Tule mukaan pihabongaukseen 24. – 25.1.2026!

Pihabongaus on hauska jokatalvinen tapahtuma tarkkailla kotipihan lintuja. Sen avulla on kerätty talvilinnuista kahdenkymmenen vuoden aikana yli 1,87 miljoonaa havaintoa. 

Pihabongauksen tulokset kertovat varsin luotettavasti talvilintujen levinneisyydestä erityisesti ruokinnoilla. Olen osallistunut vuosikausia; tarkkailu on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. 

Talitiainen

Pihabongauksessa huomaa ympäristön muuttumisen, vaikka talvien välinen vaihtelu voi olla suurta; lintujen lajimäärä on pysynyt suunnilleen samana, vaikka yksilömäärissä on paljon muuttuvuutta vuosittain.

Sinitiainen
Nyt tammikuun lopulla järjestettävä pihabongaus on jo 21. kerta. Mukaan voi lähteä, kun tuntee tavalliset talvilinnut.

Närhi

Yhden tunnin aikana on tarkoituksena laskea, kuinka monta yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä. Ei haittaa, vaikka pihalla kävisi vain vähän lintuja. Sekin on tärkeä tieto, että jotakin lintulajia ei tavata siinä kohteessa tai linnut ovat vähissä. Pihabongauksessa ei tavoitella harvinaisuuksia.

Keltasirkkuja
Pihabongaus on hyvä keino seurata tarkemmin lähiseudun talvisten lintujen elämää, ja samalla voi myös oppia uuttakin. Pihabongaukseen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä. Tervetuloa mukaan!

Kovaa pakkasta TV lupaa,
silti ei kannata jäädä tupaan.
Laitanpa paljon vaatetta ylle,
silloin tarkenen, tiedän kyllä.
Luonnossa kyllä kauneutta riittää,
vuodenaikoja siitä voin kiittää. 

Värssyjä: Runoja vuodenajoista 20.1.2016

LUE LISÄÄ

Mistä on tullut sanonta Pakkanen paukkuu?

Suomessa on ollut näillä viikoilla kovia pakkasia, ja paikoin Lapissa on mitattu jopa yli 40 pakkasastetta.

 

Oletko kiinnittänyt huomiota myös pakkasen paukkeeseen? Se on hyvin tavallinen ilmiö, ja pauketta saattaa kuulua niin metsän puista kuin talojen rakenteista. Miksi se itse asiassa paukkuu? Ilmiö on vaikuttanut myös suomen kieleen, puhummehan paukkupakkasista tai pakkasen paukkumisesta.

 

Pakkasen pauke on ollut pitkään mysteeri. Nyt siitä on kuitenkin saatu lisää tietoa, kun akustiikan emeritusprofessori Unto K. Laine onnistui mittauksissaan selvittämään äänen syntytavan ja -paikan. Mittausten mukaan näyttää siltä, että revontulien ja pakkasen äänet ovat samaa perua. (Tiede Luonto 1/2026.)

 

Laineen mukaan pakkasen pauke syntyy tyynellä ja kirkkaalla säällä auringon laskun jälkeen rakentuvassa ilmakerroksessa, joka varautuu sähköisesti. Kun sähkövaraus purkautuu, syntyy paukahdus tai rätinä. Jos saat kevyen sähköiskun, se voi napsahtaa samalla tavalla. Jos puolestaan silität kissan kuivaa turkkia, siitä kuuluu samanlaista ritinää.

 

Pakkasen pauketta ei voi kuulua päivällä auringon paistaessa vaan vasta pimeän tultua, myöskään pilvisellä säällä tai tuulella sitä ei synny. Jotta pauketta kuuluu, pakkasen on oltava kireä ja ilman tyyni, kuiva ja kirkas, samoin lämpötilan pitäisi olla ainakin kahdeksan astetta matalampi kuin iltapäivälämpötilan. (Laine, Tiede Luonto 1/2026.)

 

Lämpötilalaajeneminen ja supistuminen aiheuttavat ääniä myös talojen rakenteissa, koska esimerkiksi seinänraoissa voi olla vettä. Kun vesi laajenee jäätyessään, syntyy paukkuva ääni. 

 

Myös rakenteiden materiaalin kutistuminen voi aiheuttaa samanlaista ääntä. Siitä ei ole mitään haittaa, mutta kova ääni voi hämmästyttää. Myös jäät paukahtelevat. Meteorologi Anniina Valtosen mukaan paukkupakkaselle ei ole olemassa mitään virallista meteorologista raja-arvoa.

 

Metsästäkin voi kuulua pakkasella pauketta. Alpeilla on tehty tutkimuksia, että puut eivät paukahtele, jos ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia, sen sijaan vaurioituneet puut voivat paukahdella.

 

Mikä sitten on käsite tulipalopakkanen? Nimitys johtunee siitä, että pakkassäällä tiloja lämmitetään enemmän kuin normaalisti, mikä lisää tulipalojen määrää. Näin oli varsinkin silloin, kun puulämmitys oli tavallinen lämmitystapa, nykyisin tulipaloja voi synnyttää lisääntynyt sähkön ja lämmittimien käyttö kovilla pakkasilla.

