Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.
Japanilainen 72 Kou -kalenteri jakaa vuoden 72 pienoisvuodenaikaan. Tämä kalenteri perustuu perinteiseen järjestelmään, joka jakaa vuoden 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72 lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.
72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.
Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.
Lampi Simpeleellä Hiitolanjoen maisemapolun varrella
Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.
Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.
Kukoistus
Mänty eli petäjä
Kuusi
Lämpimät kuivat alku- ja keskikesät innostavat kuusia kukkimaan. Sitä, onko runsastuneen kukinnan syynä ilmastonmuutos, on liian aikaista sanoa.
Kuusten latvuksiin ilmaantui kevätkesällä 2024 paikoin runsaasti hede- ja emikukintoja. Kyseessä oli viides peräkkäinen vuosi, kun kuusi kukki jossain päin Suomea hyvin. Näin monta vuotta yhteen menoon jatkunut hyvä kukinta hämmästyttää, sillä tavallisesti kuusi kukkii etelässä pari kertaa ja pohjoisessa kerran kymmeneen vuoteen.
Luke ennusti tälle alkukesälle kohtalaista kukintaa Etelä- ja KeskiSuomeen.
Kuovi
Auroraperhonen
Auroraperhonen on kevään ja alkukesän yleinen päiväperhonen Etelä- ja Keski-Suomessa. Aurinkoisena päivänä voi helposti nähdä useitakin auroraperhosia lentelemässä niityillä ja metsänlaidoilla. Lentävän koiraan tunnistaa jo kaukaa valkoisten siipien kärkiosan oransseista laikuista, mutta lentävän naaraan voi helposti sekoittaa muihin alkukesän valkoisiin perhosiin.
Yön perhoset, päivän perhoset. Sateen perhoset, huolen perhoset, nauruperhoset. Kissojen perhoset, pullaperhoset. Salaiset perhoset, Tuoksun perhoset, lauantaiperhoset, karkkiperhoset, paperiperhoset, runoperhoset ja ne kuuluisat perhoset, jotka menivät tanssikurssille.
Reetta Niemelä
Maariankämmekkä
Harva tietää, että Suomen metsissä kasvaa yli 30 orkidealajia, koska orkideamme on nimetty kotoisasti kämmeköiksi. Yleisin orkideamme on kesäkuussa kukkiva maariankämmekkä, joka on näyttävä kukka, mutta ei suinkaan harvinainen.
Maariankämmekkä on varsin yleinen sopivilla paikoilla ympäri Suomen. Se kasvaa soilla, soiden laitamilla, metsäniityillä ja metsien reunoissa. Kämmekköjen yleisyyttä voi tarkastella linkin takaa aukeavista levinneisyyskartoista.
Ahomansikka
Kaikille tuttu ahomansikka on vuosi vuodelta taantunut. Sille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet perinteisten kasvupaikkojen umpeen kasvamisen seurauksena. Ahomansikka on kokemassa saman kohtalon kuin muutkin perinteiset ketokasvimme, jotka ovat taantuneet maatalouden muuttumisen takia.
Ahomansikkaa kutsutaan myös metsämansikaksi. Se kasvaa valoisissa metsissä, vanhoilla kaskialueilla ja valoisilla metsänrinteillä. Noilta vanhoilta paikoilta löytyy vielä runsaita kasvustoja, mutta ahomansikka ei kuki entisajan malliin muun kasvillisuuden seassa.
Puutarhamansikka
Tänä aamuna heräsin,
kuumaan ja ihanaan tuoksuun,
pinkaisin heti juoksuun.
Ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!
Nuuhkin marjaa ja astelin nenä
taivaissa ahon laitaa.
Auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa.
