Pakkasella kuuluu kengän alta nirskis narskis

Kuului nirskis narskis, kun vastaan tuleva reppuselkäinen mies käveli reippain aamuaskelin kymmenen asteen pakkasessa. Silloin aloin kuulostella myös omien kenkieni ääntä. Miksi pakkasella kävellessä lumi narskuu kenkien alla?

 

Selitystä siihen ei ole suoraan tutkittu tieteellisesti, mutta tutkijoilla on oma näkemyksensä: syynä on todennäköisesti lumihiutaleiden joutuminen paineen alle.

 

Lumihiutaleet ovat tähtimäisiä jääkiteitä, joissa on paljon sakaroita ja ulokkeita. Kun satanut lumi on ollut kylmässä maassa aikansa, kiteiden sakarat tarttuvat naapurikiteiden sakaroihin, jolloin kiteet muodostavat ikään kuin yhtenäisen verkoston.

 

Kun kävelijän kenkä painuu lumikerroksessa toisiinsa takertuneisiin lumihiutaleisiin, tapahtuu kaksi asiaa: ensinnäkin jääkiteiden keskinäiset yhteydet katkeavat ja toiseksi yksittäisten jääkiteiden sakarat murtuvat. Näistä tapahtumista syntyy nirskuvaa ääntä. Kun sakaroita on jalan alla paljon, ihminenkin kuulee sen.

 

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Juhana Hyrkkänen vertaa pakkaslumella kävelyä kristallilasin sirpaleiden päällä kävelyyn, sillä molemmista syntyy samanlainen ääni.

 

Nirskuntaan tarvitaan riittävästi pakkasta, mieluiten yli viisi astetta. Mitä ankarampi pakkanen, sen äänekkäämpi narskunta ja mitä kovempi pakkaslumi, sen äänekkäämpi narskunta. Äänen perusteella ei sentään pysty arvioimaan pakkaslukemia. Kovin pitkälle hangen kirskunta ei kuulu, sillä yleensä lumi imee ääniä tehokkaasti ja vaimentaa hiutaleiden särkyvien sakaroiden helinän.

 

Lauhemmalla säällä sakaroita on vähemmän. Nollaa lähestyttäessä paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka liukastaa jääkiteitä niin, että ne eivät rikkoudu.

 

Pakkaslumi narskuu, suojalumi korkeintaan vähän napsahtelee, mutta samat lumen ominaisuudet vaikuttavat molempiin ilmiöihin: lumikiteiden muoto ja jääkiteiden pinnalla oleva vesi.

Lähipäivinä olemme saaneet sekä narskutella lunta kengänpohjien alla että antaa suojalumen napsahdella.

Talvi on tullut
ja myös jää
Pakkaset paukkuu,
sydän kaipaa ystävää. 

Lumi kengän alla narskuu.
Ääni miellyttää.
Pakkassää ripeästi ihmistä liikuttaa
Sydän takkatulessa hehkuu
ja olo levon saa.
--- alkuosa runosta Sanan suojaan
Ari-Pekka Tolvanen

Lähteet: Aarre Kanth, 15.2.2007 Priima/ meteorologi Juhana Hyrkkänen, Ilmatieteen laitos; Nils Halfdan Hansen, Tieteen kuvalehti, Luonto 10.02.25; Nina Keski-Korpela/tutkija Hanna Mäkelä Ilmatieteen laitos 25.1.2015 Yle; Ari-Pekka Tolvanen, Lukijan runo Sanan suojaan, Koillissanomat 25.12.2025.

 

LUE LISÄÄ

Järvenselän luminen hiljaisuus

Luonnosta voi hakea niin voimaa, iloa, rauhaa kuin lohtuakin. Valokuvissa valo maalaa maisemaa vuodenajan mukaan.