Jäätyneet oksat humisevat,
pakkasen syleily tiukentuu.
Kuu loistaa kirkkaana yössä,
kertoen tarinoita menneistä ajoista.

Pakkashenki tanssii ilmassa,
painaen kuurankukat ikkunaan.
Huurteen alla uinuu maa,
kietoutuen valkeaan viittaan.

Tähdet tuikkivat korkeuksissa,
kuin pienten toiveiden merkit.
Hiljaisuus laulaa yössä,
viestien talven ikuisuudesta. 
runoarkisto

Lähteet: Aada Färding, Tiede luonto 1/2026; Ilmatieteen laitos, Erikoiset kysymykset; levi. fi/Ilmatieteen laitos/Tieteen Kuvalehti 2.1.2024; Reija Saarinen, Voice.fi 3.1.2024; Suomenmaa 10.1.2026, muokattu 12.1.2026; Hanna Haavisto, MTV Uutiset/Ilmatieteenlaitos 1.5.2015; Talven kuiske, runoarkisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUE LISÄÄ

Miksi lumi on valkoista? Paljonko se painaa?

Lumi ja lumettomuus ovat puhuttaneet näinä viikkoina. Lunta on edelleen monin paikoin varsin vähän, pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.

Miksi lumi on valkoista?

Lumi koostuu jääkiteistä ja niiden väliin jäävästä ilmasta. Lumen väri liittyy auringonvaloon, sen suoriin säteisiin ja säteiden heijastuksiin ilmakehässä. Valkoinen auringonvalo sisältää kaikki eri aallonpituuksilla olevat värit, kirjon eli spektrin.

Lumi on vedestä syntyessään väritöntä, jolloin siitä heijastuu koko sen vastaanottama värispektri eli valkoinen valo. Se näkyy valkoisena valona kaikissa niissä olosuhteissa, jolloin spektri ei hajoa, mutta kirjo hajoaa esimerkiksi sateenkaaressa.

Lumi on puhtaimmillaan kirkkaalla ilmalla sinertävää. Tällöin lumi heijastaa taivaan sineä.

Kuinka paljon lumi lisää valoisuutta?

Pitkän lumettoman syksyn jälkeen ohutkin lumipeite teki maailmasta valoisan. Ilmankos ilma tuntui kirkkaalta, sillä puhdas, kuiva lumi heijastaa 80–90 prosenttia saapuneesta valosta. Valon määrä siis lähes kaksinkertaistuu, mutta jos lumi on märkää, se heijastaa vain puolet saapuneesta valosta.

Minkä verran lumi painaa?

Yksi senttimetri lunta on sulatettuna suunnilleen yksi millimetri vettä. Kymmenen millin vesisade vastaa talvella noin kymmenen sentin lumikerrosta; ja se painaa yhden neliökilometrin alueella 10 000 tonnia.

Näinä päivinä on satanut kevyttä pakkaslunta, sitä on hauska kolata. Sen sijaan suojasään nuoskalumi on äärettömän raskasta työnnellä pois pihapoluilta, siitä minulla ei olekaan vielä tälle talvelle kokemusta.

Minä niin kuin moni muukin tarkkaili syksyllä pihlajanmarjojen määrää ja muisteli kansanviisauksia marjoista tulevan talven lumien ennustajana. Tosiasiassa pihlajanmarjojen määrästä ei voi luotettavasti päätellä alkavan talven lumitilannetta.

Seuraavat kansansanonnatkin ovat keskenään ristiriitaiset. Yleisin sanonta lienee ”Pihlaja ei kahta taakkaa kanna” eli tulee vähäluminen talvi, kun pihlajassa on paljon marjoja. Toinen tulkinta viittaa päinvastaiseen: pihlajanmarjoja on runsaasti, jotta linnuilla olisi syötävää vielä silloinkin, kun maassa on paljon lunta.

Jokainen jääkide hohtaa valoa,
puiden latvat peittyvät huurteen helmiin.
Pakkasen kirkas laulu soi,
ja aurinko maalaa taivaan kultaiseksi.

Hangen alla nukkuu kevään alku,
pienet siemenet odottavat vuoroaan.
Vaikka pakkanen nipistää yhä,
valo kutsuu jo uuteen aikaan.

Latujen viertä kulkee kulkija,
hitaasti hengittäen kirpeää ilmaa.
Hän tietää, että pian tuuli kääntyy,
ja kevät avaa ovensa maailmaa
runoarkisto, helmikuu

Lähteet: German Portillo verkon meteorologia; Foreca.fi; Outi Laatikainen, Keskisuomalainen 12.1.2019; runoarkisto, Helmikuu, Talven helmikruunu.

LUE LISÄÄ

Uusi vuosi aluillaan

Tammikuu on uuden alun kuukausi. Se tuo mukanaan raikkaan lumen, kirkkaat pakkaspäivät ja mahdollisuuden kääntää uuden sivun elämässä.

Tammikuun pakkasaamut,

kun kaikki on hiljaista,

ja maailma tuntuu nukkuvan raskaasti.

