72 Kou -kalenteri, helmikuu

72 Kou -kalenteri on perinteinen japanilainen kalenterijärjestelmä. Se pohjautuu kiinalaiseen kuu-aurinkokalenteriin, joka puolestaan perustui vanhoihin luonnontieteellisiin havaintoihin ja maatalouden tarpeisiin. Järjestelmä tuli Japaniin noin 700-luvulla.

Japanilaiset mukauttivat kiinalaisen kalenterin omaan ilmastoonsa ja luontoonsa sopivaksi. Kalenteria käytettiin maatalouden suunnitteluun, juhlapäivien määrittämiseen ja luonnon rytmin seuraamiseen. Tämä kalenteri on ollut tärkeä osa japanilaista kulttuuria ja elämänrytmiä.

72 Kou -kalenterijärjestelmä jakaa vuoden 24 jaksoon, jotka jaettiin myöhemmin kolmeen osaan. Sen tuloksena syntyi 72 mikrovuodenajan järjestelmä, jossa kukin viiden päivän ajanjakso sai nimensä luonnonilmiöiden, kasvien, eläinten ja sääolojen mukaan.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Voimme nyt käyttää neljän vuodenajan sijasta 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen blogipostauksissa kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Kalenteriin on jätetty kuitenkin luonnontapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa, koska vuodet poikkeavat toisistaan ja Suomi on pitkä maa.

Hiljaisuus (joulu-tammikuu) on julkaistu 25.1.2025.

Helmi-maaliskuu on heräämisen aikaa.

Helmikuu

Helmikuussa hangen pinta elää. Plussakeleillä siellä voi liikkua lumikorentoja tai pikkuvaaksiaisiin lukeutuvia lumikirsikkäitä sekä hämähäkkejä ja hyppyhäntäisiä. Kosteus ja lämpö saavat maaperästä liikkeelle monenlaisia ötököitä, jotka hakeutuvat hangille.

Saimaannorppa tekee pesänsä rannalla olevaan lumikinokseen ja synnyttää lumipesään yhden poikasen helmi-maaliskuussa. 2000-luvun lauhojen talvien vuoksi pesintää turvataan nykyisin ihmisten kolaamilla apukinoksilla. Norppien pesäpaikat sijaitsevat tavallisesti selkävesien saaristoissa ja luodoilla.

Hankikanto syntyy, kun sää ensin lämpenee ja sitten on kylmä. Se tarkoittaa käytännössä, että auringon lämmittämän tai muuten lämpimän päivän aikana lumihangen pinta sulaa ja sekaan muodostuu nestemäistä vettä. Yöpakkasen aikaan hangen pinnassa oleva märkä lumi jäätyy enemmänkin jääkerrokseksi kuin lumeksi, jolloin muodostuu kantava jäinen kansi.

Valkohanki kimmeltää,
oksat peittää kuura, jää.
Hymyyn käy jo päivän suu,
onkohan nyt helmikuu?
Värssyjä

Lähteet: Anna Tuominen, Suomen Luonto 13.3.2024; Eija Vallinheimo, Maaseudun Tulevaisuus. Luonto 20.2.2024; Koillissanomat. Talvi 16.2.2017/Forecan meteorologi Kristian Roine; Saara-Miira Kokkonen, Yle 16.1.2024; Suomen luonnonsuojeluliitto; Yle Etelä-Karjala. Luonto 22.1.2025; Värssyjä. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

Marraskuu 72 Kou -kalenteri

Helsingin Sanomien HS kuukausiliitteessä 1/2025 julkaistiin Suomen oloihin sovellettu versio japanilaisesta 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Kalenteri seuraa luonnon tapahtumia. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Japanilaisessa 72 Kou -kalenterissa vuosi jaetaan 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72:een pienoisvuodenaikaan eli lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.

72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, se on esitelty 28.6. ja 26.7. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun, se on esitelty 16.8. ja 13.9. Laskeutuminen on esitelty 18.10.2025. 

Vuoden mittaan käydään läpi kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja vuosittain asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Tämän takia kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Marraskuu

Koskikara (HS 5. – 7.11.)

Etelä-Suomi saa lokakuusta joulukuuhun muuttovieraita pohjoisesta Norjasta ja Ruotsista, kun viitisen tuhatta koskikaraa asettuu vesistöjemme varsille talvehtimaan. Helpoimmin niitä näkee jokien ja koskien auki olevissa sulapaikoissa, kun talvi kiristää otettaan. Tämä kara on kuvattu Rautjärven kunnan Simpeleellä sijaitsevalla Hiitolanjoella.

