Ruis on suomalaisuuden symboli

Mikä pitää miehen tiellä ja mitä laitetaan ranteeseen? Nämä, kuten monet muutkin vanhat sanonnat sisältävät totuuden siemenen, sillä korkean piipitoisuutensa ansiosta ruis todellakin vahvistaa lihaksia. Palataan kuitenkin ajassa reilusti taaksepäin, sillä ihminen on aloittanut viljan viljelyn juuri rukiilla. Eurfat-joen alueelta, Syyrian Abu Hureirasta on nimittäin löytynyt rukiinjyviä, jotka ovat radiohiiliajoituksen eli radioaktiivisen iänmäärityksen mukaan jopa yli 11000 vuotta vanhoja. Löydetyt jyvät ovat pyöreämpiä ja suurempia kuin villikasveissa, mikä tarkoittaa, että ihmiset osasivat jo tuolloin jalostaa viljaa.

 

 

Ruis on ollut Suomessa tärkeä vilja, jopa niin tärkeä, että Suomen lounaismurteissa sanalla jyvä tarkoitettiin ruista. Sana ruis on lainasana muinaisgermaanien sanasta rugis, joka on otettu käyttöön yli 2000 vuotta sitten.  Ensimmäiset rukiin arkeologiset löydöt on tehty Varsinais-Suomen Paimiosta. Löytöjen perusteella rukiin viljelyn on päätelty alkaneen Suomessa viimeistään 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Varhaiset suomalaiset viljelivät ruista kaskeamalla. He kuivattivat jyvät riihessä ja lajittelivat sadosta parhaimmaksi katsomansa yksilöt  kylvösiemeniksi.

Maailman viljellystä viljasta ruista on 1,5 %, josta ihmisravinnoksi käytetään noin kolmannes. Lähinnä leipäviljaksi kasvatettavaa ruista tuotetaan vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia, Venäjän, Puolan ja Saksan ollessa sen tärkeimpiä tuottajia. 

 

 

Kun kuljeskelin kotikylän vainioilla juhannuksen jälkeen, ruis heilimöi eli kukki paraikaa. Oli kaunista katsella, miten siitepöly leijaili keltaisenaan, kun tuuli vähänkin kosketti rukiin korsia. Samaan aikaan maanviljelijää huoletti, pysyvätkö viljat pystyssä lakoontumatta ja ehtivätkö kasvustot tuleentua korjuukuntoon, mikä edellyttää pitkää ja lämmintä loppukesää. 

 

Suomessa saatiin vuonna 2019 suurin ruissato kolmeenkymmeneen vuoteen. Sato  kasvoi määrältään samansuuruiseksi kuin 1950–70-luvuilla, sen jälkeen vastaavan kokoinen sato on saatu  vain muutamina vuosina. Maassamme rukiin kulutus on viime vuosikymmeninä vakiintunut noin sataan miljoonaan kiloon, joten tämä noin 182 miljoonan kilon ennätyssato kattaa kulutuksen reilusti aiemmista vuosista poiketen. 

 

 

Kaikki Suomessa viljeltävä ruis on syysruista. Ruis kylvetään loppukesällä, yleensä elokuun viimeisellä viikolla, sitten se talvehtii ja tulee puintivalmiiksi seuraavana syksynä.

Ruista viljellään pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta muutamat ruislajikkeet menestyvät myös Keski-Suomessa. Vaikka rukiin viljely on keskittynyt maan eteläosiin, ruispeltoja löytyy Meri-Lapistakin, tosin kasvukauden lyhentyessä riskit sadon menetyksestä kasvavat. Pro Ruis -yhdistyksen selvityksen mukaan Lapin ELY-keskuksen alueella on kolme rukiin viljelijää, ihan Suomen pohjoisimmat ruispellot löytyvät Tervolasta, Matti Vaajoensuulta.