Mutta heräämme hitaasti,

valmiina kohtaamaan uusi vuosi, uusi alku, uusi mahdollisuus.

Oli vuoden ensimmäinen päivä, kun kävelin varhaisaamulla pitkin metsätietä ja kaupungin katuja. Ketään ei tullut vastaan koko toista tunnin lenkillä ennen kuin olin jo kääntymässä kotikadulle, siinä vaihdoin hyvän uuden vuoden toivotukset pientä koiraa taluttavan ystävällisen näköisen miehen kanssa.

Kylmä tammikuu, sydäntalven syli,

jääkiteet kimmeltävät kuin timantit ikkunassa.

Tämä kuukausi opettaa meille kärsivällisyyttä,

ja antaa aikaa kasvaa ja uudistua.

Tammikuussa me odotamme valoa,

joka palaa hitaasti pidentäen päiviä.

Jokainen hetki on arvokas,

kun vuosi alkaa kylmästä mutta lupaavasta alusta.

Tammikuu on kuin uuden vuoden lupaus,

täynnä odotuksia ja mahdollisuuksia.

Se kutsuu meitä katsomaan eteenpäin,

kunhan ensin nautimme talven taianomaisesta rauhasta.

Uudenvuodenpäivästä tuli hyvin aurinkoinen, kirkas pakkaspäivä. Tammikuinen päivä on kuitenkin hyvin lyhyt, aivan vuoden alussa noin yhdeksän tuntia. Sininen hetki johdattaa meidät pimenevään iltaan.

Talven sydämessä, tammikuussa,

me löydämme aikaa itsetutkiskeluun.

Se on aikaa, jolloin luonto lepää,

ja me valmistaudumme tulevaan kasvuun.

Lähteet: Muistovärssy, Tammikuu Runo; 365.wiki

LUE LISÄÄ

Mytologian lootuspuu

Ziziphus-lootusta pidetään usein kreikkalaisen mytologian lootuspuuna. Siihen uskotaan viitattavan Odysseiassa, ja lootussyöjät käyttivät sitä huumausaineena rauhanomaisen apatian aikaansaamiseksi.

Tarinan mukaan Romulus istutti Pyhän lootuspuun lähelle Vulcanuksen temppeliä Roomassa. Puun sanotaan olleen edelleen pystyssä noin 700 vuotta myöhemmin, Plinius vanhemman aikana (23 – 79 jaa).

 

 

 

Arabiankielisillä alueilla Ziziphus lootus ja vaihtoehtoisesti Ziziphus jujuba  liittyvät läheisesti Koraanissa mainittuihin loote-puihin nimeltään sidr, kun taas Palestiinassa pikemminkin Ziziphus spina-christi on nimeltään sidr. Muualla arabimaailmassa eurooppalaiset ja kiinalaiset jujubit  yhdistetään myös loote-puihin (sidr).

 

1800-luvun englantilainen tutkimusmatkailija Richard Burton teki matkan Mekkaan ja Medinaan. Tuolla matkalla hän kertoi nähneensä muinaisen sidr-puun moskeijassa, jossa on profeetta Muhammedin hauta Medinassa. Se oli puutarhassa, joka oli omistettu profeetan tyttärelle Fatimalle. Puun hedelmät myytiin pyhiinvaeltajille ja sen lehtiä käytettiin ruumiiden pesemiseen.

 

Ziziphus lotus on pieni tyrniheimoon kuuluva lehtipuu, joka on kotoisin Välimeren alueelta. Se on yksi monista lajeista, joita kutsutaan jujubeksi.

Puun korkeus on kahdesta viiteen metriä. Noin viisisenttiset lehdet ovat ikivihreitä tai kesävihantia. Vuorottaiset lehdet ovat selvästi kourasuonisia, joskus sulkasuonisia.

 

Jujubien kukat sijaitsevat lehtihangoista kasvavissa, sateenvarjomaisissa tertuissa, joskus myös verson kärkiin tai lehtihankoihin ilmestyvissä kukinnoissa

Syötävä hedelmä on pallomainen, tummankeltainen luumarja. Sitä syödään tuoreena ja kuivattuna sekä käytetään luonnonlääketieteessä.

 

Esittelemäni puu ei kuitenkaan ollut omenapuu, kuten alla olevassa runossa. Huomasin vehreän, vieraan näköisen puun kypsymässä olevine hedelmineen erään omakotitalon pihassa kadun reunassa. En nähnyt Kreikan-matkalla Ziziphus-lootuksen kukkavaihetta, se oli ollut jo alkukesällä. En tiennyt puun nimeä valokuvatessani sitä, vaan vasta myöhempi selvittelytyö antoi vastauksen.

Viisi sinulle, viisi minulle.

Kun puuta vähän ravistaa,
omenat maahan tipahtaa.
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi,
kuusi, seitsemän, kahdeksan,
yhdeksän, kymmenen.
Värssyjä

Lähteet: Kintai 22.12.2023; PubMet 6.7.2022; Wikipedia; Värssyjä. Hedelmät, vihannekset ja marjat.varssyja.wordpress.com.

 

                         

LUE LISÄÄ