Isokoskelon pienokaiset matkustavat emonsa selässä

Maaliskuussa voit havaita uskaliaimpia isokoskeloita avonaisten railojen reunalta, ilmojen lämmetessä ja sulien auetessa linnut kuitenkin siirtyvät sisämaahan pesimään. Jo huhtikuussa naarat munivat ja aloittavat kuukauden hautomisurakkansa. Munia on 8 – 12, jopa enemmänkin, jos kaksi naarasta on muninut samaan pesään. Yleensä isokoskelo munii puunkoloon, pönttöön, matalan katajan tai kivenlohkareen suojaan 8 - 12 munaa, mutta voi niitä olla enemmänkin, jos kaksi naarasta on muninut samaan pesään.

Isokoskelo pesii suurilla ja karuilla vesillä koko maassa, pesimäkannaksi on arvioitu 20 000 – 30 000 paria. Isokoskelon kannan arviointi on kuitenkin hankalaa, sillä pesiviä naaraita on vaikea löytää, ja kesäkuussa laajalti liikkuvissa parvissa osa on pesimättömiä yksilöitä. Poikueisiin perustuva laskenta ei myöskään onnistu, sillä osa poikueista kerääntyy isoiksi yhteisparviksi, joista suurimmissa on ollut peräti viisikymmentä poikasta. Yleensä vahvempi naaras yksinkertaisesti kaappaa heikommalta poikueen itselleen ja liittää sen osaksi omaa pesyettään, sillä suuret poikueet pyydystävät tehokkaammin kuin pienet.

Koskeloiden poikaset kuuluvat lintumaailman eloisimpiin ilmestyksiin. Pienokaiset pystyvät kiihdyttämään vedessä yllättävän nopeaan kiitoon. Poikaset sukeltelevat ja hankkivat oman ruokansa jo varhain, tosin ne kalastelevat myös yhdessä emonsa kanssa. Ihan pieninä koskelonpojat matkustavat emon selässä, mutta nopeasti ne tulevat omatoimisiksi.

Isokoskelo saalistaa sukeltamalla enintään vaaksan kokoisia kaloja. Joskus kalastus tapahtuu nuottakuntana, joka etenee samanaikaisesti rintamassa uiden pää puolittain pinnan alla. Rantaa lähestyttäessä parven vauhti kiihtyy ja yhtäkkiä linnut syöksyvät sieppaamaan kalan niellen sen saman tien. Mökkirannassamme on tosi hauska seurata tuota koskeloiden kalastusnäytöstä!

 

Mutta missä on koiras? Se on monien muiden vesilintujen tapaan rajoittanut läsnäolonsa lisääntymiseen ja lähtenyt sitten sulkasatopaikkaansa uusimaan höyhenpeitteen.

Muuttoaikaan voit huomata isokoskeloiden kokoontuvan järvenselille parhaimmillaan jopa tuhansien yksilöiden parviksi. Isokoskelo talvehtii Etelä-Ruotsissa ja Tanskan salmissa. Ilmastomuutoksen vuoksi Suomeen talveksi jäävien isokoskeloiden määrä on kuitenkin viime vuosikymmeninä kasvanut, ja karaistunut lintu pärjääkin täällä, kunhan vedet pysyvät jääpeitteestä vapaina.

Viimeksi julkistetussa uhanalaisuusluokituksessa ovat vaarantuneiden joukossa riistavesilinnuista muun muassa isokoskelo, haapana ja haahka. Peräti 35 % prosenttia Euroopan Unionin maissa pesivistä isokoskeloista pesii maassamme, Suomella on siis lajista erityisvastuu EU:ssa. Järvien happamoituminen, saastuminen, ympäristömyrkyt, pesimäalueiden rauhattomuus ja talvehtimisalueiden öljyonnettomuudet saattavat vaikuttaa kantoihin tulevaisuudessa.

Meillä isokoskelo on vähentynyt erityisesti rannikkoalueilla ja Pohjois-Suomessa. Vähenemisen taustalla lienee useita syitä, mutta esimerkiksi lajille sopivien pönttöjen määrä on todennäköisesti vähentynyt, kun vanhojen pönttöjen tilalle ei ole ripustettu riittävästi uusia. Liettua on tuore esimerkki pöntötyksen erityisestä merkityksestä, sillä siellä on viime vuosina kampanjoitu isokoskeloiden pönttöjen ripustamisen puolesta, minkä on havaittu lisänneen isokoskelokantaa.

Olkihattu, isolieri,
kalliolta alas kieri.
Siitä veteen vieri,
vesilintu teki pesän,
hautoi munat,
asui kesän.

Värssyjä

Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 5/2011; BirdLife; Jorma Laurila, Suomen Luonto 1/2015; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Suomen Luonto. Linnut 23.7.2018; Tuomo Hurme, Satakunnan kansa 10.11.2018; Wikipedia; Linnut. Värssyjä. Wordpress.