lauantai 9. joulukuuta 2017

Vieraskynä: Lapin lumoissa

Kymmenen päivää raikasta Lappi-ilmaa, huumaavaa hiljaisuutta, upeita maisemia ja herkkuruokia toden totta latasivat akut tulevaa talvea varten! Muutamista rakoista ja matkaväsymyksestä huolimatta syysretki Lappiin on ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista.
 
Tänä vuonna suunnitelmaamme kuului vierailla jo perinteeksi muodostuneen Ylläksen lisäksi myös Luostolla sekä ajaa aina aivan Norjan rajan tuntumaan Kilpisjärvelle. Pakkasimme upouudet vaelluskenkämme laukkuun ja matka Pohjoiseen saattoi alkaa!



Lappi-visiittimme aikana ehdimme vaeltaa kymmeniä kilometrejä huikean kauniissa maisemissa ja nähdä kolme upean erilaista ruskaretkikohdetta. Jos reissumme hienoimmat hetket pitäisi mainita, ne olisivat ehdottomasti retki Luostolla sijaitsevaan Lampivaaran ametistikaivokseen, Ylläksellä heitetty Kiirunankieppi, mahtavan Saanan valloitus sekä revontulet Kilpisjärven yössä. Revontulia keskityimme vain ihastelemaan, mutta muuten reissussa tuli räpsittyä kuva jos toinenkin:

















Siispä terveisiä Lapista, akut ovat todellakin latautuneet!

Teksti: Tarja Ruotsalainen
Kuvat: Anssi Kippo ja Tarja Ruotsalainen

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Suomi 100

Entisaikaan luonto oli merkityksellinen ennen kaikkea toimeentulon ja selviytymisen kannalta, kun taas nykyisin luonnon merkitys korostuu vapaa-ajan harrastuksissa ja elämänlaadussa. Suomen luonto onkin ainutlaatuinen ja korvaamaton hyvinvoinnin lähde.

Keräsin satavuotiaan Suomen kunniaksi sata luontoon liittyvää faktaa luettavaksesi. Niitä olikin mielenkiintoista koota ja havaita, mitä kaikkea luonto sisältää ja mitä siellä tapahtuu. Tulin vakuuttuneeksi, että monessa suhteessa Suomi on maailman paras paikka asua.



1. Suomi on tuhansien järvien maa. Tarkasti ottaen Suomessa on 187 888 järveä tai lampea, jonka pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria.

2. Suomen suurin järvi on Saimaa. Seuraavana tulevat Päijänne ja Inarijärvi.

3. Virallisen tilaston mukaan Suomen syvin järvi on Päijänne, jonka syvyys on Ristinselällä 95,3 metriä.

4. Iältään vanhimpia järviä ovat meteoriittien tekemät kraatterit, kuten Lappajärvi ja Sääksjärvi. Myös jääkausi on muovannut järvialtaita.

5. Nuorimpia järviä ovat tulvien suojelua ja sähköntuotantoa varten tehdyt tekoaltaat, kuten Pohjois-Suomen Lokka ja Porttipahta.

6. Yleisin järvinimi Suomessa on Mustalampi.
 
7. Yleisin järvi-loppuinen nimi on Saarijärvi, joita on 198.

8. Kaikilla järvillä ei ole nimeä ollenkaan. Tällaisia on 13 645.

9. Peräti 16 048 järvellä on nimi, jota ei löydy miltään toiselta järveltä.

10. Eniten saaria maailmassa on Suomessa eli noin 180 000.
 




11. Suomen ympäristökeskuksen uuden laskelman mukaan rantaviivaa on 314 604 kilometriä.

12. Suomen pisimmän joen, Kemijoen pituus on 550 km.

13. Suomessa on 35 yli sata kilometriä pitkää jokea.

14. Suomessa vesiputoukset ja kosket ovat keskimäärin varsin pieniä maanpinnan tasaisuuden vuoksi. Imatrankoski Vuoksessa oli jylhimpiä koskiamme, kunnes se valjastettiin voimatalouden palvelukseen.

15. Fiellun putous Kevolla, Maaningan Korkeakoski ja monet Kuusamon kosket ovat maamme korkeimpien putousten ja koskien joukossa.

16. Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa.

17. Suot ovat Suomen toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Yhteensä soita on hieman alle yhdeksän miljoonaa hehtaaria eli viidesosa Suomen kokonaispinta-alasta.


18. Suomi on Euroopan metsäisin maa.

19. Metsät peittävät Suomen maa-alueesta kaksi kolmasosaa, mikä on noin 28 miljoonaa jalkapallokentällistä.

20. Suomessa kasvaa kaikkiaan 80 miljardia puuta, kun taimet jätetään pois laskuista.

21. Suomessa on puita 2,3 miljardia kuutiometriä. Jos puut kaadettaisiin ja tukit upotettaisiin, ne mahtuisivat Tampereen Näsijärveen.

