Kottarainen on kesän merkki

03 kesäkuuta 2023

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa olen käynyt usein katselemassa kottaraisia Lappeenrannan Linnoituksen valleilla – siellä niitä on ollutkin monena vuonna. Jonain keväänä kävin etsiskelemässä kottaraisia huhutiedon perusteella Vanhan Pappilan rauhaisasta pihapiiristä. Siellä on useita pönttöjä, mutta lintusia ei näkynyt. Kyselin pappilan pihassa kesäteatterin lavaa kokoavilta rakennusmiehiltäkin näköhavaintoja kottaraisista, mutta ei kuulemma ollut.


Viime kesäkuun alkupäivinä minua onnisti, kun äänekkäästi ruokaa kerjäävät poikaset opastivat minut luokseen. Ne olivat jo jättäneet pesäkolonsa ja istuivat tuomen oksalla sievästi rivissä, tosin välillä nahistelivat kuten lapset ikään. Linnoituksessa on vallien reunamilla vanhoja vaahteroita ja lehmuksia, joissa kottaraisilla oli ilmeisesti pesäkolonsa, ainakin linnut lensivät nurmikolta mato nokassa suoraan latvuksiin.


Pesimisaikaan kottaraiset käyttävät ravinnokseen pääasiassa hyönteisen toukkia ja kastematoja; linnut liikkuvat ripeästi ja työntävät vähän väliä nokkansa nurmikkoon. Maassa kottarainen liikkuu juosten eikä hyppien, kuten esimerkiksi mustarastas.

Kottarainen viihtyy viljelyalueilla sekä puutarhojen ja puistojen tuntumassa. Se on ihmisen seuralaislaji, joka on ravinnonhaussaan riippuvainen sopivan lyhytruohoisesta nurmikosta, hyönteisistä ja monipuolisesta maisemasta.


Kottaraiset ovat ensimmäisiä muuttolintuja. Pian tänne saavuttuaan koiras valtaa kolon joko puusta tai linnunpöntöstä. Pöntötyksen avulla kottaraiset on saatu asettumaan sellaisiinkin elinympäristöihin, missä ne eivät muuten pesi, kuten ulkosaaristoon. Kottarainen pesii melko runsaslukuisena Länsi- ja Etelä-Suomessa sekä harvalukuisempana Keski- ja Itä-Suomessa, pesimäkanta on 50 000 – 80 000 paria.


Koska kottarainen aloittaa pesintänsä varhain, poikaset ovat lentokykyisiä jo kesäkuussa - ja aloittavat syysmuuttonsa lähes saman tien, siis aikaisemmin kuin yksikään muu varpuslintu. Aikuiset kottaraiset kerääntyvät pesimäajan jälkeen keskikesästä lähtien suuriksi parviksi, joissa voi olla useita tuhansia lintuja. Syys-marraskuussa ne muuttavat talvehtimisalueilleen Länsi-Euroopan maihin, siellä kottarainen on tosin epätoivottu vieras.


Kottarainen on hyvä matkija, jonka laulusta erottaa monien muiden lintujen ja jopa koneiden ääniä. Sen kiihkeä viserrys oli kevään tutuimpia ääniä vielä 1970-luvulla. Kottarainen oli rakastettu pihapiirin asukas, jonka suosiosta kertovat kymmenet tuhannet puihin ripustetut pöntöt.

Kottaraismäärät ovat sen jälkeen pudonneet viidesosaan entisestä. Siihen on syynä karjanlaitumien ja kosteiden niittyjen häviäminen, samoin muu maatalouden tehostuminen on hävittänyt kottaraisten suosimat ruokapaikat. Poikasiakin on vähemmän kuin ennen, ja ne lähtevät pesästä huonompikuntoisina, mikäli ruokaa on ollut vähän tarjolla.