Kuvataitelija Mikko Mikkola antaa vinkin harmaan ja sävyjen näkemiseen: kun otat valkoisen paperin ja vertaat sitä luontonäkymään, huomaat, ettei talvimaisema olekaan valkoinen. Lukemattomat hennot värit sävyttävät harmaata, ne kertautuvat talven valossa ja näkyvät vain talvella.

Talvipäivän haalea valo, 

kaikki ympärillä uinuu.
Luonto ottaa hengähdystauon,
ja me ihaillemme sen kauneutta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Kylmä tuuli,
valkoinen maa,
kaikki hiljenee talveksi.

Tämä aika vuodesta kutsuu meidät,
nauttimaan luonnon rauhasta.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Värit elävät talven joka hetkessä. Maisema on rauhoittava, myös luomaan innostava.

Talvi tuo mukanaan hiljaisuuden,
sen kauneus on syvää ja rauhoittavaa.

Me kuuntelemme lumen kertomaa tarinaa,
ja annamme maailman levätä.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Hiljaisuus tahtoi
että olisi voinut kokea
kaikki maailman ihmeet
täydellisellä tavalla

että olisi voinut olla siinä paikallaan ja
kuulla
tuntea
kaikki äänet
kaikki tuoksut
nähdä kaiken mitä tapahtui
sillä tavalla tarkasti ja selkeästi 
Sari Lehtimäki

Yö laskeutuu nopeasti,
mutta talvi tuo tähdet lähemmäksi.
Me katsomme ylös taivaalle,
ja toivotamme hyvää yötä talven hengelle.
Muistovärssy, Ihana Talvi Runo

Lähteet: Muistovärssy, Ihana Talvi Runo; Sari Lehtimäki, Hiljaisuuden runoja, runotalo.fi; Sinikka Nieminen, Lumi; YLE Häme 11.1.2010;

 

 

 

 

LUE LISÄÄ

Parasta pöytään talvilinnuille

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna laskettiin pihalintuja, olihan perinteinen talvilintujen pihabongaus.

 

Tikli
Noina laskentapäivinä ei välttämättä tullut näkyviin ns. edustava määrä lajeja, koska juuri tuon tunnin aikana yhtä aikaa nähdyt linnut kirjataan.

 

Urpiainen
Kuvissa on osa pihamme ruokintapaikoilla tämän talven nimiin käyneistä linnuista. Talitiainen oli sunnuntaina ylivoimaisin kävijä, myös sinitiaisia oli runsaasti, mutta vähemmän kuin vuosi sitten.

 

Pyrstötiaisia
Neljä pyrstötiaista sattui piipahtamaan pihaamme juuri laskentatunnin aikana. Ne ovat levottomia lintuja, jotka jäävät vain hetkeksi, mutta lennähtävät kohta jo eteenpäin.

 

Hömötiainen
Hömötiainen käväisee joskus harvoin talilla. Hömötiaisten määrä on metsälaskentojen mukaan alkanut kasvaa aallonpohjavuosien jälkeen. Töyhtötiainen on hömistä harvinaisempi vieras pihassamme.

 

Harmaapäätikka
Tikoista käpytikka, harmaapäätikka ja valkoselkätikka poikkeavat nakuttamaan talimakkaroita silloin tällöin.

 

Vihervapuset
Vihervarpuset, vihervarpeipot, tiklit ja urpiaiset saapuvat yleensä marras-joulukuussa talvikaudeksi pihapiirin ruokinnalle.

 

Punatulkkupari
Punatulkkujen vihellystä kuuluu useinkin, mutta joskus lintuja myös näkee pihassa. Eilen punatulkku yritti oppia syömään auringonkukkia ruokinta-automaatista, vaikka onkin maasta syöjä. Näemmä kauralyhdekin kelpaa pengottavaksi.

 

Keltasirkku
Keltasirkuille on päivittäin tarjolla kauranjyviä, mutta niille on myös kauralyhde nypittäväksi. Keltasirkut ovat parvilintuja, ne säikähtävät helposti, mutta palaavat pian takaisin. 