Joutsenet
Viimeiset muuttolinnut lähtevät (HS 8. – 11.11.)

Viivytteleviä muuttolintuja havaitaan leutoina talvina vielä marraskuussakin. Viimeisinä muuttavat esimerkiksi vesilinnut, punarinnat sekä joutsenet.
Marraskuussa kannattaa myös puhdistaa linnunpöntöt ensi vuoden varalle.

Vedet viilenevät (HS 13. – 15.11.)

Kun veden lämpötila menee alle viiden asteen, kalat alkavat laiskistua, ja marras-joulukuussa kalojen syömiseen käyttämä aika on hyvin lyhyt.

Muikku kutee loka–marraskuussa. Kutupaikka on rantamatalikoilla tai syvänteiden reunojen rinteillä aina 20 metrin syvyyteen.

Loppukesän lohet viettävät joessa ja kutevat vasta syys–marraskuussa. Kutu tapahtuu puolesta kolmeen metrin syvyydessä ja voi kestää parikin viikkoa.
Taimenet kutevat virtavesien pohjasoraan kaivamiinsa kutukuoppiin syys-marraskuussa.

Kärppä pukee talviturkin (HS 12. – 14.11.)
Metsäjänis pukeutuu valkoiseen 

Metsäjäniksen turkki muuttuu valkoiseksi, vaikka lunta ei tulisikaan. Useimmilla meikäläisillä nisäkkäillä karvapeite vaihtuu kesäkarvasta talvikarvaan. Metsäjäniksillä karvanvaihto alkaa syyskuun loppupuolella ja valkoinen talvikarva on valmis marras-joulukuussa.

Pimeät yöt, katso taivasta (HS 24. – 27.11.)

Nyt marraskuussa voi selkeällä säällä erottaa paljain silmin öiseltä tähtitaivaalta noin 5 000 tähteä. Ilman minkäänlaisia laitteita näkee myös useimmat Aurinkokunnan planeetat. Samoin voi nähdä Kuun laavatasangot ja meteorikraatterit sekä Andromedan galaksin ytimen, joka on peräti 2,5 miljoonan valovuoden päässä.

Tavallisella kiikarilla katsottaessa tähtien määrä nousee 100 000:een ja voi nähdä myös kaukaisia tähtisumuja, asteroideja ja muiden planeettojen kuita.

Marraskuu on makuupussi,
musta aukko ja maraton.
Melankolinen maaliviiva,
monotonisen valoton.
Marraskuu on mannapuuro,
matka mieleen ja minuuteen.
Minimaalinen ajankulku
suhteessa talven pituuteen.
Minna Rissanen

Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 23.11.2020; Christian Ammitzbøll Juul , Tieteen Kuvalehti 15.9.2025; Kari Kauppila, Turun Sanomat 11.12.2004; Kärkkäisen Asiakaslehti 18.9.2016; Luonnonvaratieto Luke; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Yle Luonto Suomen linnut 21.9.2016; Sarastuksen blogi 24.10.2023; Minna Rissanen, Marras; Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, kesäkuu

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Japanilainen 72 Kou -kalenteri jakaa vuoden 72 pienoisvuodenaikaan. Tämä kalenteri perustuu perinteiseen järjestelmään, joka jakaa vuoden 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72 lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.

72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Lampi Simpeleellä Hiitolanjoen maisemapolun varrella 

 

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun, blogipostaus 25.1. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, blogipostaus 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa, postaus 26.4. ja 24.5. 

Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Kukoistus 

Mänty eli petäjä

Mänty kukkii kesäkuun alkupuolella. Sen hedekukinnoista lähtee runsaasti siitepölyä ja tänä kevätkesänä erikoisen runsaasti. Se leviää muiden mäntyjen emikukintoihin, sillä oman puun siitepöly ei emikukille kelpaa.  Kävyksi kehittyminen vie aikaa vuoden verran. 

 

Maaliskuussa Luke ennusti maaliskuussa alkukesälle 2025 huomattavasti viime vuotta parempaa siemensatoa koko maahan. 

