tapahtumista syntyy nirskuvaa ääntä. Kun sakaroita on jalan alla paljon, ihminenkin kuulee sen.

 

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Juhana Hyrkkänen vertaa pakkaslumella kävelyä kristallilasin sirpaleiden päällä kävelyyn, sillä molemmista syntyy samanlainen ääni.

 

Nirskuntaan tarvitaan riittävästi pakkasta, mieluiten yli viisi astetta. Mitä ankarampi pakkanen, sen äänekkäämpi narskunta ja mitä kovempi pakkaslumi, sen äänekkäämpi narskunta. Äänen perusteella ei sentään pysty arvioimaan pakkaslukemia. Kovin pitkälle hangen kirskunta ei kuulu, sillä yleensä lumi imee ääniä tehokkaasti ja vaimentaa hiutaleiden särkyvien sakaroiden helinän.

 

Lauhemmalla säällä sakaroita on vähemmän. Nollaa lähestyttäessä paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka liukastaa jääkiteitä niin, että ne eivät rikkoudu.

 

Pakkaslumi narskuu, suojalumi korkeintaan vähän napsahtelee, mutta samat lumen ominaisuudet vaikuttavat molempiin ilmiöihin: lumikiteiden muoto ja jääkiteiden pinnalla oleva vesi.

Lähipäivinä olemme saaneet sekä narskutella lunta kengänpohjien alla että antaa suojalumen napsahdella.

Talvi on tullut
ja myös jää
Pakkaset paukkuu,
sydän kaipaa ystävää. 

Lumi kengän alla narskuu.
Ääni miellyttää.
Pakkassää ripeästi ihmistä liikuttaa
Sydän takkatulessa hehkuu
ja olo levon saa.
--- alkuosa runosta Sanan suojaan
Ari-Pekka Tolvanen

Lähteet: Aarre Kanth, 15.2.2007 Priima/ meteorologi Juhana Hyrkkänen, Ilmatieteen laitos; Nils Halfdan Hansen, Tieteen kuvalehti, Luonto 10.02.25; Nina Keski-Korpela/tutkija Hanna Mäkelä Ilmatieteen laitos 25.1.2015 Yle; Ari-Pekka Tolvanen, Lukijan runo Sanan suojaan, Koillissanomat 25.12.2025.

 

LUE LISÄÄ

Järvenselän luminen hiljaisuus

Luonnosta voi hakea niin voimaa, iloa, rauhaa kuin lohtuakin. Valokuvissa valo maalaa maisemaa vuodenajan mukaan.

Kuvataitelija Mikko Mikkola antaa vinkin harmaan ja sävyjen näkemiseen: kun otat valkoisen paperin ja vertaat sitä luontonäkymään, huomaat, ettei talvimaisema olekaan valkoinen. Lukemattomat hennot värit sävyttävät harmaata, ne kertautuvat talven valossa ja näkyvät vain talvella.

Talvipäivän haalea valo, 

kaikki ympärillä uinuu.
Luonto ottaa hengähdystauon,
ja me ihaillemme sen kauneutta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Kylmä tuuli,
valkoinen maa,
kaikki hiljenee talveksi.

Tämä aika vuodesta kutsuu meidät,
nauttimaan luonnon rauhasta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Värit elävät talven joka hetkessä. Maisema on rauhoittava, myös luomaan innostava.

Talvi tuo mukanaan hiljaisuuden,
sen kauneus on syvää ja rauhoittavaa.

Me kuuntelemme lumen kertomaa tarinaa,
ja annamme maailman levätä.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Hiljaisuus tahtoi
että olisi voinut kokea
kaikki maailman ihmeet
täydellisellä tavalla

että olisi voinut olla siinä paikallaan ja
kuulla
tuntea
kaikki äänet
kaikki tuoksut
nähdä kaiken mitä tapahtui
sillä tavalla tarkasti ja selkeästi 
Sari Lehtimäki

Yö laskeutuu nopeasti,
mutta talvi tuo tähdet lähemmäksi.
Me katsomme ylös taivaalle,
ja toivotamme hyvää yötä talven hengelle.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Lähteet: Muistovärssy, Ihana Talvi Runo; Sari Lehtimäki, Hiljaisuuden runoja, runotalo.fi; Sinikka Nieminen, Lumi; YLE Häme 11.1.2010;

 

 

 

 

LUE LISÄÄ