perjantai 23. marraskuuta 2018

Hevoskastanja on jäänne jääkaudelta

Hevoskastanjan pystyt kermanvalkoiset, hunajalle tuoksuvat terttukukinnot avautuvat yleensä kesäkuun alussa, mutta tänä vuonna ne aukesivat jo toukokuussa. Kastanjan kukkien sanotaan viestivän ylellisyyttä.

Hevoskastanja on inspiroinut myös taiteilijoita, muun muassa Nora Fleming suunnitteli 2005 Marimekolle limenvihreää, valkoista ja mustaa yhdistävän Hevoskastanja-kuosin, jota on käytetty keittiötekstiileissä.



Komeasti kukkivia hevoskastanjoita käytetään avarilla, aurinkoisilla paikoilla puistopuuna Etelä-Suomessa. Helsingin vanhimmat hevoskastanjat on istutettu 1900-luvun alkupuolella ja tunnetuimmat kasvavat nykyisin Hesperian esplanadilla. Suomessa hevoskastanja oli haluttu puu 1830-luvulla, jolloin suosittiin muitakin eteläisiä lajeja, muun muassa Saksasta hankittiin jaloja lehtipuita. Koska hevoskastanja ei siedä kuumia kesiä, se menestyy hyvin täällä Pohjois-Euroopassa.




Etelämpänä Euroopassa laji on nykyisin hyvin yleinen koristepuu, muun muassa Ukrainan Kiova on tunnettu hevoskastanjoistaan. On jopa sanottu, että kaupungin läpi ei voi kävellä poistumatta hetkeksikään kastanjoiden varjoista. Ruotsalainen kasvitieteilijä Lars Björk teki yltiöpäisen ehdotuksen, että kaikkien kaupunkien jokainen katu olisi hyvä muuttaa hevoskastanjakujaksi, koska näillä puilla on erikoislaatuinen kyky puhdistaa ilmaa, niiden lehdet myös tuhoavat tehokkaasti karsinogeenisia aineita.


Koska hevoskastanja ei ole kasvupaikan suhteen erityisen vaatelias, se menestyy ihmisen siirtämänä käytännössä koko Euroopassa. Hevoskastanja vaikuttaa nykyisin yleispuulta, vaikka se on levinnyt Eurooppaan vasta viimeisen parin sadan vuoden aikana oltuaan sitä ennen jo sukupuuton partaalla. Koska hevoskastanja on yleinen laji, tuntuu yllättävältä, että se on kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n punaisella listalla. Hevoskastanjaa ei ole vielä luokiteltu uhanalaiseksi, mutta se on silmälläpidettävä laji.

Länsieurooppalaiset tapasivat ensimmäisen kerran hevoskastanjan Ottomaanien Istanbulissa, minkä vuoksi lajin oletettiin pitkään olevan peräisin Aasiasta. Luontaisesti hevoskastanjaa esiintyy kuitenkin vain pienellä alueella Balkanin vuoristossa sekä Bulgariassa. Siellä luonnonvaraisia hevoskastanjoita on todennäköisesti alle 2500 runkoa, ja laji näyttäisi olevan häviämässä.


Hevoskastanjan lokakuussa kypsyvät siemenet ovat isoja ja piikkikuorisia, ja niiden sisällä on kiiltävä kova siemen. Koska hedelmä on raskas, se ei kulkeudu itsestään tai tuulen mukana. Hevoskastanjan hedelmiä voivat syödä vain villisiat ja kauriit, mutta nekin purevat siemenet rikki.

Ilman siementen levittäjää hevoskastanjat rupesivat katoamaan jääkausien edetessä, kunnes viimeiset puut löytyivät enää Balkanin vuoristoista. Hevoskastanja on siis jäänne eli relikti jääkauden ajalta. 


Jääkauden jälkeen hevoskastanjat eivät levinneet luontaisesti ja lajista tuli luonnossa niin harvinainen ja syrjäseuduilla kasvava, että kun brittiläinen seikkailija raportoi löytäneensä hevoskastanjaa 1700-luvun lopulla Kreikan vuorilta, eivät parhaat kasviasiantuntijat olleet vakuuttuneita asian todenperäisyydestä. Lajin alkuperä oivallettiin vasta 1800-luvun lopulla uusien löytöjen myötä. Hevoskastanjan pelastus oli se, että ihmiset ihastuivat komeaan ja kauniisti kukkivaan puuhun.



Useimmissa kielissä lajin nimi on hevoskastanja. Sen ranskan- ja italiankieliset nimet viittaavat aasialaiseen alkuperään. Istanbulin ottomaanit eli osmanit käyttivät hevoskastanjaa hevosten lääkkeenä, mistä puu on saanut hevos-alkuliitteen nimeensä.

Hevoskastanjalla voidaan hoitaa myös laskimovaivoja esimerkiksi suonikohjuihin käytettävänä salvana. Hevoskastanja parantaa verenkiertoa ja vähentää turvotusta, se myös estää lievästi tulehduksia ja lisää virtsaneritystä. Lisäksi kastanjasta saadaan keltaista ja ruskeaa luonnonväriainetta. Meikäläiset puistohevoskastanjan hedelmät eivät sovi myrkyllisyytensä ihmisten nautittavaksi, vaan paahdettavat kastanjat pitää ostaa kaupasta. Myös lehdet ja kukat sisältävät eskuliini- ja eskiini-nimistä myrkkyä.

Kuu puistossa on sytyttänyt soihdut kastanjain – 
yö tuoksuva ja täyteläinen kevään!
Kuin unessa ma vaistoan sun varjos sivullain
ja tartun hiljaa kätees värisevään. --

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Heinävesi. Hevoskastanja; Kasvit – kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana; Irja Laamanen, Uusi Suomi 30.5.2013; Kekkilä; Kuudes sukupuutto ja muuta maailman menoa. Hevoskastanjan pelastuminen sukupuuton partaalta 12.1.2017; Meillä kotona; Wikipedia; Kaarlo Sarkia, Kuutamonäky.

6 kommenttia:

  1. No, tulipas paljon uutta tietoa hevoskastanjasta. Muistaakseni niitä löytyy meillä tuolta Linnanpuistosta. Ainakin muistelisin niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tillariina. Oletko kesällä ihastellut Linnanpuiston kastanjoita? Se on kyllä upea puu!

      Poista
  2. Enpä ole koskaan hevoskastanjan kukkaa kätsonut noin läheltä, sehän on tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Katsopa ensi kesän alussa hevoskastanjan kukkia. Minusta ne ovat ihanan näköiset, siis todella kauniit!

      Poista
  3. Hevoskastanja on kaunislehtinen puu, jolla on upeat kukat. Itsellä kasvaa alapihallani yksi, mutta se on vielä niin pieni, ettei kuki. Mutta sitä kukintaa odottelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Blue Tit. Sinulla on aikanaan upea, suuri puu pihallasi! Totta, että hevoskastanja on näyttävä ja kukkimisaikaan erityisen kaunis. Minä käyn ihastelemassa hevoskastanjoita muiden pihoilla lähitienoilla.

      Poista