22. Suomen puut painavat juurineen, oksineen ja lehvistöineen yhteensä noin 1600 miljoonaa tonnia. Saman verran painaa 150 000 Pariisin Eiffel-tornia.

23. Suomen korkein vuori Halti on 1324 m korkea. Haltin korkein laki ei kuitenkaan ole Suomen korkein vuorenhuippu, sillä maamme korkein kohta sijaitsee Suomen ja Norjan rajaviivalla.

24. Suomen rajojen sisälle jäävistä vuorista korkein on aivan Haltin vieressä kohoava Ridnitshohkka, joka yltää 1317 metrin korkeuteen.

25. Suomen pisin tie Valtatie 4 ulottuu Helsingistä Utsjoelle ja on pituudeltaan 1283 kilometriä.

26. Suomen yleisimmät tien nimet ovat Rantatie, Kirkkotie ja Koulutie.





27. Suomussalmen Hossaan perustettiin Suomen 40. kansallispuisto Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kesällä 2017.

28. Luonnonsuojelualueet kattavat Suomen pinta-alasta jopa kaksi miljoonaa hehtaaria.

29. Jokamiehenoikeuden ansiosta Suomen luonto metsineen, marjoineen ja sienineen on kaikkien käytössä.

30. Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa luonto sai oman liputuspäivän. Suomen luonnon kunniaksi liputettiin 26.8.2017.

31. Luonnon päivät 2017 -ohjelmahanke sai virallisen Suomi 100 -statuksen. Eri vuodenaikoihin sijoitetut neljä luonnon päivää kutsuivat meitä nauttimaan luonnosta monin tavoin.

32. Suomi on varsin harvaan asuttu maa, meitä on keskimäärin 18 ihmistä neliökilometrillä.

33. Manner-Suomen pienin kunta väkiluvultaan on Luhanka, jossa on 734 asukasta.

34. Suomen pienin kunta on Ahvenanmaalla sijaitseva Sottunga, jossa on 98 asukasta. Kuntaa kuitenkin odottaa kuntaliitos vuoden 2019 vaaleihin mennessä.
 





35. Suomen luonnossa on tavattu 79 eri nisäkäslajia.

36. Suomen yleisimmät nisäkkäät ovat metsäpäästäinen ja metsämyyrä.

37. Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hyljelajeista, eikä sitä esiinny muualla kuin Suomessa. Nykyisin tämän 8000 vuotta vanhan lajin edustajia arvioidaan olevan noin 380.

38. Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista 8 on hyvin harvinaisia. 





39. Riistanhoitomaksun eli niin sanotun metsästyskortin maksaa vuosittain noin 300 000 metsästäjää. Heistä metsällä käy runsas 200 000 ja liki sama määrä osallistuu riistanhoitoon.

40. Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa on vähintään 1720 – 1840 karhua ennen syksyn 2016 metsästyskautta. Luku sisältää arvion lähes 350 syntyvästä pennusta.

41. Uusimman susikanta-arvion mukaan Suomessa oli maaliskuun 2017 alussa 150 – 180 sutta. Susikanta on vahvin Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.

42. Ennen metsästyskautta 2017 - 2018 Suomessa arvioidaan olevan 2355 – 2495 yli vuoden ikäistä ilvestä.

43. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hirvikanta on 79 000 – 103 000 hirveä. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 65 000 – 89 000 yksilön talvikantaan.

44. Suomessa on 200 000 poroa ja 54 paliskuntaa.



45. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen perhosten lajimäärä on kasvanut peräti yli 150 lajilla eli selvästi yli viisi prosenttia.

46. Suomesta on tavattu lähes 2600 perhoslajia, joista yli 2300 arvioidaan esiintyvän meillä vakituisesti.

47. Erittäin uhanalaista harjusinisiipeä tavataan Suomessa vain Säkylänharjulla.

48. Suomessa sisävesien kalalajeja on 29 ja merikalojen kalalajeja 22. Lisäksi on 8 lajia, jotka pystyvät elämään molemmissa.

49. Vesissämme on vuoteen 2010 mennessä tavattu kaikkiaan 103 kalalajia, kun lasketaan mukaan sekä satunnaisvieraat että istutetut kalat.

50. Peräti 12 Suomessa tavattavaa kalalajia tai -muotoa on luokiteltu uhanalaisiksi. Vesistämme ovat jo hävinneet esimerkiksi monni ja sinisampi.

51. Silakka on sekä määrältään että arvoltaan kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji.

52. Muikku on saaliin määrän ja arvon perusteella sisävesien ammattikalastuksen tärkein kala. Vuotuinen saalis on 2,5 – 2,8 miljoonaa kiloa, siitä liki puolet saadaan Saimaan vesistä.

53. Lähes joka kolmas suomalainen harrastaa kalastusta. Suomessa on vapaa-ajankalastajia hieman alle 1,6 miljoonaa. Miehistä kalastaa noin 40 prosenttia ja naisista 20 prosenttia.