Kuusi

Lämpimät kuivat alku- ja keskikesät innostavat kuusia kukkimaan. Sitä, onko runsastuneen kukinnan syynä ilmastonmuutos, on liian aikaista sanoa. 

Kuusten latvuksiin ilmaantui kevätkesällä 2024 paikoin runsaasti hede- ja emikukintoja. Kyseessä oli viides peräkkäinen vuosi, kun kuusi kukki jossain päin Suomea hyvin. Näin monta vuotta yhteen menoon jatkunut hyvä kukinta hämmästyttää, sillä tavallisesti kuusi kukkii etelässä pari kertaa ja pohjoisessa kerran kymmeneen vuoteen.

Luke ennusti tälle alkukesälle kohtalaista kukintaa Etelä- ja KeskiSuomeen.

Kuovi

Kuovinaaraat lähtevät usein jo munien kuoriutumisen jälkeen kesäkuussa syysmuutolle ja jättävät poikueet koiraan huolehdittavaksi.

Auroraperhonen

Auroraperhonen on kevään ja alkukesän yleinen päiväperhonen Etelä- ja Keski-Suomessa. Aurinkoisena päivänä voi helposti nähdä useitakin auroraperhosia lentelemässä niityillä ja metsänlaidoilla. Lentävän koiraan tunnistaa jo kaukaa valkoisten siipien kärkiosan oransseista laikuista, mutta lentävän naaraan voi helposti sekoittaa muihin alkukesän valkoisiin perhosiin.

Yön perhoset, päivän perhoset. Sateen perhoset, huolen perhoset, nauruperhoset. Kissojen perhoset, pullaperhoset. Salaiset perhoset, Tuoksun perhoset, lauantaiperhoset, karkkiperhoset, paperiperhoset, runoperhoset ja ne kuuluisat perhoset, jotka menivät tanssikurssille.
Reetta Niemelä

 

Perunan kukkia

Varhaisperunaa on alettu maaliskuussa istuttaa jopa routaiseen, mutta joka tapauksessa kylmään maahan maaliskuussa. Kotimaan avomaan varhaisperunan satokausi alkaa kesäkuun puolivälissä; juhannuksen lähestyessä sitä saapuu kauppoihin ja toreille tiuhenevaan tahtiin. Varhaisperunan satokausi kestää Suomessa suunnilleen heinäkuun puoliväliin.

Maariankämmekkä

Harva tietää, että Suomen metsissä kasvaa yli 30 orkidealajia, koska orkideamme on nimetty kotoisasti kämmeköiksi. Yleisin orkideamme on kesäkuussa kukkiva maariankämmekkä, joka on näyttävä kukka, mutta ei suinkaan harvinainen.

Maariankämmekkä on varsin yleinen sopivilla paikoilla ympäri Suomen. Se kasvaa soilla, soiden laitamilla, metsäniityillä ja metsien reunoissa. Kämmekköjen yleisyyttä voi tarkastella linkin takaa aukeavista levinneisyyskartoista.

Ahomansikka

Kaikille tuttu ahomansikka on vuosi vuodelta taantunut. Sille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet perinteisten kasvupaikkojen umpeen kasvamisen seurauksena. Ahomansikka on kokemassa saman kohtalon kuin muutkin perinteiset ketokasvimme, jotka ovat taantuneet maatalouden muuttumisen takia.

Ahomansikkaa kutsutaan myös metsämansikaksi. Se kasvaa valoisissa metsissä, vanhoilla kaskialueilla ja valoisilla metsänrinteillä. Noilta vanhoilta paikoilta löytyy vielä runsaita kasvustoja, mutta ahomansikka ei kuki entisajan malliin muun kasvillisuuden seassa.

Puutarhamansikka

Puutarhamansikan kypsymistahtiin vaikuttaa erittäin paljon kukinta-ajan sää. Jos silloin on lämmintä ja aurinkoista, mansikat kypsyvät nopeasti ja poimintakertoja on vähän. Joinain vuosina säilöjien ja pakastajien kannattaa olla hereillä jo kesäkuun puolella. Kesällä 2024 mansikkakausi olikin aikainen ja nopea toukokuun ennätyshelteiden takia, mutta tämän kesän satokausi on viljelijöiden mukaan pitkä alkukesän viileiden säiden takia.