Lähemmäs kymmenkunta mustarastasta on jäänyt talvehtimaan. Viskelen niille rusinoita, mutta ne noukkivat myös automaateista maahan tippuneita siemeniä.

 

Mustarastasrouva
Kuoritut auringonkukansiemenet maistuvat kaikille pihamme lintuvieraille, tosin mustarastas rakastaa marjoja, tikli, urpiainen ja vihervarpunen pähkinämurskaa sekä hampun ja hirssin siemeniä. Ne maistuisivat myös punatulkuille.

 

Valkoselkätikka
Talvilinnuille on tarjolla myös talimakkaratankoja ja -palloja, on myös siannahka läskeineen kuusen kyljessä. Siitä tykkäävät tiaiset ja tikat.

 

Viherpeippo
Harakoita ja variksia en ole nähnyt montakaan tänä talvena. Lähimarketin puluparvi lennähtää joskus katsomaan pihamme tarjontaa.

 

Tarjontaa kyllä on, sillä meillä on molemmin puolen taloa useita ruokintapisteitä, jotka siistin ja täytän aamuisin. Kysyntääkin on, sillä kahdeksan kilon auringonkukkasäkki ei kestä kauan, eivätkä talipötkötkään.

Lintulautalivestä voit seurata sipoolaisen pihan lintulautaa, josta on tehty olohuone.

Piip, piip, pieni lintu,
ulkona sataa lunta.
Lintu näkee jäisellä oksalla,
kesästä kaunista unta.
Otto Kotilainen, E. Holmström

Lähde: Johanna Junttila, Tiede Luonto 1/2026; Yle Areena; Otto Kotilainen, E. Holmström, Värssyjä.

LUE LISÄÄ

Tule mukaan pihabongaukseen 24. – 25.1.2026!

Pihabongaus on hauska jokatalvinen tapahtuma tarkkailla kotipihan lintuja. Sen avulla on kerätty talvilinnuista kahdenkymmenen vuoden aikana yli 1,87 miljoonaa havaintoa. 

Pihabongauksen tulokset kertovat varsin luotettavasti talvilintujen levinneisyydestä erityisesti ruokinnoilla. Olen osallistunut vuosikausia; tarkkailu on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. 

Talitiainen

Pihabongauksessa huomaa ympäristön muuttumisen, vaikka talvien välinen vaihtelu voi olla suurta; lintujen lajimäärä on pysynyt suunnilleen samana, vaikka yksilömäärissä on paljon muuttuvuutta vuosittain.

Sinitiainen
Nyt tammikuun lopulla järjestettävä pihabongaus on jo 21. kerta. Mukaan voi lähteä, kun tuntee tavalliset talvilinnut.

Närhi

Yhden tunnin aikana on tarkoituksena laskea, kuinka monta yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä. Ei haittaa, vaikka pihalla kävisi vain vähän lintuja. Sekin on tärkeä tieto, että jotakin lintulajia ei tavata siinä kohteessa tai linnut ovat vähissä. Pihabongauksessa ei tavoitella harvinaisuuksia.

Keltasirkkuja
Pihabongaus on hyvä keino seurata tarkemmin lähiseudun talvisten lintujen elämää, ja samalla voi myös oppia uuttakin. Pihabongaukseen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä. Tervetuloa mukaan!

Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen, tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuodenaikoja siitä voin kiittää. 

Värssyjä: Runoja vuodenajoista 20.1.2016

LUE LISÄÄ

Mistä on tullut sanonta Pakkanen paukkuu?

Suomessa on ollut näillä viikoilla kovia pakkasia, ja paikoin Lapissa on mitattu jopa yli 40 pakkasastetta.