54. Suomessa elää kolme sammakkolajia sekä kolme käärmelajia ja liskoihin kuuluva vaskitsa, joka muistuttaa ulkonäöltään käärmeitä.


55. Suomessa on tavattu 477 luonnonvaraista lintulajia vuoden 2017 alkuun mennessä.

56. Suomen runsaslukuisimmat linnut ovat pajulintu ja peippo.

57. Ensimmäinen sinitiaispari pesi Suomessa vuonna 1856. Nykyisin se on yksi maamme yleisimmistä linnuista. Suomessa talvehtii noin miljoona sinitiaista.

58. Suomessa on laskettu lintuja sata vuotta.

59. Tammikuussa 2017 pihabongaajat tekivät yli 100 000 lintuhavaintoa runsaasta puolesta miljoonasta lintuyksilöstä.

60. Tänä vuonna on ollut käynnissä Tunnista 100 lintulajia -kampanja. Sen tavoitteena on lintuharrastuksen ja luonnon tuntemuksen lisääminen sekä maamme upean luonnon juhlistaminen.

61. Maailman suurimmat pönttötalkoot eli Yleisradion vetämä, runsaan vuoden kestänyt Miljoona linnunpönttöä -kampanja päättyi 21.5.2017. Kampanjan tuloksena rekisteröitiin kaikkiaan 1 312 541 linnunpönttöä.



62. Suomessa kasvaa 37 luonnonvaraista syötävää marjaa. Ravintokäyttöön näistä hyödynnetään pariakymmentä lajia.

63. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjamme ovat puolukka, mustikka, variksenmarja, vadelma, suomuurain, karpalo, pihlajanmarja, tyrni, juolukka ja mesimarja.
 



64. Tällä hetkellä Suomessa tiedetään kasvavan 5 584 sienilajia. Häviävistä sienilajeista huolimatta sienilajien määrä kuitenkin kasvaa, sillä uusia sienilajeja tunnistetaan jatkuvasti.

65. Suomesta tunnetaan noin 50 myrkyllistä sienilajia, joista tappavan myrkyllisiä ovat valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippumyrkkyseitikki ja pulkkosieni sekä esikäsittelemätön korvasieni.



66. Suomesta tunnetaan 882 sammallajia: 661 lehtisammalta, 219 maksasammalta ja kaksi sarvisammalta.

67. Suomessa on tavattu lähes 1 500 jäkälälajia.

68. Suomessa on vuoteen 2009 mennessä tavattu 2503 luonnonvaraista putkilokasvilajia. Lukuun sisältyvät alkuperäiset lajit, muinais-, uus- ja satunnaislajit.

69. Suomen luonnossa kasvaa noin 200 myrkylliseksi tiedettyä luonnonkasvia ja avomaan viljelykasvia. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kielo ja näsiä.



70. Suomi on maailman pohjoisin viljaa tuottava maa.

71. Viljeltyä maata Suomen pinta-alasta on seitsemän prosenttia.

72. Suomen eniten viljelty kasvi on ohra, kaura on toiseksi suosituin. Leipäviljoista vehnä on tärkein. Rukiin ja öljykasvien viljelyala on ollut hyvin vaihtelevaa.
 



73. Luoston Lampivaarassa sijaitsee Euroopan ainoa toiminnassa oleva ametistikaivos.

74. Suomen kromivarat sijaitsevat Kemin kaivoksessa ja rikkivarat Pyhäsalmen ja Hituran kaivoksissa.

75. Kevitsan kaivoksessa on Suomen suurimmat kupari-, nikkeli- ja kobolttivarat, ja Pyhäsalmen kaivoksessa suurimmat sinkkivarat.

76. Suomen suurimmat hopeavarat liittyvät Taivaljärven kaivosprojektiin, seuraavaksi suurimmat hopeavarat on Pyhäsalmen kaivoksessa.

77. Kittilän kaivoksessa on Suomen ylivoimaisesti suurimmat kultavarat ja Kevitsan kaivoksessa suurimmat platinaryhmän metallien varat.

78. Litium esiintyy spodumeeni-nimisessä mineraalissa, ja Suomen spodumeenivarannot kuuluvat Euroopan suurimpiin. Litiumin tuotannon on suunniteltu alkavan lähivuosina.
 


79. Sääennätyksiä on tallessa vuodesta 1900 alkaen. Historiamme alin lämpötila -51,5 °C mitattiin 28.1.1999 Kittilän Pokassa.

80. Ylin lämpötila +37,2 °C on mitattu Joensuun lentoasemalla 29.7.2010.

81. Lumensyvyyden Suomen ennätys 190 cm saavutettiin 19.4.1997 Käsivarren Lapissa Enontekiön Kilpisjärven kylässä.



82. WHO:n mukaan Suomessa hengitetään maailman kolmanneksi puhtainta ilmaa. Vuonna 2016 julkaistussa aineistossa vain Ruotsi ja Kanada ylsivät Suomen edelle.