Kottarainen eroaa mustarastaasta muun muassa pyrstöltään; kottaraisella on lyhyt pyrstö, mustarastaalla pitkä pyrstö, jota se keikuttaa alinomaa. Kottaraisella on punertavat jalat, mustarastaalla selvästi erottuvat keltaiset jalat. Mustarastas on myös kookkaampi kuin kottarainen. Kottaraisen höyhenpuku on metallinhohtoinen ja valkopilkkuinen molemmilla sukupuolilla, mutta mustarastakoiras on väriltään tasaisen musta, naaras ruskea.

Lintujen rengastaminen aloitettiin kottaraisista vuonna 1899 Tanskassa. Rengastuksen avulla alettiin saada varmistettua tietoa lintujen muuttoreiteistä ja aikatauluista. Suomen ensimmäiset rengastukset tehtiin 1913; kuluneiden sadan vuoden aikana meillä on rengastettu yli 10 miljoonaa lintua sekä tehty havaintoja noin miljoonasta rengastetusta linnusta.


Kottaraisten lukumääräksi arvioidaan maailmassa noin sata miljoonaa. Lintu on päässyt (kansainvälisen luonnonsuojeluliiton) IUCN:n listalle, sillä se on luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Haitallisuus koskee erityisesti Länsi-Australiaa.

Kottarainen tuotiin Australiaan 1800-luvulla, ja lintujen tarkoituksena oli hävittää haitallisia viljaa tuhoavia hyönteisiä. Tulos oli kuitenkin toisenlainen, sillä kottaraiset aiheuttavat harmia taloudelle syömällä viljeltyjä hedelmiä, mutta ne ovat myös uhka lajien monimuotoisuudelle.

Kottarainen kotilintu pihakoivuun teki pesän.
Päivät siinä kuulosteli
uuden laulun opetteli.
Sitä sitten illansuussa
lauloi korkealla puussa.
Kaikki sitä kuulosteli kun se ääni helähteli.
Kottarainen siinä vaan
lauloi iltalauluaan.
Se saattoi matkia mitä vaan
sillä se oli hyvä laulamaan.

pieni nuotio 15.4.2009

Lähteet: Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juha Laaksonen, Radio Suomi 21.5.2023. Viikon luontoääni: kottarainen; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Suomen Luonto 9.4.2013; Wikipedia; pieni nuotio 15.4.2009, Kottarainen.


LUE LISÄÄ

Kevätkesän keltainen kukkavihko

27 toukokuuta 2023

Ojennan sinulle keltaisen kukkakimpun, siinä on leskenlehtiä, voikukkia, rentukoita ja kevätleinikkejä. Oi, olin unohtaa keltakukkaisen pajunoksan.

Paju/raita
 
Miksi kaikki kevätkukat ovat keltaisia? Näin ajattelin lapsuudessani, sillä kotiseudullani Pohjois-Savossa leskenlehdet olivat ensimmäisiä kukkijoita, ja voikukat ponnahtivat tienpientareille toukokuun lopulla.
 
Samoihin aikoihin rannoille ilmestyi rentukoiden kultaa ja niityille kevätleinikkejä. Kevään ensimmäisiä olivat kuitenkin pajut ja raidat, kun pörröiset pajunkissanuput muuttuivat keltaisiksi kukiksi.

Leskenlehti
 
Kevät ja leskenlehdet: aina se sama, mukava tunne. Vuodesta toiseen, vaikka kaikki muuttuu, vaikka asiat tulevat toisiksi, vaikka elämäni muuttuu, vaikka keväiset päivät eivät ole toistensa kaltaisia. Kevät ja leskenlehdet: aina tulee se sama, mukava tunne. Jyrki Laine

Käenrieska

Nykyisin Etelä-Karjalassa asuessani olen tutustunut uusiin keltaisiin varhaiskevään kukkijoihin: käenrieskoihin ja esikoihin sekä myöhemmin touko-kesäkuussa puron varsien kevätlinnunsilmiin.

Kevätlinnunsilmä
 
Radion luontoillassa kasvitutkija Henry Väre sanoi, että keltaisia kukkia on lukumääräisesti niin paljon, että kaikki kukat näyttävät olevan keltaisia - kuitenkin keltakukkaisia sekä valko- ja sinipunakukkaisia lajeja on likimain sama määrä.

