Tunnistatko kylpijät?

Pihamme juoma-uima-altaassa käy ahkerasti lintuja, joskus oravakin.

Tunnistatko nämä kylpijät?

Mustarastas, sinitiainen, tikanpoika, talitiainen ja puntarinta kylpevät alla, mutta missä järjestyksessä. Kuka on kukin? 

Taavi pikku tikkanen,
nokkii ihan pikkasen.
Koivun runkoon pienen kolon,
siitä saapi hyvän kodon.
Värssyjä 

Linnut ovat kylvyn jälkeen alla samassa järjestyksessä kuin yllä kylpykuvissa.

Mustarastas

Sinitiainen

Käpytikka

Talitiainen

Punarinta

Metsässä punarinta Sateenkaari,
jonka oksalta näkyi hehtaari,
ihan rauhassa istuskeli
ja metsän menoa kuunteli.
Ei sillä ollut kiire, ei hoppu,
oli niin tyyntä, myrskykin loppu.
Värssyjä

Käpytikka

Sepelkyyhky

Käpytikka tyytyi vain uittelemaan varpaitaan. Sepelkyyhky olisi sen sijaan halunnut mennä uimaan, mutta ei mahtunut altaaseen tämän enempää.

Lähteet: Värssyjä, Tikka; Värssyjä, Punarinta.

 

 

LUE LISÄÄ

Nälkäiset variksenpojat

Kesäkuisena aamuna huomioni kiinnittyi varisten kokoukseen uimarannan tuntumassa. Pysäytin pyörän ja läksin hiipimään vähän lähemmäksi nähdäkseni, mistä ne neuvottelivat.

Nurmikolla seisoi neljä nälkäistä variksenpoikaa, jotka nokka ammollaan hoputtivat emoaan antamaan lisää ruokaa. Emo repi maasta jotain ja ojensi palasia vuorotellen kunkin poikasen kitaan.

Poikasten mahat kai täyttyivät, koska ne erkanivat kohta emostaan. Kaksi alkoi kinata keskenään jostain oksan pätkästä. Yksi oli selvästi joukon rohkein, sillä se lähti tekemään tuttavuutta kanadanhanhien kanssa, jotka makailivat siinä lähellä poikasineen veden rajassa.

Kaksi poikasista palasi emon luo ja lähti seuraamaan sitä kärttääkseen lisää ruokaa. En kuitenkaan jäänyt enää seuraamaan, miten tilanne kehittyi, vaan palasin pyörälle ja polkaisin kotia kohti.

 

 

 

Varis munii maalis–huhtikuussa 2–6 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika on kolmisen viikkoa. Tämän emon pesässä neljä munaa oli kuoriutunut poikasiksi. Kuukauden kestänyt pesäpoikasaika oli jo ohi, ja emo syötti poikasiaan pesän ulkopuolella. 

 
Varis pesii koko maassa, yleisemmin kulttuurimaisemissa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 160.000–230.000 paria.

 

 

 

Toinen variksiin liittyvä episodi tapahtui vajaata kuukautta aikaisemmin. Olin silloinkin lähdössä aamupyöräilylle. Ovesta ulos päästyä kuulin kauheaa meteliä, varikset huusivat kilpaa talon viereisessä puistometsikössä. Läksin hakemaan sisältä nopeasti kameraa, mutta kun pääsin takaisin pihamaalle, näin ketun roikottavan suussaan variksenpoikaa. Se oli siis porukan rähinän syynä.

Tänä aamuna näin taas yhden uteliaan variksenpojan toisella rannalla, jossa se oli lyöttäytynyt naurulokkien seuraan. Alla hanhet, joiden kaveriksi tämän tarinan variksenpoika pyrki.

 

Wiisain lintu warmaan
ompi waris harmaa.
Sillä on iso kaula
ja se osaa laulaa
milloin hartahasti,
milloin ilkkuwasti:
waa, waa, waa!
Alpo Noponen

Lähteet: LuontoPortti; Alpo Noponen, Waris-runosta ensimmäinen säkeistö. Valion runot.