83. Maailman isoin yhtenäisin luomusertifioitu keruualue sijaitsee Suomen Lapissa, jossa on myös maailman puhtain ilma



84. Puhdas vesi on Suomen rikkaus, meillä onkin maailman puhtain juomavesi.

85. Meillä on suuret pohjavesivarannot; Suomi on täysin omavarainen pohjaveden osalta ja vientikapasiteettia olisi runsaasti.  

86. Suomalaisen keskimääräinen vesijalanjälki on WWF:n raportin mukaan lähes neljä tuhatta litraa vuorokaudessa eli 1727 m3 vuodessa.

87. Tiheästi asutun ydin-Euroopan silmissä olemme luonnon suurvalta, jossa riittää hiljaisuutta, omaa tilaa ja puhtaita vesistöjä
 



88. Luonnonsuojeluasetuksessamme on lueteltu 2 124 uhanalaista lajia. Niistä 680 on erityisesti suojeltavia.

89. Luonnonsuojeluasetuksella on rauhoitettu 62 eläintä, 131 putkilokasvia ja 13 sammalta. Luonnonsuojeluasetuksessa on myös luettelo kaloista, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia. Rauhoitettuja lajeja ovat esimerkiksi liito-orava, kangasvuokko ja sisilisko.
 


90. Suomen kansallislintu on laulujoutsen. Se oli lähellä kuolla sukupuuttoon 1900-luvun puolivälissä, mutta nykyään lintuja pesii Suomessa noin 6000 paria.

91. Suomen kansalliskukka on kielo.

92. Suomen kansalliskivi on graniitti.

93. Suomen kansalliskala on ahven.

94. Suomen kansalliseläin on karhu. Sitä on pidetty kansanperinteessä jumalallisena olentona.

95. Suomen kansallishyönteinen on seitsenpistepirkko.
 

96. Suomen kansallishevonen on suomenhevonen.

97. Suomen kansalliskoira on suomenpystykorva.

98. Suomen kansallisperhonen on paatsamasinisiipi. Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi järjestettyyn perhosäänestykseen osallistui 36 500 henkilöä.

99. Suomen kansallispuu on rauduskoivu. Yleisin lehtipuumme on koivu. Sen neljästä lajista eli hies-, raudus-, vaivais- ja tunturikoivusta valittiin kansallispuu vuonna 1988.

100. Suomen kansallismaisemiksi ympäristöministeriö valitsi vuonna 1994 itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlavuoteen liittyen 27 erityisen merkittävää maisemakokonaisuutta, kuten Porvoonjokilaakso ja Vanha Porvoo, Koli, Imatrankoski, Pohjanruukit ja Punkaharju.  



Sydänkivenkin sisu soimaan saa,
on vastatuulista siivissä voimaa.
Sadut Sammon kevät kieloina kukittaa,
koivukannel ei hiljene kylmään
routaan.
 

Pistepirkkona, karhuna äärellä
suuren maan,
pohjantähti on otsalla ohjaimenaan.
Ken uskoo ja toivoo ja rakastaa,

tekee polkuja aikaan tulevaan. 

Lähteet: Petteri Muukkonen. Helsingin yliopisto. Tiede. Helsingin Sanomat 17.11.2017; Peda.net; Arja Kivipelto. Tiede. Helsingin Sanomat 17.6.2015; Ympäristö; MTV. Uutiset. Kotimaa; Suomen Perhostutkijainseura ry; Alice Karlsson. Suomen Luonto 17.8.2017; Pertti Koskimies. Suomen Luonto 17.8.2017; Riikka Kaartinen. Suomen Luonto 23.2.2017; Metsähallitus. Suojelualueet; Iltasanomat. Matkailu; Luonnonvarakeskus; WWF. Eläinlajit; Vesa Sundqvist. Yle. Uutiset 21.5.2017; Ilmatieteenlaitos; Helsingin Sanomat. Tiede 10.8.2016; Metsästys; Luonnontila; Yle. Uutiset 17.10.2011; UPMS. Metsämaailma; Peda. Oppimateriaalit; Iltalehti. Kotimaa 21.6.2017; Iltasanomat 30.6.2017/Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimisto; Luonnonvarakeskus Luke/Samuli Heikkinen, Ilpo Kojola, Irma Kolari; Suurpedot; Suomen riistakeskus 27.3.2017; Suomen luonnonsuojeluliitto; Ilmatieteenlaitos; Järvi& meriwiki; Joet; Jari Kaalikoski. Erä. Luonto; Helsingin Yliopisto. Pinkka; LuontoPortti; Iltalehti. Raharumpu. kaupallinen yhteistyö 5.1.2017; Wikipedia; Timo Heikkinen. Yle. Oppiminen; Tuomas Kangasniemi. Tekniikka&Talous 26.10.2009; mtv. lifestyle; Maaseudun Tulevaisuus pääkirjoitus 17.12.2012; Kaiva. Geologia. Mineraalivarannot; Leipätiedotus; MTK; Lihasta; Kari Hänninen Kauppalehti 3.9.2016 The Economist -taulukot; ilovecoffee; momondo; Niina Maria Korhonen. YhteisHyvä 22.10.2014; rantapallo; Sampsa Oinaala. Helsingin Sanomat Kulttuuri 29.8.2014; nesterallyfinland; Sudio55; Matti Gönroos. Tiet; Helsingin kaupunginkirjasto. Kotus Merja Outisen pro gradu -tutkielma ja Karttapaikka 2010; Yle. Iltasanomat 2.10.2014; tietohaarukka 2014; Luonto-luonnossa; Lonely Planet Finland; energy-enviro; Suomen Sydänliitto ry; Luontokoulut; spiritofnorth; Talouselämä 2015; Suomen Latu; Suomen Luonto; ELO-säätiö; Ilkka Ahtokivia Verkkouutiset 18.9.2017; BirdLife; LUT; Lappi/Matkailu/Pyhä-Luosto; Jaana Kyyrä. Maatalous- ja puutarharekisteri. Luonnonvarakeskus 16.2.2017; Heli Pukki, Koivukannel.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kansallisperhosen ruuasta haravanpiikkeihin