Rentukka
 
Keltaisten kevätkukkien ylivalta ei ole totta kaikkialla. Lounaissuomalaisille tutut kevätkasvit eivät ole aina keltaisia, vaan sini- ja valkovuokot sekä violetit kiurunkannukset ja imikät täyttävät lehtojen maapohjan. Tosin keltaiset mukulaleinikit valtaavat niityt eteläisessä Suomessa, paikoin myös keltavuokot.

Mukulaleinikki
 
Koska etelän lehdoissa puut ovat lehdettömiä kevätkasvien kukkimisaikaan, myös siniset ja sinipunaiset värit näkyvät hyvin. Sisämaahan ja pohjoiseen siirryttäessä keltaisten kukkien osuus kuitenkin kasvaa. Tutkija arvelee, olisikohan kevätkukkien kasvuympäristö siellä jotenkin varjoisampi, jolloin keltainen väri erottuu paremmin.

Kevätleinikki
 
Suomessa kasvukausi alkaa maan eri osissa eri aikaan. Etelässä lumen sulamisen ja kasvukauden alkamisen väliin jää useita viikkoja, jolloin säät ovat liian viileät ja epävakaiset useimpien kesällä kasvavien kukkien kasvuun, niinpä kevätkukat käyttävät hyväkseen tämän ajan.

Kevätesikko
 
Pohjoisessa puolestaan siirrytään lumen sulamisesta suoraan kasvukauteen, minkä vuoksi erikoistuneille kevätkasveille ei jää tilaa. Itse asiassa Pohjois-Suomessa ei edes ole kevätkukkia siinä mielessä kuin etelässä eli kasveja, jotka kukkisivat ennen varsinaista kasvukautta joko runsaan valon tai kevätkosteuden turvin.
 
Tällaisia kasveja ovat muun muassa valoa vaativat kiurunkannus, vuokko, kevätesikko sekä runsasta kosteutta tarvitsevat kylmänkukka, kangasvuokko ja kallioketojen pienet kevätkasvit.

Voikukka
 
Tutkijoiden mukaan ihmissilmän näkemistä väreistä juuri keltainen houkuttaa voimakkaimmin hyönteisiä, mutta hyönteiset näkevät myös ultravioletin.
 
Kevät tuo tullessaan uusia ajatuksia, uusia tuoksuja, uusia pieniä hetkiä.
Kevät tuo tullessaan keltaisia kukkia.

Jyrki Laine

Lähteet: Lähteet: Alice Karlsson, Suomen Luonto 12.4.2017; Seppo Vuokko, Suomen Luonto 5.2.2003; Radion luontoilta. Helsingin yliopiston Kasvimuseon yli-intendentti, tietokirjailija Henry Väre; Jyrki Laine, Uskon kevääseen. Valoisin mielin kohti kesää -runoteos.


LUE LISÄÄ

Punahehkuisia maljakkaita rantalepikossa

20 toukokuuta 2023

Edelliskesän lepänlehdet kahisivat jaloissani, kun käveleskelin vapun seutuun kosteilla vanhoilla niitynpohjilla. Maan yleisväri lepikossa oli harmaanruskea, niinpä sieltä melkein hypähtivät esille punaiset tontun kupit, punamaljakkaat. Tontun kupissa olikin jo valmiina kevätjuomaa… liekö keijujen valmistamaa.
 

Maljakkaita löysin harvakseltaan sieltä täältä, ne kasvavat yksittäisinä, joskus sienellä voi olla lajikavereita lähietäisyydellä.
 
Maljakkaat ovat ihan itsensä näköisiä, niinpä niiden tulipunaiset maljat on helppo tunnistaa. Sieni on kooltaan pari-kolmesenttinen, ja sen ulkopinta on vaalea, vähän hienonukkainen.
 