Tänä aamuna heräsin,
kuumaan ja ihanaan tuoksuun,
pinkaisin heti juoksuun.
Ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!
Nuuhkin marjaa ja astelin nenä
taivaissa ahon laitaa.
Auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa.
Hannele Huovi

Lähteet: Eija Lehmuskallio, LuontoPortti. Verkkolehti; Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry 2024; Hertta-Mari Kaukonen, Maaseudun Tulevaisuus 30.6.2022. Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Mikko Piirainen; Kasviatlas 2022; Metsälehti 8.4.2024; Luonnonvarakeskus Luke 25.3.2025; LuontoPortti; Pirkkala 31.5.2021; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 3.7.2020; Satokausi. Kasvistieto 13.6.2023; Tiia Puukila, Metsälehti. Makasiini 4/2024; Ötökkätieto. Ötökkägalleria; Ester Ahokainen, Lämmöllä. Reetta Niemelä, 7.9.2009, runo Perhoset teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus; Hannele Huovi, Loruvaihto Kesä 1.7.7.2008, Lorupankki. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, elokuu

Japanilaisessa ruokakulttuurissa 72 Kou -kalenterin noudattaminen näkyy monin tavoin. Tämä kalenteri jakaa vuoden 72 erilliseen kou-kauteen, jolloin jokaisella viiden päivän jaksolla on oma erityinen merkityksenä. Kalenterin jaksojen avulla ihmiset voivat seurata luonnonrytmiä ja kausivaihteluita.

Kasvihuone

Tämä kalenteri auttaa japanilaisia ymmärtämään, mitkä raaka-aineet ovat parhaimmillaan kunakin vuodenaikana. Samoin se auttaa valmistamaan ja nauttimaan ruokaa kauden mukaisten raaka-aineiden ja perinteiden mukaan. Suomessakin satokausi alkaa olla parhaimmillaan. 

 

Kalenterin jaksot liittyvät myös erilaisiin juhliin ja rituaaleihin; meillä Suomessa elokuussa pidetään rapukestejä, ravut ovat kasvaneet isoiksi ja tillit saaneet kruunut.

Japanin 72 vuodenaika -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin Japanissa käyttöön Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). Japanilaiset muokkasivat mikrovuodenaikojen kuvaukset vastaamaan Japanin olosuhteita.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus 1/2025 teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

 
Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1.  Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, se on esitelty 28.6. ja 26.7.2025. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Täyttymys Elokuu

Ohra

Loppukesästä vilja tuleentuu eli kypsyy, silloin ohran väri muuttuu vihreästä kullankeltaiseksi. On sadonkorjuun aika.

Haarapääskysiä

Elokuulle jatkuvat helteet eivät vaikuta lintujen käyttäytymiseen. Elokuussa haarapääskyt alkavat eri puolilla Suomea kerääntyä parviksi ja valmistautua syysmuuttoon. Muutolle lähtö tapahtuu yhtäkkiä: jonain aamuna pihapiirit vain hiljenevät. Vanha sanonta kuvaa pääskysten valmistautumista ja lähtöä näin: Laurilta laumaan (10.8.) ja Pärttyliltä peräti pois (24.8.).

Paras aika katsella perseidejä on elokuun 12. ja 13. päivän välisen yön aikaan, jolloin parvi on aktiivisimmillaan. Tänä aikana voi nähdä jopa kymmeniä meteoreja tunnissa, mikä tekee siitä yhden vuoden parhaimmista hetkistä tähtitaivaan ihailuun. Parhaan kokemuksen saa etsimällä paikan kaukana kaupungin valoista, missä taivas on mahdollisimman pimeä.

Sisilisko

Kun ilmat syksyllä viilenevät, hakeutuvat sisiliskot lähemmäksi talvehtimispaikkaansa. Aikuiset sisiliskot katoavat yleensä näkyvistä Etelä-Suomessa elokuun aikana, mutta saman vuoden poikasia voi nähdä liikkeellä vielä syyskuussakin.

Kimalainen

Loppukesällä syntyy paitsi uusia kuningattaria, myös koiraita, jotka parittelevat kuningattaren kanssa. Koiraiden ja uusien kuningattarien pariteltua kimalaisten vuodenkierto alkaa jälleen alusta. Työläiset ja koiraat kuolevat syksyllä ja vain kuningatar talvehtii.

Kantarelleja

Keltaiset kantarellirykelmät ja siellä täällä muhkeita lakkejaan esittelevät tatit ilahduttavat metsässä liikkujaa ja saavat sisäisen metsästäjä-keräilijän heräämään.