Lehtokuusama on parimetrinen harittavahaarainen pensas. Se kukkii alkukesästä kellanvalkoisin, pienin tuoksuvin kukin, jotka houkuttavat pölyttäjiksi yöperhosia. Lajin suomenkielinen sukunimi kuusama on tullut kielisukulaisiltamme Volgan mutkasta; votjakit eli nykyiseltä nimeltään udmurtit käyttävät nimittäin lehtokuusamasta nimeä guzembu, suomeksi kesäpuu.



Loppukesällä kypsyvät kauniinpunaiset, kuultavat marjat, jotka ovat usein osittain toisiinsa kiinni kasvaneita kuin siamilaiset kaksoset. Marjat ovat kuitenkin kitkeriä ja myrkyllisiä.

Koska kuusaman puuaines on sitkeää ja kovaa, siitä on valmistettu ennen aikaan tarve-esineitä, kuten puuharavan piikkejä ja rannikkoseudulla verkkojen kudonnassa tarvittavia työkaluja. Keski-Euroopassa lehtokuusama tunnetaan piipunvarsipuuna.



Lehtokuusama on luonnonvarainen tuoreiden ja kuivien lehtojen tyyppilaji koko Suomessa Napapiirille asti. Tavallisimmin se kasvaa rinnemetsissä ja aukeiden reunoissa, kuten meidänkin mökillä.

Kuusama on innoittanut tunnettuja nimiä Shkespearesta Holdeniin:

Punottu lehtimaja, kuusamat siellä, päivän kypsyttämät,
päivältä pääsyn estää. Shakespeare (1564 - 1616)

Ruusut ja kuusama olivat täynnä nuppuja, mutta kukat ovat myöhässä tänä vuonna, koska oli niin kauan kylmää. Näin kirjoitti Edith Holden (1871 - 1920) päiväkirjaansa 16.6.1906.



Paatsama ja korpipaatsama ovat Suomen kansallisperhosen eli paatsamasinisiiven toukan tärkeimpiä ravintokasveja. Jos keväällä seuraat sitruunaperhosnaarasta, se opastaa sinut paatsamalle. Sitruunaperhonen nimittäin munii lehtisilmujen vierelle, koska paatsamanlehdet ovat myös sen toukkien ruokaa.

Kesäkuussa ilmestyvät kellanvihreät kukat ovat vaatimattomat, mutta marjat näkyvät kukkia paremmin. Marjat ovat raakoina punaisia ja kypsinä mustia, mutta niitä molempia voi olla yhtä aikaa. Minä kiinnitin huomioni tänä syksynä tutun tien varrella oleviin paatsamapensaisiin vasta punaisten marjojen aikaan.



Paatsaman marjat ovat ehkä kuusamaakin vaarallisempia. Kansa on tiennyt paatsaman myrkylliseksi, mistä kertovat nimitykset kuolemanpuu, myrkkypuu ja käärmeenmarjapensas.

Paatsama muistuttaa ulkonäöltään paljon kuusamaa ja viihtyykin samanlaisilla kasvupaikoilla. Paatsama on vaatimaton enintään nelimetrinen pensas, jota ei tosiaan huomaa helposti, vaikka se on yleinen koko maassa Kuusamon korkeudelle asti. Opin tuntemaan paatsamapensaan jo lapsena, koska niitä kasvoi kodin lähellä olevan puron varrella. Nykyisen kotipihani reunassa niitä on muutama, tosin kukkimattomina pieninä oksina. Syksyn värjäämät paatsaman lehdet ovat heleän keltaisia ja niiden suonitus näkyy kauniisti.