Lajin levinneisyyttä pidetään itäisenä, länsirannikolla punamaljakkaat esiintyvät vain harvalukuisena. Sieni on melko yleinen Oulun korkeudelle asti, mutta en muista koskaan nähneeni sitä lapsuusaikana Pohjois-Savossa. Suomen ilmastovöhykkeet.
 

Punamaljakas on kevätsieni, tosin sen voi löytää myös loppusyksyllä ja vielä alkutalvellakin, jos lumi ei ole vielä peittänyt maastoa.
 

Kevään suurimmat ilot ovat minulle avointen silmien iloja.
Jyrki Laine
 

Blogipostauksessani 26.5.2018 on runsaasti tietoa punamaljakkaista.

On aika nostaa malja keväälle, kukille, auringonpaisteelle.
Nina Ramstadius

Lähteet: Ilmatieteen laitos; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 25.4.2018; Suomen Lajitietokeskus laji.fi; Nina Ramstadius. Ifolorin värssypankki; Jyrki Laine, Aurinkoinen maailmani. Valoisin mielin kohti kesää.
LUE LISÄÄ

Munkkien Alpeilta tuoma jouluruusu

13 toukokuuta 2023

Saitko lahjaksi jouluruusun? Kun hoidat sitä huolellisesti, saat kasvista monivuotisen ilon. Jouluruusu kukkii kuusi viikkoa, mutta jatka sen kastelua kukinnan jälkeen koko talvi kevääseen asti.
 
Talven jälkeen kasvi voi näyttää surkealta, jos osa lehdistä on ruskettunut. Kuivahtaneet lehdet voit huoletta poistaa, sillä kukkien lakastuttua uusia tummanvihreitä, nahkeita ja sormiliuskaisia lehtiä kasvaa runsaasti. Maan sulamisen jälkeen voit istuttaa jouluruusun ulos puutarhaan. Kasvi viihtyy puolivarjoisassa paikassa puiden tai pensaiden alla, ja kasvualustan on hyvä olla humuspitoista ja ravinteikasta.
 

Syksyllä voit laittaa talvehtimisen varmistamiseksi havuja tai puiden lehtiä juuriston ja ainavihannan lehdistön peitoksi. Parhaiten talvehtiminen onnistuu Etelä-Suomessa, mutta jouluruusu on saatu viihtymään jopa IV-vyöhykkeellä.
Puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet -vyöhykekartta. Jouluruusu on kehittänyt varomenetelmän pikkupakkasiin: se vähentää nestepitoisuuttaan pakkasella, jolloin väkevöityneet solut kestävät paremmin kylmää. Tämä menettely on kehittynyt kasvin lisääntymisen varmistamiseksi, sillä luonnossa jouluruusut leviävät siementämällä.

Jouluruusu alkaa muodostaa nuppuja jo syksyllä ja aloittaa leutoina talvina kasvun nimensä mukaisesti joulun tienoilla. Tällöin uudet versot sekä kukkanuput on viisainta suojata esimerkiksi polystyreenilaatikolla, sillä keskitalven viima ja sateet vaurioittavat kukkia. Pohjoisemmassa Suomessa paksut nietokset suojaavat jouluruusuja.
 
Puutarhassa jouluruusu kukkii hyvin varhain, kun muut kasvit vasta heräilevät. Joskus lauhan sääjakson aikana niihin puhkeaa kukkia jopa talvella; puutarhurinaapurini Veikonkin ruusut alkoivat kukkia nietosten keskellä.
 
Kuvaaja Veikko Nikkinen
 
Veikko oli hankkinut ensimmäiset jouluruusut seitsemän vuotta sitten. Kesällä hän muutti kasvit uuteen paikkaan, mutta ne kuitenkin kuoleutuivat, koska ruusut eivät pidä siirtelystä.

