Keltaisena tuikkiva kevätlinnunsilmä

Läheisen puron varrella kukki kellanvihreitä piparkakun näköisiä matalia kasveja. Menetin niille heti sydämeni, vaikka en tiennyt nimeäkään. Kevätlinnunsilmä avaa pienet keltaiset silmänsä toukokuussa ilahduttaen luonnossa kulkijaa kauniilla olemuksellaan. Hennonvihreät lehdet ja keltaiset "kukat" näyttävät upeilta vielä talven jäljiltä muuten niin ruskeassa ympäristössä.

Itse kukat ovat pieniä, teriöttömiä ja vaatimattoman kellanvihreitä, mutta niitä ympäröivät munuaismaiset, piparkakkureunaiset ylälehdet tekevät kevätlinnunsilmästä koristeellisen. Itse kasville on kuitenkin olennaista, että tämä kokonaisuus riittää houkuttelemaan riittävästi pölyttäjiä, joista tärkeimpiä ovat varhain keväällä aktiiviset kärpäset ja kovakuoriaiset.

Kevätlinnunsilmä kiirehtii kukkimaan ennen kuin puihin puhkeavat lehdet rajoittavat auringon valon pääsyä lähelle maata. Kasvi suosii lähdepuron varsia sekä rantojen kosteikkoja värittäen usein laajana mattona keväistä lehtometsää. Huittisten nimikkokasvi kevätlinnunsilmä on eteläsuomalainen laji, tutustuinkin siihen vasta muutettuani Etelä-Karjalaan.

Kevätlinnunsilmä jää kuitenkin jo alkukesällä muiden kasvien varjostamaksi ja häviää niiden vihreyteen. Kasvin pikkuiset siemenet ovat kuppimaisen siemenkohdan pohjalla ja lähtevät leviämään emokasvista, kun sadepisarat osuvat kotaan ja paiskaavat siemenet lähiympäristöön. Ne leviävät uusille alueille muun muassa veden mukana, joten kosteasta kasvupaikasta on kasville hyötyä myös siementen kuljetuksessa. 

 

Nämä pikkuriikkiset siemenet lienevät antaneet linnunsilmälle myös suomenkielisen nimen, jonka kummina pidetään Elias Lönnrotia. Hän nimittäin keksi lukuisia uudisnimiä vuonna 1860 ilmestyneeseen Suomen Kasvioon. Keltaisen ylälehtiensä vuoksi kevätlinnunsilmää on kutsuttu keltatuikuksi sekä kasvupaikan mukaan lähdekukaksi ja lumikukaksi. Koska linnunsilmä on varhainen kasvi, siitä on käytetty kansanomaista rinnakkaisnimeä sammakonkukka. Tämä sama nimi tunnetaan Suomen lisäksi myös Keski-Euroopassa.

 

Kevätlinnunsilmää on käytetty kansanparannuskeinona muun muassa karjan sairauksien hoidossa. Syyhy-yrtin nimen kasvi on saanut Keski-Euroopassa, koska sen lehdillä on hoidettu ihottumia. 1500-luvulla vallinneen muoto- eli signatuuriopin mukaan kasvien ulkonäöstä ja värityksestä pystyttiin päättelemään, minkä vaivan hoitoon kutakin kasvilajia voitiin käyttää. Tämän perusteella kevätlinnunsilmällä hoidettiin pernan sairauksia, sillä keltaiset ylälehdet ovat varsin paljon ihmisen pernan muotoisia.

Linnunsilmän keltaiset ylälehdet ovat antaneet aiheen suvun tieteelliseen nimeen: Kreikan chrysos on kullankeltainen ja splen on perna. 

Kuuntelin puron solinaa,
sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa,
keväästä.
Linnuista,
jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista,
jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä,
että on aika rakastaa.

varssyja

Lähteet: hymy.fi/luontosarja 27.5.2009; Kai Aulio. Tiedebasaari 23.5.2012; LuontoPortti; mummon kammari; Seppo Vuokko ja Henry Väre, Suomen luonto. Rikkokasvit; Yle.fi/Oppiminen. Riston luontokoulu 24.5.2010; varssyja.wordpress.com, Kevät.

PS. Sunnuntaina 16.6. on Luonnonkukkien päivä, jonka tavoitteena on edistää kasvituntemusta ja -harrastusta sekä tarjota yhteistä luontokokemusta suomalaisille. Tänä vuonna teemana ovat lumpeet, joista voit lukea lisää kirjoituksistani Ulpukkahelmiä ja lummekaunottaria ja Lummepolulla.