Paatsaman kuori oli ennen Pohjoismaiden tärkein ulostusrohto. Paatsaman kuoret, lehdet ja marjat keitettiin ja liemi juotettiin hevosille tai lehmille myös virtsatietulehdukseen. Puumalassa pensaasta on käytetty sellaisiakin nimityksiä kuin pajatsin, pajatsi ja pajatti.

Paatsaman puuaines ei kelpaa oikeastaan mihinkään, koska se on liian haurasta, mutta paatsaman lehdet sopivat lankojen värjäykseen, sillä ne antavat langoille kirkkaan kellanvihreän värin. Sen kuoresta saa puolestaan joko syvän kullanhohtoista tai kirkkaan tiilenpunaista väriä ja marjoista vihertävää väriä. Paatsaman siemenistä on puristettu aikoinaan lamppuöljyä. Paatsamalla on ollut siis hyötykäyttöä, minkä vuoksi se on tallennettu esimerkiksi sellaisiin paikannimiin kuin Paattemajärvi ja Paattainkorpi.

Paatsama kukkii (osa runosta)    
Jokainen kukka,
valkoinen tähti
on taideteos,
kuin kypsä rakkaus.

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Kai Aulio. Turun Sanomat. Luonto; Kotimaan luonto-opas. Teuvo Suominen: Kasvit; LuontoPortti; Mustila; Puumalan Kalevalaiset Naiset, Perinnetietoa Puumalasta; Suomen luonto. Kasvit. Janne Lampolahti: Paatsamakasvit; Suomen luonto. Kasvit Seppo Vuokko: Kuusamakasvit; tee 24.8.2005, Paatsama kukkii; Edith Holden, Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906; Shakespeare, Paljon melua tyhjästä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Muurahaiset, metsän salainen yhteiskunta, osa 2

Muurahaiset ovat elintärkeitä monille kasveille ja eläimille. Muun muassa sinivuokot, orvokit, käenrieskat, rohtoimikät, kevätpiipot ja maitikat leviävät nimenomaan muurahaisten avulla. Muurahaiset ja niiden kotelot ovat puolestaan hämähäkkien, tikkojen sekä mäyrien ja karhujen ravintoa. Jotkut linnut käyvät jopa ”kylpemässä” muurahaispesässä, jotta pääsisivät eroon syöpäläisistään.  



Suomessa elää kuusi kekomuurahaislajia ja yli viisikymmentä muuta muurahaislajia. Yksittäisistä hyönteisryhmistä muurahaiset ovat metsän tärkein ryhmä. 
 






Suurimmat muurahaisemme hevosmuurahaiset asustavat lahovikaisen tai kuolleen havupuun sisällä, jonka runkoon tai kantoon ne kaivavat käytäviä ja kammioita. Meidän pihan reunassa vuosia sitten vioittunut kuusi tuli pikkuhiljaa täyteen koloja, kun tikat ja palokärjet herkuttelivat rungosta löytämillään hevosmuurahaisilla.

Hevosmuurahaiset rakentavat kennomaisen pesäontelonsa nimenomaan sydänpuuhun, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Pesä laajentuu ylöspäin vuosi vuodelta ja voi olla jopa kymmenen metriä korkea. Kovalla tuulella puu saattaa murtua juuri pesän kohdalta.

Metsäisellä seudulla hevosmuurahaisnaaras voi perustaa pesänsä myös talon rakenteisiin, esimerkiksi hirsiin tai lattiaan. Hevosmuurahainen ei syö puuta, mutta se jyrsii hirteen kolon pesää varten.


Viholaisen sukuun kuuluu kymmenen suomalaista lajia, joita kutsutaan yleisesti myös polttiaisiksi. Siloviholaisia sanotaan kansan kielellä myös kusiaisiksi. Ne pesivät kivien alla, mättäissä tai kannoissa ja hankkivat ravintonsa pääasiassa maan alta. Viholaiset pistävät herkästi ja pistos on kirvelevä. Sen sain tuta viime kesänä, kun olin valokuvaamassa järven rannassa ja satuin vahingossa astumaan polttiaisten pesään.

Keltiäiset sekoitetaan usein värinsä vuoksi kipeästi pistävään kusiaiseen. Keltiäisillä ei kuitenkaan ole myrkkyä eikä pistintä, ne ovat hidasliikkeisiä, lempeitä muurahaisia. Keltiäiset elävät maan alla ruohostoissa. Maan alla sijaitsevan pesän päälle saattaa ajan myötä muodostua korkea maamyyrän kekoa muistuttava kumpare, näitä olen nähnyt matalakasvuisilla niityillä.