Kuvien jouluruusut ovat neljä vuotta vanhoja. Veikko oli ostanut marketista kolme poistoon menevää jouluruusua, jotka hän laittoi keväällä väliaikaiseen paikkaan pihassaan. Siihen ruusut jäivätkin, sillä hän ei enää uskaltanut siirtää kasveja, koska ne näyttivät viihtyvän hyvin. Emotaimen ympärille kasvaa usein pikkutaimien ryhmä, tällä tavalla kuvien jouluruusukasvusto on levittäytynyt.
 
Kuvaaja Veikko Nikkinen
 
Leinikkeihin kuuluva jouluruusu tunnettiin antiikin Kreikassa aikoinaan lääkeyrttinä; sen kuivattua mustaa juurta on käytetty rohdoksena. Jo pienet annokset aiheuttavat limaneritystä ja aivastusta, minkä vuoksi kasvia sanottiin aikoinaan myös mustaksi pärskäjuureksi ja aivastusjuureksi. Jouluruusua on käytetty erilaisten mielisairauksienkin lääkkeenä, siksi sitä kutsutaan yhä tietyllä alueella Ranskassa riivattujen kasviksi.

Jouluruusu on nykyisin luokiteltu myrkylliseksi kasviksi. Erityisesti juuret sisältävät kahta myrkyllistä glykosidia: helleboriinia ja helleboreiinia, jotka molemmat vaikuttavat lamauttavasti aivoihin ja keskushermostoon. Antiikin yhteiskunnassa perennan huumaavia ominaisuuksia käytettiin hyväksi tietäjien saattamisessa erityiseen tietämisen tilaan, minkä jälkeen he antoivat neuvoja tärkeissä sotaan ja rauhaan liittyvistä ongelmissa.
 

Jouluruusun kauneus hurmasi aikoinaan munkit ja aateliset, jotka kuljettivat vaaleajouluruusun taimia Alppien rinteiltä luostareiden ja herraskartanoiden maille. Meillä Suomessa jouluruusua hyödettiin kukkaan kartanoiden kasvihuoneissa jo 1800-luvulla, sen sijaan kotipuutarhoissa se oli harvinaisuus vielä pitkään. Nykyään moni puutarhuri kuitenkin nauttii ruusun varhaiskeväisistä kukista omalla pihallaan tai joulun aikaan ruukkukasvina. 

Nimestään huolimatta jouluruusulla ei ole muuta yhteyttä ruusuihin kuin ruusumaiset kukat. Se on ruohovartinen 10 – 30-senttinen kivikkokasvi, jota tavataan villinä Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Vähä-Aasian vuoristoisilla seuduilla. Luonnonvaraisia lajeja on lähemmäs parikymmentä, niiden kukat ovat valkoisia, vaalean- tai purppuranpunaisia, vihertäviä sekä kermanvärisiä ja joskus pilkullisia.
 

Jalostetun jouluruusun yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan pienistä, nopeasti varisevista terälehdistä. Kokonaisuutta kehystävät valkeat verholehdet, jotka vähitellen vihertyvät. Kukan koristeellisuus perustuu myös sen heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat tähtimäisiksi siemenkodiksi. Kun siemenet ovat syyskesällä tummat ja kypsät, on aika korjata siemenet ja sitten kylvää ne haluamaansa paikkaan. Siemen itää vasta, kun se on saanut tarvittavat lämpö- ja kylmäkäsittelyt. 

Jouluruusu mainitaan kreikkalaisessa mytologiassa. Kerrotaan myös tarinoita, joissa jouluruusun avulla on hoidettu lepraa, vesikauhua, epilepsiaa ja mielisairauksia. Kukkien kielessä jouluruusun merkitys korostuukin ahdistusta vapauttavana.
 

Jouluruusuun liittyy moni kristillisiä vertauskuvia ja pyhimystaruja. Ruusu on yksi Jeesukseen liitetyistä symboleista, sen on sanottu olevan myös Neitsyt Marian kukka. Eräässä keskiaikaan sijoittuvassa tarussa paikallinen munkki jakaa ohikulkijoille jouluruusuja rakkauden ja ystävyyden merkiksi. Oman mukaelmansa jouluruusun legendasta on kirjoittanut muun muassa Selma Lagerlöf.

