Kevättaskuruohossa piilee salattuja voimia

01 kesäkuuta 2019

Mitä kukkia nuo ovat, kysyivät matkaseuralaiseni äitienpäiväviikolla Nuijamaalla, kun he näkivät ensimmäistä kertaa elämässään kevättaskuruohoesiintymän. Hyvä, että edes havaitsivat, sillä yksittäinen alle kymmensenttinen kasvi on yksinään niin vähäpätöisen näköinen, ettei monikaan kiinnitä siihen huomiota. Minunkin piti etsimällä etsiä kevään ensimmäisiä taskuruohoja pihastamme, mutta sitten niitä rupesi puhkeamaan koko ajan lisää.


Kun kumartuu katsomaan kukkaa lähempää, se paljastuu taideteokseksi. Lajin pienet herttaisenkauniit valkoiset kukat nimittäin sävyttyvät kevyesti sinertävän, vaaleanpunertavan ja purppuran värillä kasvupaikan ja kasvunvaiheen mukaan. Vaatimaton kukka on edukseen talven jäljiltä kellastuneessa ruohikossa.


Kevättaskuruohossa piilee salattuja voimia, koska se sietää poikkeuksellisen korkeita maaperän raskasmetallipitoisuuksia ja kerää metalleja lehtiinsä. Tämä on harvinainen ominaisuus, sillä yleensä ruohovartiset kasvit pyrkivät kaikin keinoin karttamaan näitä myrkkyjä. FM, MMM Pauliina Halimaan kasvibiologian alalta oleva väitöskirja vuodelta 2016 käsittelee juuri sitä, miten kevättaskuruoho pystyy keräämään ja sietämään erilaisia metalleja säätelemällä geeniensä ilmestymistä.


Kevättaskuruoho on luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojen kasvi. Kun Suomeen alettiin tuoda 1800-luvun lopulla karjatalouden kehittymisen myötä saksalaista heinän- ja apilansiementä, kevättaskuruoho saapui sen mukana maahamme. Heinäpelloilta tämä rikkaruoho levisi helposti lähitienoon niityille ja pientareille jääden pysyvästi kasvistoomme. Nykyisin kevättaskuruoho on yleinen huhti-toukokuun kukkija monenlaisilla kuivilla niityillä, pientareilla ja nurmikoilla Suomen eteläisimmän kolmanneksen alueella, harvinaisena se kasvaa Oulun tasolle asti. 

Kuivalla ja poutasäällä
etanaa ei näy.
On kostea ja lämmin yö,
alkaa etanalla työ.
Tuosta pala tulppaania,
kevättaskuruohoa ja
ripaus mansikkaa,
MUMS ja NÄY,
jo vain ne hyvin käy
.
 
Pirjo Suvilehto

Lähteet: Anne Heikkinen, Kantti.net. Tutkimus, luonto 6.4.2016; Iina Johansson, Maiseman asukkaat, blogi. Suomenlinna Sveaborg 25.5.2018; Itä-Suomen yliopisto; Janne Lampolahti, Ristikukkaiskasvit. Suomen luonto; Johanna Mehtola 12.4.2017 Suomen Luonto; LuontoPortti; LuontoPortti. Kysy luonnosta; Suomen Luonto; Vesa Greis, Kirkko ja kaupunki 4.5.2011; Pirjo Suvilehto, Etana.

Lähetä kommentti