Kahden millimetrin pituiset, kellertävät tai punertavat faaraomuurahaiset elävät sisätiloissa ympäri vuoden. Ne pitävät asuinhuoneiden lämpötilasta, koska ovat lähtöisin tropiikista mutta levinneet tavaroiden mukana ympäri maailmaa. Pesäkin on jossain lämmönlähteen, esimerkiksi uunin tai lämpöpatterin lähellä. Faaraomuurahaiset ovat kaikkiruokaisia ja vaikeasti hävitettäviä.

Pienet mustat sokerimuurahaiset eli mauriaiset voivat vallata keväisin puutarhan, terassin tai kodin sisätilat, mutta ne saattavat olla joskus myös ympärivuotinen vitsaus. Yleensä mauriaisten pesä on ulkoseinän takana maassa talon aurinkoisella puolella, esimerkiksi kukkapenkissä tai pihalaattojen alla. Mauriainen ei pure, mutta ulkona puutarhassa siitä voi olla välillisesti haittaa, koska se pitää "kotieläiminään" kasveja tuhoavia lehtikirvoja.



Sokerimuurahaiset viihtyvät keittiössä ja ruokakaapeissa, joista ne löytävät syötävää, koska ovat persoja makealle. Kuvassa tarjoilen niille kotimaista hunajaa valokuvaamista varten.

Muurahainen kantaa mustikkaa:
se on menossa keilaamaan.

Lähteet: Jouni Tikkanen. Suomen Luonto 26.7.2017; Helsingin Uutiset 21.7.2016; Arja Kivipelto. Tiede. Helsingin Sanomat 9.6.2016 ja 6.7.2016; Faunatar; Hyönteismaailma; Jani Kaaro. Petri Riikonen. Tiede-lehti 6/2000; Kankaanhuhta, V.& Väkevä, J. Metla/Luonnonvarakeskus; Merja Siirilä. Yle 8.7.2015; Olsen, Pikkuötökät talossa ja puutarhassa; Luontoliitto; Peda.net; Pertti Koskimies. Opas Suomen luontoon; Sami Kilpiö. Lasten tiedekysymykset. Helsingin Sanomat 20.10.2017; Suomen eläimet. Hyönteiset; Suomen luonnonsuojeluliitto; Suomen luonnonsuojeluliitto. Pohjanmaa; Suomen Luonto 8/2017; Yle. Luonto. Kati Turtola 13.8.2014; Vieraslajit; Yle. Oppiminen; Lasse Kämäri, Loistava puhallus

perjantai 10. marraskuuta 2017

Muurahaiset, metsän salainen yhteiskunta, osa 1

Muurahaiset ovat yli sata miljoonaa vuotta sitten ampiaisista kehittyneitä myrkkypistiäisiä, jotka ovat levinneet lähes koko maapallolle. Pistiäisiin kuuluvat myös mehiläiset ja kimalaiset. Muurahaiset ovat maailmanlaajuisia menestyjiä, koska ne pärjäävät hyvin monenlaisissa elinympäristöissä ja niillä on tehokkaat yhdyskunnat.

Muistatko muurahaisiin liittyvän elämyksen lapsuuden kesiltä: Työnsit heinän tai ohuen kuoritun oksan muurahaispesään ja annoit sen maustua hetken. Sitten vedit heinää hitaasti huulten välissä ja nautit, kun kirpeys kutitti suuta. Tämä maku tulee muurahaishaposta, jonka avulla pistintä vailla olevat muurahaiset puolustautuvat.
 




Muurahaisilla on suuri ekologinen merkitys, sillä pesimäalueilla niitä voi olla jopa tuhansia neliökilometriä kohden. Erityisesti kekomuurahaisia pidetään tärkeinä metsien tuhohyönteisten hävittäjinä, lisäksi ne vähentävät maapohjan happamuutta keräämällä neulasia. Tämän vuoksi useissa Keski-Euroopan maissa kekomuurahaisia yritetään suojella eri tavoin.

Monilla kekomuurahaisilla on pesäverkostoja, koska yhtä kekoa ei kannata kasvattaa loputtomiin. Pesistä lähtee satojen metrien pituisia polkuja, joita pitkin muurahaiset kulkevat keräämään puista kirvojen mesikastetta. Lapsuudessani äiti kertoi, että kirvat ovat muurahaisten lehmiä, koska muurahaiset hoivaavat kirvoja ja lypsävät niitä. Puista muurahaiset keräävät myös hyönteisiä ja niiden toukkia ruoakseen. Kekomuurahaiset aiheuttavat toisaalta haittaakin hoitaessaan kirvoja, jotka ovat kasvituholaisia. 
 

Suuret muurahaiskeot ja isot polut ovat tärkeä osa iäkästä havumetsää. Keot voivat olla 50 – 100 vuotta vanhoja ja useita metrejä korkeita. Pesästä jopa puolet voi sijaita maan alla. Sekä maanpäällinen että maanalainen osa ovat täynnä erilaisia kammioita, joita käytävät yhdistävät. Keon tarkoituksena on lämmön säätely: maanpäällinen osa kerää lämpöä, jota muurahaiset johtavat alaspäin käytäviin tilanteen mukaan. Muurahaiset talvehtivat horrostilassa pesän alaosissa tai maanalaisissa onkaloissa, mutta nousevat jo varhain keväällä pesäkeon päälle.

