72 Kou -kalenteri, helmikuu

72 Kou -kalenteri on perinteinen japanilainen kalenterijärjestelmä. Se pohjautuu kiinalaiseen kuu-aurinkokalenteriin, joka puolestaan perustui vanhoihin luonnontieteellisiin havaintoihin ja maatalouden tarpeisiin. Järjestelmä tuli Japaniin noin 700-luvulla.

Japanilaiset mukauttivat kiinalaisen kalenterin omaan ilmastoonsa ja luontoonsa sopivaksi. Kalenteria käytettiin maatalouden suunnitteluun, juhlapäivien määrittämiseen ja luonnon rytmin seuraamiseen. Tämä kalenteri on ollut tärkeä osa japanilaista kulttuuria ja elämänrytmiä.

72 Kou -kalenterijärjestelmä jakaa vuoden 24 jaksoon, jotka jaettiin myöhemmin kolmeen osaan. Sen tuloksena syntyi 72 mikrovuodenajan järjestelmä, jossa kukin viiden päivän ajanjakso sai nimensä luonnonilmiöiden, kasvien, eläinten ja sääolojen mukaan.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Voimme nyt käyttää neljän vuodenajan sijasta 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen blogipostauksissa kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Kalenteriin on jätetty kuitenkin luonnontapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa, koska vuodet poikkeavat toisistaan ja Suomi on pitkä maa.

Hiljaisuus (joulu-tammikuu) on julkaistu 25.1.2025.

Helmi-maaliskuu on heräämisen aikaa.

Helmikuu

Helmikuussa hangen pinta elää. Plussakeleillä siellä voi liikkua lumikorentoja tai pikkuvaaksiaisiin lukeutuvia lumikirsikkäitä sekä hämähäkkejä ja hyppyhäntäisiä. Kosteus ja lämpö saavat maaperästä liikkeelle monenlaisia ötököitä, jotka hakeutuvat hangille.

Saimaannorppa tekee pesänsä rannalla olevaan lumikinokseen ja synnyttää lumipesään yhden poikasen helmi-maaliskuussa. 2000-luvun lauhojen talvien vuoksi pesintää turvataan nykyisin ihmisten kolaamilla apukinoksilla. Norppien pesäpaikat sijaitsevat tavallisesti selkävesien saaristoissa ja luodoilla.

Hankikanto syntyy, kun sää ensin lämpenee ja sitten on kylmä. Se tarkoittaa käytännössä, että auringon lämmittämän tai muuten lämpimän päivän aikana lumihangen pinta sulaa ja sekaan muodostuu nestemäistä vettä. Yöpakkasen aikaan hangen pinnassa oleva märkä lumi jäätyy enemmänkin jääkerrokseksi kuin lumeksi, jolloin muodostuu kantava jäinen kansi.

Valkohanki kimmeltää,
oksat peittää kuura, jää.
Hymyyn käy jo päivän suu,
onkohan nyt helmikuu?
Värssyjä

Lähteet: Anna Tuominen, Suomen Luonto 13.3.2024; Eija Vallinheimo, Maaseudun Tulevaisuus. Luonto 20.2.2024; Koillissanomat. Talvi 16.2.2017/Forecan meteorologi Kristian Roine; Saara-Miira Kokkonen, Yle 16.1.2024; Suomen luonnonsuojeluliitto; Yle Etelä-Karjala. Luonto 22.1.2025; Värssyjä. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, maaliskuu

Japanilainen 72 Kou -kalenteri on perinteinen aikajärjestelmä, shichijuu ni kou. Järjestelmä jakaa vuoden 72:een noin viisi päivää kestävään mikrovuodenaikaan nimeltään kou. Nämä lyhyet kou-ajanjaksot perustuvat tarkkoihin luonnonhavaintoihin, esimerkiksi kirsikoista tulevaa tuoksuun.

 

Kalenteri auttaa havaitsemaan luonnossa tapahtuvia muutoksia ja elämään niiden rytmissä. Se on käytössä Japanissa edelleen perinteisessä maanviljelyssä ja luonnon tarkkailussa, mutta se antaa vaikutteita myös nykyajan kulttuurin, kuten teeseremonioihin ja kunkin kauden ruokaan.

 

Japanin 72 vuodenaika -kalenteri perustuu Kiinasta 2000 eaa peräisin olevaan kuu-aurinkokalenteriin, jota Japanissa on alettu soveltaa noin 700-luvulla.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Suomessa on nyt neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

 

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja eri vuosina asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kodalle pientä liikkumavaraa.

Hiljaisuus (joulukuu – tammikuu) on esitelty 25.1. ja heräämisen ensimmäinen kuukausi (helmikuu) 8.2.

 
Herääminen helmi-maaliskuu
Maaliskuu

 

Kiuru eli leivonen
Kiuru on kevään ensimmäisiä muuttolintuja. Lämpimät lounaisvirtaukset tuovat yksittäisiä kiuruja Suomeen joskus jopa tammikuun puolella, mutta yleensä lajin muutto alkaa helmi–maaliskuun vaihteessa Länsi-Euroopan talvehtimisalueilta.

 

Kiuru on erinomainen kevään edistymisen mittari siksikin, että niitä jää talveksi Suomeen erittäin vähän ja lumesta vapautuville pelloille ilmestyvät kiurut ovat hyvin todennäköisesti vastikään kevätmuutolta saapuneita.

 

Kuovi
Kuovi on Suomen suurin kahlaajalintu, se on myös lapsuuteni lempilintu. Ensimmäiset  saapuvat Suomeen maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin pelloilta, soilta ja rantaniityiltä alkaa kuulua sen lajityypillinen, voimakas soidinlaulu.

 

Kuovien muutto huipentuu huhtikuun lopulla ja päättyy pari viikkoa myöhemmin. Kuovi viihtyy erityisesti Pohjanmaan peltolakeuksilla.

 

Siili
Koska siili on hyönteissyöjä, se tulee esille talvipesästään vasta, kun ravintoa on tarpeeksi saatavilla. Aikaisimmat siilit saattavat olla hereillä jo maaliskuussa, mutta yleensä niiden talvihorros päättyy huhtikuussa.

 

Siilillä ei ole ollut talvipesässään ravintoa, joten se on herätessään nälkäinen, ja silloin luonnosta pitäisi löytyä syötävää.

 

Varis
Osa variksista jää talvehtimaan Suomeen, mutta niitä myös muuttaa lokakuussa talveksi Etelä-Ruotsiin ja Pohjanmeren maihin, mistä ne palaavat maaliskuussa.

Pian muuton jälkeen varikset alkavat rakentaa pesää, jonka ne tekevät joka vuosi uudelleen, ja vanhoja pesiä hyödyntävät muut lintulajit. Variksen risupesän pesämaljassa on pehmusteina muun muassa höyheniä, karvoja, kankaanpaloja. Eteläisessä Suomessa muninta voi alkaa jo maaliskuun lopussa, mutta yleensä huhtikuussa.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.
Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast’ on aavistettu kevään valta.
Eino Leino

Lähteet: Animalia; BirdLife Suomi 1.3.2024; LuontoLiiton Kevätseuranta; LuontoPortti; Tiedon portailla; Vaasan kaupunki; Eino Leino, Maaliskuun lauluja, Maaliskuulla. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network; Eino Leino, Maaliskuun lauluja, Maaliskuulla.

LUE LISÄÄ