On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen valaisee talviyöt keskellä pakkasen.


Saksalainen munkki sepitti 1500-luvulla yllä olevan runon, joka on uuden virsikirjan numero 23.

Jouluruusu kukkii lumesta
muiston varjo.
Punaturkki lumimyrskyssä
meripihkasilmät pimeyteen lyhtyinä.
Valkeat runoilijat värisevine
jouluruusuihoineen:
lumen hellyys, tähtitomua.

Leena Lumi
 
Lähteet: Paula Ritanen-Närhi, Kotiliesi 14.12.2019; Kotipuutarha-lehti; puutarha.net; Suomela.fi; Tuija Vierto, Yle. Uutiset 21.12.2009; VAV Asunnot Oy. Viherpeukalo 11.1.2012. Leena Lumi, alkuosa runosta; Veikko Nikkinen, jonka puutarhassa kuvien jouluruusut kasvavat.
LUE LISÄÄ

Toukokuun sadepisaroita

06 toukokuuta 2023

Huhti-toukokuisilla varhaisaamun kuvausretkilläni olen ihastellut sadepisaroita ja niiden kauneutta. Mieleeni palautui Barbara Sandrisserin kirjoittama artikkeli Sade. Sandrisser kirjoittaa sateen lumovoimasta ja merkityksestä japanilaisessa kulttuurissa, varsinkin taiteessa. Hän lainaa useita japanilaisia runoilijoita ja osoittaa sateen erilaisuuden. Niinpä kotiin palattuani kaivoin tuon kirjoituksen esille.

Koivun lehti hiirenkorvalla
Sandrisserin mukaan taivaalta putoavat pienet kastepisarat ovat syvällisellä tavalla vaikuttaneet japanilaisten esteettiseen käsitykseen. Sade on tilapäistä; silloin voi tarkastella luontoa, aikaa ja tilaa tavallisuudesta poikkeavasti, sade luo yksityiskohtia.

Syreeni
Japanilaisten näkökulmasta sateen ajatus sopii erityisen hyvin taiteisiin; he mieltävät sateen esteettiseksi ravinnoksi. Sandrisserin mukaan se ylittää länsimaisen luontonäkemyksen, jonka mukaisesti meitä opetetaan ohjaamaan ja hyväksikäyttämään luontoa.

Lupiini
Japanissa sadetta pidetään myönteisenä voimana. Sade ei ole koskaan vain sadetta, vaan sen nimitys riippuu tyypistä, vuodenajasta sekä siitä, onko sade pehmeää vai kovaa, yösadetta vai päiväsadetta.

Tuomi
Mielestäni lähiaikoina saatu sade on ollut kevätsadetta eli japanilaisittain harusame ja samalla myös toukokuun sadetta eli samidare. Sateen nimeämisellä Japanissa ei haluta korostaa nimenomaan sateen eri lajeja vaan erilaisten sateiden runollisia ominaisuuksia.

Käenrieska
Jo varhaisimmat japanilaisrunoilijat arvostivat sadetta. Prinssi Atsuyoshin rakastajatar Rouva Ise kirjoitti tämän herkän saderunon:

Vihreän pajun
oksilla viipyilevä
keväinen sade:
kuin olisi helmiä
pujotettu nauhaksi.

Lähteet: Kulttuurisen virkistystoiminnan verkkolehti Curec; Tiedon jyvät 3/2010. Barbara Sandrisser. Teoksessa Alligaattorin hymy (toim. Yrjö Sepänmaa). Japaninkielisen runon on suomentanut Kai Nieminen.


PS Bongaa päivä pihalla -tapahtuma on tässä viikonvaihteessa. Voit tarkkailla lintuja joko lauantaina 6.5. tai sunnuntaina 7.5. klo 0 – 24. Havainnoinnin ei tarvitse olla yhtäjaksoista.

Tänä viikonloppuna on myös perinteinen tornien taisto.


LUE LISÄÄ