Elokuu on ellinoora,
episodi ja elämys.
Ennen pitkää elonkorjuu,
etikkaliemi ja ennätys.
Elokuu on epilogi,
eväsretki ja emmental.
Esirippu, esteetikko,
erakkorapu ja lal-lal-laa.
Minna Rissanen

Lähteet: Avaruusuutiset.fi 7.8.2024; Leipätiedotus; Pasi Punkari, Yle fi 8.8.2014; Peda.net; sammakkolampi.fi, Suomen sammakkoeläimet ja matelijat; Satokausi 23.8.2021; Tähtitieteellinen yhdistys Ursa; Ötökkätieto; Wikibooks.org.; Minna Rissanen, Värssyjä. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, heinäkuu

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Tänä vuonna jos milloin olemme huomanneet, että vuodet eivät toistu samanlaisina ja asiat tapahtuvat vuosittain hieman eri aikoina. Koska Suomi on pitkä maa, kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1.  Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, alkukausi on esitelty 28.6. 

Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Heinäkuu Kukoistus

Lakkaa eli hillaa löytyy avosoilta sekä puustoisilta soilta. Sadot vaihtelevat paljon vuosittain, ja hillan kukat ovat herkkiä esimerkiksi hallalle. Myös hillan poiminta-aika on melko lyhyt, ja se vaihtelee keskimäärin heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Kesän koittaessa naaraslepakot kerääntyvät yhteen. Ne synnyttävät kesä-heinäkuun vaihteessa yleensä yhden poikasen. Kaksosraskaudet ovat harvinaisia. Äitiysyhdyskunta on suojaisessa paikassa: isohkossa puun kolossa, pöntössä tai asuintalon ullakolla. Pian synnytyksen jälkeen emojen on jätettävä poikasensa yöksi lastentarhaan, toisten poikasten joukkoon. Naaraat joutuvat saalistamaan paljon hyönteisiä, jotta ne pystyvät imettämään ainokaisiaan.

 

Nuoret lepakot nousevat omille siivilleen noin kuukauden ikäisinä. Heinä-elokuun vaihteessa poikaset liittyvät emojen öisille saalistuslennolle. Pian tämän jälkeen lisääntymisyhteisöt hajoavat, ja lepakot asettuvat jälleen omalle alueilleen saalistamaan ja valmistautumaan seuraavaan talveen.

Heinäkuussa niityt kukoistavat. Silloin myös tienpientareita täplittävät kissan- ja harakankellot, päivänkakkarat, ojakärsämöt ja monet muut kukkaset. Heinäkuu on myös parasta aikaa etsiä kukkivia tunturikasveja.

Vaikka mustikat yleensä kypsyvät meillä kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, kypsymisaika voi vaihdella eri puolilla maata. Samoin alkukesän sää vaikuttaa mustikkasatoon. 

Suomen satokausitiedot: mustikkaan.fi -sovellus tarjoaa käyttäjän sijaintitiedon perusteella mustikan kypsymisennusteen. Voit kertoa sille myös paikkakuntasi ja katsoa, kannattaako seuraavaan mökkiviikonloppuun suunnitella mustikkapiirakan leipomista vai ennemmin vajan maalausta. Eteläisessä Suomessa mustikat kypsyivät tänä vuonna heinäkuun puolivälissä.

Herkkutatti on symbioottinen sieni, joka elää yhteiselämää puiden kanssa. Herkkutatti viihtyy erityisesti kuusikon aluskasvillisuudessa, mieluiten hiekkapitoisilla ja kuivahkoilla mailla. Sienisato on parhaimmillaan elo-syyskuussa. Kantarelliaika on muuten nyt parhaimmillaan.

Kun lentomuurahaiset nousevat siivilleen, kyseessä on muurahaisten parittelu, joka kestää vain lyhyen hetken. Parittelun jälkeen naaraat pudottavat nopeasti siipensä ja yrittävät löytää pesäpaikan itselleen.

 

Työnsä tehneiden koiraiden tehtävä on ohi, ja yleensä ne joutuvat lajitovereidensa, muiden hyönteisten tai lintujen ravinnoksi. Koiraat kerääntyvät korkealle paikalle, ja siksi muurahaisia näkyy etenkin autojen ja päivänvarjojen päällä.