Hannele Huovi
Lähteet: Eija Lehmuskallio, LuontoPortti. Verkkolehti; Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry 2024; Hertta-Mari Kaukonen, Maaseudun Tulevaisuus 30.6.2022. Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Mikko Piirainen; Kasviatlas 2022; Metsälehti 8.4.2024; Luonnonvarakeskus Luke 25.3.2025; LuontoPortti; Pirkkala 31.5.2021; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 3.7.2020; Satokausi. Kasvistieto 13.6.2023; Tiia Puukila, Metsälehti. Makasiini 4/2024; Ötökkätieto. Ötökkägalleria; Ester Ahokainen, Lämmöllä. Reetta Niemelä, 7.9.2009, runo Perhoset teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus; Hannele Huovi, Loruvaihto Kesä 1.7.7.2008, Lorupankki. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.
Hello Sirpa, what an amazing post! Your description is so poetic! Your photos are beautiful and captivating! I feel like I am right there with you seeing everything you are sharing! Thank you so much!
VastaaPoistaKiitos Linda kauniista sanoistasi. Me koimme yhdessä kesäkuun täällä Suomessa :) Ihanaa saada sinut seurakseni.
PoistaMeillä lienee sopivat tantereet, kun ahomansikka on lisääntynyt sekä pihan että metsän avonaisella osalla. Kiitos jälleen antoisasta jutusta!
VastaaPoistaKiitos Anna kauniista sanoistasi. Teillä on tosiaan oltava otollinen maaperä ja varsinkin valoa tarpeeksi, koska ahomansikka on lisääntynyt vastoin yleistä trendiä.
PoistaTänään minäkin katselin meidän pihan mansikkamaat. Olihan siellä jo punaisia marjoja heinikossa, makua en vielä tiedä, kun jätin mansikat odottamaan kaksivuotiasta Valoa.
Olen seurannut nämä Kou-kalenteripostauksiasi. Täällä luonnossa tapahtumat tulevat hieman viivellä. Esim. täällå ei ole vielä kukoistus täysillä menossa. Minullakin herne juuri taimettunut, samoin peruna just ja just mullan päälle kasvanut.
VastaaPoistaLapsuuden metsämansikoiden tuoksikin oli herkullinen. Joskus löysin marjat sen perusteella, mutta täällä ei metsä- tai ahomansikka kasva lainkaan. Mänty ei päässyt vielä siitepölyään täysillä tupsauttamaan, mutta joitakin kuusenkukkia olen havainnut.
Niittyjen luonnonkukinta ei vieläkään parhaimmillaan, kun osa jo lakastuu.
Maariankämmekkää kasvaa paljon.
Eilen ostin eka puutarhamansikat. Maku ei ollut vielä kovin täytetläinen.
Runo perhosista on mainio. Eilen liiteli lauantaiperhosia paljon.
Kiitos aimarii, oli kiva lukea kommenttiasi. Tuon viiveen minäkin koin menneellä viikolla, kun olin Savossa entisellä kotiseudullani. Siellä on valoisampaa ja kukat ehtivät vähän myöhemmin kuin Etelä-Karjalassa. Minusta on mukava lukea, millaista on sinun seudullasi.
PoistaKosteusko saanee maariankämmekät tänä vuonna kukoistamaan., toki ne kasvavat suolla muutoinkin.
Tänä kesänä ei mikään - paitsi kukka-amppelit - kasva hyvin. Minullakin on kasvimaa ja kesäkukat ihan alkutekijöissään!
Sinä maistoit jo puuhatarhamansikoita. Minulla se oli on vielä edessä, olisi niitä toki jo myynnissä. Odotan mansikkapellolle pääsyä...
Lauantaiperhoset ilahduttivat sinua eilen :)
Kiitos taas isosti julkaisustasi!
VastaaPoistaAurorat osaavat olla alkukesästä ihan mahdottoman levottomia ja vikkeliä. Upeaa, että olet saanut kuvattua sen!
Kuovit kuuluvat lempparilintuihini. Niistä ei voi olla liikaa kuvia 🥰
Kiitos Susanna kauniista sanoistasi.
PoistaSinulla ja minulla on yhteinen lempilintu!