lauantai 14. joulukuuta 2019

Jäkälä kuin vaaleanvihreä brodyyriä

Jäkälä on sinulle varmasti tuttu kasvi, mutta oletko tullut ajatelleeksi, mikä eliö se tarkemmin ottaen onkaan.

Itse asiassa jäkälä on sienen ja levän muodostama yhdyseliö, joka luetaan kuuluvaksi sieniin. Vain yhdessä eläessään sieni ja levä muodostavat erilaistuneen sekovarren eli sillä ei ole erikseen lehtiä, juurta tai vartta. Ravinteensa jäkälät saavatkin ilmasta ja sadevedestä. Jäkälät voidaan kasvutavan perusteella jakaa kolmeen pääryhmään eli rupi-, lehti- ja pensasjäkäliin. Lehtijäkäliin kuuluvia nahkajäkäliä esittelin aiemmin blogissani.

Syyskuussa patikoidessani Ylläksen kauniissa maisemissa löysin minulle ennestään tuntemattoman jäkälälajin. Jäkälikkö muodostui kauniista vaaleanvihreästä kasvustosta, joka oli kuin brodyyriä. Sain sittemmin selville, että kyseessä on lehtijäkäliin kuuluva suurikokoinen munuaisjäkälä. Suomessa tavataan seitsemän munuaisjäkälien sukuun kuuluvaa lajia, joista yksi on juuri tuo Lapin-matkalla havaitsemani pohjankorvajäkälä (kuva alla).
 
Pohjankorvajäkälän yläpinta on kellanvihreä, sinivihreä tai heleänvihreä ja usein kiiltävä. Varjossa sekovarret ovat yleensä paljon vaaleampia kuin paahteisissa paikoissa. Alapinta on himmeä ja reunoilta vaalea. Toisiinsa sulautuneet jäkälät muodostivat jopa neliömetrin laajuisia kasvustoja Kolarissa sijaisevilla Kuerlinkoilla.
 
Suomessa elinvoimainen pohjankorvajäkälä kasvaa kangasmetsien sammalikoissa ja tunturikankailla. Sitä tavataan runsaana Lapissa, mutta Etelä-Suomessa harvinaisena varjoisten kalliojärkänteiden sammalikoissa.

Nimetöntä saattaa katsella
mieluusti ja hartaan, havainnoida
liikkeitä liehuvia, kaarteita, värejä
miettiä mysteerejä vihreitä, mikähän luonto sen on
ihastella, mieleen piirtää värit, muodot erityiset
myöhemmin tarkastaa, ilahduttaa mieltä-- 

 
Lähteet: Etälukio. Biologia; Laji.fi; Leena Myllys, Luomus; Mikko Kuusinen, Jäkälät. Suomen luonto, kasvit; Luopioisten Kasvisto; Puutarha.net; Suomen vesiputoukset; Valokki – nettikasvio; Wikipedia; UPM Metsä, Metsiemme jäkäliä; Jyri Ollila, Marraskuun runo 2019 osa runosta, Lapin Kirjallisuusseura.