On Luontoäidin paletissa väriä ja sävyä monta
niin kaunista, herkkää, ajatonta.
Hän osaa kukkiinsa sivellintä taitavasti käyttää
niinpä luonto ympärillämme kauniilta näyttää!
Vuokko Väänänen

Lähteet: jaakkoharjuvaara.com; kysymyksiä.com; Lapland; mustikkaan.fi; LUKE Luonnonvaratieto/karttapalvelu; MTVuutiset.fi 26.7.2021; Riihimäki; sieneen.com; Sari Lehto, Herkuttelija 11.7.2025/marjastaja.fi; Terhi Ryttäri, Suomen Luonto 9.5.2019; Vuokko Väänänen, Värtsi, Värtsilän verkkolehti 21.6.2013, Osa runosta Luontoäidin väripaletti. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

Joulukuu 72 Kou -kalenteri

Helsingin Sanomien HS kuukausiliitteessä 1/2025 julkaistiin Suomen oloihin sovellettu versio japanilaisesta 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Kalenteri seuraa luonnon tapahtumia. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Japanilaisessa 72 Kou -kalenterissa vuosi jaetaan 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72:een pienoisvuodenaikaan eli lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.

72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.

 

Lappeenrannan satama

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa. 

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, se on esitelty 28.6. ja 26.7. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun, se on esitelty 16.8. ja 13.9. Laskeutuminen on esitelty 18.10. ja 15.11.2025.  

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja vuosittain asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Tämän takia kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa. 

Hiljaisuus
Joulukuu
Järvet saavat jääpeitteen (HS 4. – 16.12.)

 

Saimaata, takana Kaukaan tehdas savuineen

Joulukuussa järvet saavat jääpeitteen. Alkutalvelle tyypilliseen tapaan jäänpaksuus voi nyt vaihdella lyhyelläkin matkalla kantavasta jäästä liian heikoksi jääksi.

 

Jään kantavuus on syytä varmistaa mittaamalla jään paksuus omalla kulkureitillä. Kirkasta teräsjäätä tulee olla vähintään viidestä kymmeneen senttiä. Meidänkin pitää olla tarkkana, sillä mökki sijaitsee saaressa ja käymme siellä talvellakin.

 

Kärppä pukee talviturkin (HS 11.- 14.12.)

Kärpän valkoinen talviturkki mustine hännänpäineen on paitsi kaunis myös erittäin lämmin. Talvikarvan sisimmistä soluista löytyy paljon eristäviä ilmasoluja, joiden ansiosta kärpän on kylmässä hyvä olla. Näimme talviasuisen kärpän juoksemassa kesäpaikan varaston lattialla marraskuussa, mutta se oli niin yllättävä tapaaminen, että kuvaa ei ehditty ottaa.

Lämmin turkki onkin tarpeen, sillä kylminä talviöinä kärppä partioi useiden kilometrien taipaleita. Se koluaa tarkkaan jokaisen kolon ja lumireiän etsien merkkejä myyristä. Kärppä tekee matkaa yksinomaan loikkaamalla, mutta upottavaan hankeen piirtyy kaunis parijälki.

Tiklit kokoontuvat karhiaisiin ja ohdakkeisiin (HS 24. – 28.12.)

 

Tikli

Tikli on värikäs lintu, jota aikoinaan pidetty yleisesti häkkilintuna. Se on osittaismuuttaja. Enemmistö tiklikannastamme siirtyy syys-marraskuussa Länsi-Eurooppaan.

 

Suomessa voi talviaikaan nähdä pieniä parvia etelärannikolla syömässä hangen yläpuolelle jääneiden talventörröttäjien siemeniä. Tiklit löysivät pihamme ruokintapaikat muutama vuosi sitten; linnut ilmestyvät marras-joulukuussa ja viipyvät talvikuukaudet.

Jäätyy päivä,
jäätyy maa.
Päivän kajo jo horisontin saa,
siihen pysähtyy ja kohta on jo pimeää.
Jäätyy yö,
jäätyy meri.
Uusi päivä sarastaa,
tullessaan tuo taas valon pimeään.
Annu Valo

Lähteet: Heikki Vasamies, Suomen Luonto 30.11.2016; Pertti Koskimies. Yle Luonto. Suomen linnut 28.10.2016; Talvikki Salin, Salon Seudun Sanomat 2.12.2023; Tiedon portailla; Annu Valo, Värssyjä: Runoja vuodenajoista. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, toukokuu

Japanilaiset jakavat vuoden 72 mikrovuodenaikaan. 72 Kou -kalenteri on peräisin kiinalaisesta kuukalenterista ja sitä käytettiin yli 1000 vuotta yhdessä Japanin kuukalenterin kanssa vuoteen 1872 asti.