Suomen suurin muurahaispesä on Jalasjärvellä. Yllä olevaan mahtavankokoiseen kekoon törmäsin Iso-Syötteen tunturimaastossa. Ylimmän kuvan laaja muurahaispesä on puolestaan Ylläkseltä. Suomessa kekomuurahaisten yhdyskunnat ovat vähentyneet, koska nykyinen metsätalous pirstoo ja nuorentaa metsiä ja siten muuttaa niitä muurahaisille epäedulliseen suuntaan.
 


Muurahaiset elävät hyvin järjestäytyneessä yhdyskunnassa, jota johtaa kuningatar. Lisäksi yhdyskuntaan kuuluu työläisiä ja kuhnureita eli koiraita. Isoissa keoissa voi asua miljoona työläistä ja jopa tuhat kuningatarta.

Kuningattaria kasvatetaan naaraista, joita ruokitaan poikkeuksellisen hyvin. Ne ovat varsinaisia munimiskoneita, jotka takaavat pesän jatkuvuuden. Useilla lajeilla kuningattaret elävät vuosia, joillakin jopa 10 - 20 vuotta. Yhdessä pesässä on yleensä useita kuningattaria, sillä osa kunkin munapolven kuningattarista jää lisääntymään kotipesään.

Työläiset ovat naaraita, joita on ruokittu huonommin kuin kuningattariksi kasvatettuja yksilöitä. Työläiset elävät noin vuoden. Ne pitävät huolta kuningattarien hyvinvoinnista, kunnostavat ja vartioivat pesää, hoitavat jätteet sekä huolehtivat munista ja toukista. Kaikki muurahaiset, joita näemme vilistämässä pesässä tai poluilla, ovat työläisiä.

Koiraat eli kuhnurit ovat yhteiskunnan lyhytikäisimpiä jäseniä. Ne elävät yleensä vain muutamia viikkoja ja kuolevat hoidettuaan tehtävänsä eli pariteltuaan nuorten, häälennolleen lähteneiden kuningattarien kanssa.
 
Lentomuurahaiset eivät ole omia lajejaan vaan pariutumisaikaan siivet saaneita eri lajien koiraita ja kuningattaria, häälennon jälkeen ne pudottavat siipensä. Työläiset sen sijaan ovat siivettömiä. Muurahaistutkijoiden mukaan yhteiselämän mestareiksi kiitetyillä muurahaisilla on myös toinen luonto, sillä ne syyllistyvät jopa murhiin, kun pitää turvata omien geenien tehokas levitys. Joillakin lajeilla työläiset käyvät varsinaiset reviiritaistelut kesän alussa.

Helsingin Sanomissa julkaistaan viikoittain lasten tiedekysymyksiä. Kolmivuotias Akseli tiedusteli viime viikolla, pääseekö muurahaiselta pieruja. Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Jonna Kulmuni vastasi Akselille, että kyllä pääsee. Muurahaisten piereskelyä ei tiettävästi ole kuitenkaan tutkittu tarkemmin. Sitten tutkijatohtori jatkoi, että muurahaiset käyvät vessassakin. Muurahaispesässä on nimittäin kakkaamisalue, siis mukava ja lämmin sisävessa.


Yläpuolella olevalla videolla vilistävät pikkutoverit ovat hevosmuurahaisia. Hevosmuurahaisista lisää myöhemmin ilmestyvässä Muurahaiset-sarjan toisessa osassa.

 
Muura-muurahainen kortta kuljettaa,
ahkerasti työssään aina ahertaa.
Valmis on kohta keko komea,
muura-muurahainen kortta kuljettaa.

Lähteet: Jouni Tikkanen. Suomen Luonto 26.7.2017; Helsingin Uutiset 21.7.2016; Arja Kivipelto. Tiede. Helsingin Sanomat 9.6.2016 ja 6.7.2016; Faunatar; Hyönteismaailma; Jani Kaaro. Petri Riikonen. Tiede-lehti 6/2000; Merja Siirilä. Yle 8.7.2015; Olsen, Pikkuötökät talossa ja puutarhassa; Luontoliitto; Peda.net; Pertti Koskimies. Opas Suomen luontoon; Sami Kilpiö. Lasten tiedekysymykset. Helsingin Sanomat 20.10.2017; Suomen eläimet. Hyönteiset; Suomen luonnonsuojeluliitto; Suomen luonnonsuojeluliitto. Pohjanmaa; suomen Luonto 8/2017; Yle. Luonto. Kati Turtola 13.8.2014; Yle. Oppiminen; Lastenlaulu.