 

Oletko kiinnittänyt huomiota myös pakkasen paukkeeseen? Se on hyvin tavallinen ilmiö, ja pauketta saattaa kuulua niin metsän puista kuin talojen rakenteista. Miksi se itse asiassa paukkuu? Ilmiö on vaikuttanut myös suomen kieleen, puhummehan paukkupakkasista tai pakkasen paukkumisesta.

 

Pakkasen pauke on ollut pitkään mysteeri. Nyt siitä on kuitenkin saatu lisää tietoa, kun akustiikan emeritusprofessori Unto K. Laine onnistui mittauksissaan selvittämään äänen syntytavan ja -paikan. Mittausten mukaan näyttää siltä, että revontulien ja pakkasen äänet ovat samaa perua. (Tiede Luonto 1/2026.)

 

Laineen mukaan pakkasen pauke syntyy tyynellä ja kirkkaalla säällä auringon laskun jälkeen rakentuvassa ilmakerroksessa, joka varautuu sähköisesti. Kun sähkövaraus purkautuu, syntyy paukahdus tai rätinä. Jos saat kevyen sähköiskun, se voi napsahtaa samalla tavalla. Jos puolestaan silität kissan kuivaa turkkia, siitä kuuluu samanlaista ritinää.

 

Pakkasen pauketta ei voi kuulua päivällä auringon paistaessa vaan vasta pimeän tultua, myöskään pilvisellä säällä tai tuulella sitä ei synny. Jotta pauketta kuuluu, pakkasen on oltava kireä ja ilman tyyni, kuiva ja kirkas, samoin lämpötilan pitäisi olla ainakin kahdeksan astetta matalampi kuin iltapäivälämpötilan. (Laine, Tiede Luonto 1/2026.)

 

Lämpötilalaajeneminen ja supistuminen aiheuttavat ääniä myös talojen rakenteissa, koska esimerkiksi seinänraoissa voi olla vettä. Kun vesi laajenee jäätyessään, syntyy paukkuva ääni. 

 

Myös rakenteiden materiaalin kutistuminen voi aiheuttaa samanlaista ääntä. Siitä ei ole mitään haittaa, mutta kova ääni voi hämmästyttää. Myös jäät paukahtelevat. Meteorologi Anniina Valtosen mukaan paukkupakkaselle ei ole olemassa mitään virallista meteorologista raja-arvoa.

 

Metsästäkin voi kuulua pakkasella pauketta. Alpeilla on tehty tutkimuksia, että puut eivät paukahtele, jos ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia, sen sijaan vaurioituneet puut voivat paukahdella.

 

Mikä sitten on käsite tulipalopakkanen? Nimitys johtunee siitä, että pakkassäällä tiloja lämmitetään enemmän kuin normaalisti, mikä lisää tulipalojen määrää. Näin oli varsinkin silloin, kun puulämmitys oli tavallinen lämmitystapa, nykyisin tulipaloja voi synnyttää lisääntynyt sähkön ja lämmittimien käyttö kovilla pakkasilla.

Jäätyneet oksat humisevat,
pakkasen syleily tiukentuu.
Kuu loistaa kirkkaana yössä,
kertoen tarinoita menneistä ajoista.

Pakkashenki tanssii ilmassa,
painaen kuurankukat ikkunaan.
Huurteen alla uinuu maa,
kietoutuen valkeaan viittaan.

Tähdet tuikkivat korkeuksissa,
kuin pienten toiveiden merkit.
Hiljaisuus laulaa yössä,
viestien talven ikuisuudesta. 
runoarkisto

Lähteet: Aada Färding, Tiede luonto 1/2026; Ilmatieteen laitos, Erikoiset kysymykset; levi. fi/Ilmatieteen laitos/Tieteen Kuvalehti 2.1.2024; Reija Saarinen, Voice.fi 3.1.2024; Suomenmaa 10.1.2026, muokattu 12.1.2026; Hanna Haavisto, MTV Uutiset/Ilmatieteenlaitos 1.5.2015; Talven kuiske, runoarkisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUE LISÄÄ