 

Neljä vuodenaikaa kevät, kesä, syksy ja talvi jaettiin 24 vuodenaikaan ja jaettiin sitten edelleen 72:een viisi päivää kestävään lyhyeen jaksoon. Kalenteri heijastaa syvää yhteyttä luontoon ja vuodenaikojen kiertoon, sillä kullakin jaksolla havainnoidaan tarkkoja muutoksia luonnossa.

 

Rentukoita
Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

 

Auringonlasku Saimaalla
Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja eri vuosina asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa, siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Hiljaisuuden (joulu-tammikuu) esittelin blogissa 25.1., heräämisen (helmi-maaliskuu) 8.2. ja 22.3. sekä kuhinan (huhti-toukokuu) ensimmäisen kauden 26.4.

Kuhina toukokuussa

Metsonsoidinpaikka Rautjärvellä

Metson soidin on kiihkeimmillään huhtikuun lopun ja toukokuun alun varhaisina aamuina. Koiraat saapuvat soidinpaikalle aamuhämärissä. Voimakkain kukko asettuu soidinpaikan keskelle. Koppelot tarkkailevat aluksi soidinta kauempaa, mutta tulevat lähemmäs soitimen edetessä.

 

Ryhmäsoitimella metsokukot mittelevät voimiaan ja naaraat eli koppelot valitsevat parittelukumppaninsa soitimella parhaiten menestyneistä kukoista. Päivällä soidinpaikka on hiljainen.

 

Liito-oravan papanoita Lappeenrannassa

Liito-oravan poikaset syntyvät huhti-toukokuussa. Naavalla pehmustetussa pesäkolossa poikaset saavat turvallisen alun elämälleen. Pesässä vietettyjen ensiviikkojen jälkeen pikkuliiturit uskaltautuvat vähitellen ulos hyppy- ja liitoharjoituksiin.

 

Emo tarkkailee ympäristöä ja kantaa huolehtivaisesti poikaset takaisin pesään ulkoiluhetken päätyttyä. Jos pesäpaikan ympäristö osoittautuu vaaralliseksi, emo saattaa johdattaa poikaset toiseen koloon.

 

Koivun hiirenkorvia

Pitkät havaintosarjat kertovat, että lämpiminä keväinä hiirenkorvista on päästy iloitsemaan jo huhtikuussa, mutta kylminä keväinä paljon myöhemmin. Myöhäisin koivun lehteen tulo oli suurten nälkävuosien pahimpana katovuonna 1867 vasta kesäkuun puolivälin jälkeen.

Silmujen sisällä on valmiina pieniä lehtien aiheita. Kylmien talvikuukausien ajan ne kyyristelevät silmusuomujen suojassa, mutta kevätpäivien lämmetessä alkaa tapahtua, ja ykskaks puissa onkin hiirenkorvat. Mitä lämpimämmät säät, sitä aikaisemmin koivikot alkavat vihertää.

 

Toukokuinen polku Saimaan rannalla

Käki saapuu muuttomatkaltaan toukokuun alussa ja ryhtyy lisääntymistoimiin saman tien. Munintakausi on pitkä ja kestää aina heinäkuun alkuun. Tänä aikana naaras munii kymmenisen munaa, mutta lukumäärä voi otollisissa olosuhteissa jopa kaksinkertaistua. 

 

Jokainen muna munitaan eri pesään, joten naaraan aika kuluu pesien etsinnässä ja sopivan munintahetken odottelussa. Isäntälintu on valittava tarkkaan, sillä jotkut lajit tunnistavat vieraan munan eivätkä hyväksy sitä pesässään.

 

Tänä keväänä kuulin käen kukkuvan ensimmäisen kerran 10.5. ja se kukkuikin pitkään. Satakielen suloinen helskytys alkoi 14.5.

 

Vesiliskot lisääntyvät toukokuussa. Kosiotanssin jälkeen uros pudottaa siittiöpaketin, jonka naaras poimii omaan viemärisuoleensa. Se munii 200–300 munaa ja kiinnittää ne vesikasveihin tai kiviin, ja parin kolmen viikon päästä nuijapäät kuoriutuvat.