LUE LISÄÄ

Vuoksen rantakivillä viihtyvät kesän alussa lokit ja meriharakat

Vuoksella oli touko-kesäkuun vaihteessa ihan erinäköistä kuin helmikuun pakkasilla. Aurinko paistoi, oli lämmintä. Siitä nauttivat vesilinnutkin. Rannalla lepäili vain muutama sorsa, lienevätkö olleet vanhojapoikia, eivätkä nekään olleet leipämurusia vailla kuten talvella.

 

Vuoksi on jo mainittu Kalevalassa; se on kansainvälisesti tunnettu luontomatkailukohde ja ollutkin aina 1800-luvulta asti. Vuoksen virta saa alkunsa Imatran kaupungin kohdalta, Saimaan kaakkoisrannalta Vuoksenniskalta ja laskee Laatokkaan. Pituutta Vuoksella on yhteensä 150 km, josta Suomen puolella vain 13 km.

 

Vuoksen virran rantakivillä viettivät keskipäivää meriharakat, pari selkälokkia ja pari harmaalokkia sekä lukuisa määrä naurulokkeja ja kalalokkeja.

 

Harmaalokki ja meriharakka
Harmaalokki on merilokin jälkeen suurin lokeista. Sen nokka on vaaleakärkisesti keltainen ja alanokan kulmassa vanhoilla linnuilla on punainen täplä.

 

Harmaalokki talvehtii Itämeren etelärannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Se kuuluu varhaisimpiin kevätmuuttajiin, pääosa linnuista muuttaa maalis–huhtikuussa.

 

Selkälokki
Suuri, mustaselkäinen selkälokki on pitkänmatkan muuttolintu, joka talvehtii Itä-Afrikassa ja Intian valtamerellä. Selkälokit palaavat Suomeen huhti-toukokuussa, mutta kaksi- ja kolmivuotiaat linnut jäävät yleensä talvialueilleen. Vanhan linnun nokka on keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä.

 

Naurulokki oikealla
Naurulokin kevätmuutto alkaa maaliskuussa. Talvialueina ovat Tanskasta alkaen läntinen ja keskinen Eurooppa, mutta pieni osa on muuttanut syksyllä Afrikkaan asti. Naurulokin paras tuntomerkki on sen päässä oleva mustanruskea huppu.

 

Kalalokki
Kalalokki on yleisimpiä lokkejamme. Se on harmaalokin näköinen, mutta tätä pienempi, pyöreäpäisempi ja sironokkaisempi. Kalalokki talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa, erityisesti Tanskassa ja Pohjanmeren maissa, ja saapuu sieltä maalis–huhtikuussa.

 

Sinisorsa
Sini- eli heinäsorsan kevätmuutto on maalis–huhtikuussa. Sinisorsa talvehtii Länsi­- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä-Skandinaviassa, tosin pieni osa kannasta viettää talvensa Suomessa kaupunkien sulapaikoilla ihmisen tarjoaman ravinnon turvin – kuten Imatralla Vuoksen sorsat.

Meriharakat

Meriharakka on äänekäs lähes variksen kokoinen, punanokkainen ja mustavalkoinen kahlaaja. Se talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla, mistä pesimäkanta palaa huhtikuussa. Vuoksen ja Saimaan ympäristössä meriharakoista on tehty säännöllisesti havaintoja 2010-luvulta alkaen.

 

Ei se ole kuu kiurusta kesään, ei puoli kuuta peipposesta
Ei kiurun korkea veisu
Ei mustarastaan liverrys Ei talitiaisen titityy
Ei satakielikään
Vaan onpa se merilokin kaklatus,
kalalokin haikea joiku
Naurulokin käheä kriiaus ja harmaalokin väräjävä huuto
On se selkälokin tumma ääni, tai pikkulokin kirkaisu
Se on kevät ja kesä ja onnen tunne, kaipuu ja täyttymys

Tiina Malm

Lähteet: LuontoPortti; Tiina Malm, Rakkaudesta lokkeihin Laridistin keväthuuto. Minna Joenniemi, Sanoita linnunlaulu -runokokoelma 23.4.2025: Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry.

 

LUE LISÄÄ