 

Rukiin niin kuin muidenkin viljojen rakenne ja kasvu poikkeavat monella tavalla muista kasveista.  Pienijyväinen kotimainen ruis on aromikas ja  kestää paremmin pohjolan ankaran talven kuin Keski-Euroopan hybridilajikkeet. Rukiin jyvät ovat kuorettomia ja niissä on korkea tärkkelyspitoisuus. 

Viljan kehityksessä on useita vaiheita: orastuminen, pensastuminen, korren kasvu, tähkiminen sekä tuleentuminen, jolloin viljat muuttuvat vihreistä lähes keltaisiksi. Loppukesän ruispellot näyttävät upeilta, kun harmonisesti kaartuvat korret ja tähkät keinuvat keveästi lempeässä tuulessa.

Suurin osa rukiista jauhetaan täysjyväjauhoiksi. Ruisjauhoja käytetään paitsi hapanleipien, myös piirakoiden, kukkojen, puuron, mämmin ja kaljamaltaiden valmistukseen. Puuroruisjauhossa on mukana myös rouheita. Osittain kuorituista jyvistä valmistettava sihti-ruisjauho on hieman ruisjauhoa vaaleampaa ja maultaan miedompaa.

 

Tämän vuoden leipäviikon 7.–13.9. teemana on kuitu. Kuitu on aina ajankohtainen asia, jonka merkitystä on syytä tuoda esiin; onhan leipä paras kuidun lähde ruokavaliossamme. Rukiilla onkin perinneruoka-asemansa lisäksi useita terveyttä edistäviä ominaisuuksia. 

Ruiskuidun hormonivälitteisiä vaikutuksia länsimaisten sairauksien ehkäisyssä tutkitaan maailmanlaajuisesti.  Sen kuitukompleksit ja lignaaniyhdisteet näyttävät antavan suojaa mm. sydän- ja verisuonitauteja ja sekä hormonivälitteisiä syöpälajeja vastaan.

Ruis on ollut ja on edelleen keskeinen osa suomalaisuutta. Olet itsekin saattanut viedä ruisleipää suolan kera toivottaen onnea uuteen kotiin. Mutta tiesitkö, että vanha kansa tarkoitti tällä kirjaimellisesti leipäonnea?

Ruis on edustanut vaurautta myös meidän suomalaisten keskuudessa. Riihikuiva ruis oli keskiajalla yleinen tavaran arvon mitta samaan tapaan kuin vaaleaa leipää on vuosisatojen ajan pidetty rikkauden symbolina Euroopassa. Mutta mitä ihmettä tekee sieppari ruispellossa?

Niin lainehtii mainen meri,

kultainen ruispelto tuuleentunut.

Vaipuu raskas rukiin tähkä,

Cereksen hedelmällinen lapsi.

Ei ole mitään elähdyttävämpää,

kuin katsoa meren aaltoa viljavaa,

tuntea tuoksua lämmittävää,

elokuista ihanaa.

Tahtoisinpa painaa pääni oljille

ja kuulla sirkan soiton,

sekä maan hiljaisen kuiskeen.

Kontu

Lähteet: Alko Oy; ELO-Säätiö. Lehdistötiedote 19.1.2017; Annastiina, Rukiista. Lukijalta, Maaseudun Tulevaisuus 15.2.2016; FAO Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö; Findikaattori 18.3.2020; Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kansatiede; Lea Froloff, Yle akuutti 23.9.2003;  Kirjasampo. Kirjastot.fi; Leipätiedotus ry; Länsi-Suomi, pääkirjoitus 28.2.2018; peda.net; Luonnonvarakeskus LUKE; Minna Mäkinen, Uutisvuoksi 27.6.2017; Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistys ry; Pro Ruis -yhdistys; Ruokatieto Yhdistys; Saara Liespuu, Maatilan Pellervo elokuu 2019; Suomen Luonto. Vuosi luonnossa 5.8.2020; Sydän.fi; VYR Vilja-alan yhteistyöryhmä; Wikipedia; Kontu. Alexandran runot ja tarinat 5.6.2003. Carmina Terrae I.