 

Valkovuokkoja

Äitienpäivän aikoihin Etelä-Suomen lehtipuumetsien pohjalla kukkiva valkovuokkomeri on kevään häikäisevimpiä luontoelämyksiä - ja elämys jatkuu edelleen!

 

Vuokkojen kukkimisaikaa kutsutaan metsän kevätaspektiksi. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin puiden lehdet eivät vielä varjosta metsänpohjan kasveja. Pohjoiseen mentäessä valkovuokko harvinaistuu nopeasti, ja jo Pohjois-Hämeessä sitä kasvaa enää paikoitellen.

 

Hohtosinisiipi kuvattu 13.7.
Sinisiipiin kuuluva paatsamasinisiipi on Suomen kansallisperhonen. Paatsamasinisiipi esiintyy muita sinisiipiä aikaisemmin, joten mikäli törmäät keväällä vaaleansiniseen perhoseen, kyseessä on suurella todennäköisyydellä kansallisperhosemme!

Paatsamasinisiipi on yläpuolelta vaaleansininen. Koirailla etusiiven reunassa on kapea musta raita, naarailla tumma reunus puolestaan on leveämpi. Naaraalla on takasiivissä tummat täplät. Alapuolelta siivet ovat sinertävänvalkoiset tai -harmaat mustilla pienillä pisteillä.

Viitasammakko Parikkalan Siikalahdella

Helpoiten sammakot tunnistaa niiden ääntelystä kevätaikaan. Viitasammakon ääni on pulputusta, kuin kaasun kuplimista veden pintaan. Ääntä on verrattu siihen, kun päästää pullosta ilmaa ulos veden alla. 

 

Saimaan ahvenia (ja yksi lahnakin)

Ahvenella on pitkä kutuaika. Kutu alkaa tyypillisesti toukokuun alussa ja jatkuu aina heinäkuun alkuun. Ahven saavuttaa kutukypsyysiän jo melko varhain, ja se on tehokas lisääntyjä.

 

Tyypillinen kutuympäristö on puolesta kolmeen metriin syvyinen lahden poukama, jonka pohjassa on paljon kasvillisuutta. Mäti kiinnittyy kasveihin tai risukkoon rihmamaisena nauhana. Mätipalloja ympäröivässä limassa on pahanmakuinen ainesosa, joka karkottaa mädinsyöjät lähettyviltä.

 

Haarapääskyjä Pohjois-Savossa 13.8.

Kevään ensimmäisillä pääskysillä ja ihmisillä on pitkä yhteinen historia, joka ilmeisesti on alkanut jo kivikaudella. Näin ensimmäisen pääskysen 14.5. Ruokolahdella, mutta eihän yksi pääsky kesää tee!

Toukokuussa Suomeen palaavien pääskysten muutto on aikaistunut lintujen vuodenaikaisseurannassa vain muutamia vuorokausia sadassa vuodessa. Pian pääsemme näkemään suuria pääskyparvia, jotka muutolta palattuaan kertyvät merenlahtien, kosteikoiden ja järvien ylle pyydystämään hyönteisiä.

Joku päivä ja kaikki muuttuu:
on lämmin ja lehtiä puissa,
sinen seulojat salmien suissa.
Vain pääskynen enää puuttuu.
Eino Vuorela

Lindu pieni pääskyinen
suven sanoman saattap.
Maskun Hemminki

Lähteet: Animalia; Anneli Viherä-Aarnio, Metsälehti 23.4.2021; BirdLife Suomi 28.3.2025; BirdLife Suomi. Lintulive ja Tiira-havaintotietokanta: Jere Malinen, Seura. Tiede&Luonto 10.4.2024; Metson soidin 2022; Joonas Gustafsson, Suomen Luonto 23.4.2018; Heikki Vasamies, LuontoPortti 18.4.2016; Heikki Willamo, Maaseudun Tulevaisuus 13.6.2020; Kalastus.com; Luontoliiton Kevätseuranta; LuontoPortti; Otso Karhu, Vesa Marttinen Yle.fi 28.4.2022; Riikka Kaartinen, Suomen Luonto 16.5.2023; Eino Vuorela, Kevään tulo; Maskun Hemminki, Hemminki Maskulainen, suomalainen pappi 1550 – 1619; Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