Lääkäri ja kasvitieteilijä Otto Brunfels on kirjoittanut 1500-luvulla: ”Onko olemassa mitään yhtä mitätöntä ja halveksuttua kuin nokkonen? Se voisi olla yhtä rakastettu kuin hyasintti, narsissi tai lilja – ja nokkonen kuitenkin ylittää ne kaikki”.
Nokkonen on kuitenkin myös yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttikasvejamme ja myös Eviran hyväksymä ´ei uuselintarvike´, aiemmalta nimeltään kauppayrtti.
Nokkonen on monivuotinen ruohokasvi, joka kasvaa yleisenä kaikkialla Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy runsasravinteisessa maaperässä asumusten lähellä ja pioneerikasvina leviää helposti esimerkiksi raunioille ja ojanvarsille.
Jokaisenoikeudella nokkosta voi kerätä muualta paitsi yksityisiltä piha-alueilta. Sitä voi kerätä samalta paikalta kahdesti, ensin alkukesästä ja sitten vielä loppukesästä. Nokkonen kerää haitallisesti vaikuttavia nitraatteja, siksi sitä ei pidä kerätä liian muhevamultaisista paikoista. Ota myös siemenet talteen, niitä voi käyttää mausteena.
Nokkonen on oikea ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti muun muassa proteiinia ja ravintokuitua. Siinä on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii kalsiumin lähteeksi myös kasvisruokavalioon. Nokkosessa on myös paljon C- ja B-vitamiinia.
Ruuanlaitossa nokkosta voi käyttää luonnollisena ravintolisänä pinaatin tapaan: se sopii keittoon, lettuihin, munakkaaseen, suolaiseen piirakkaan ja sämpylöihin. Nuoret taimet ovat maukkaita ja erittäin terveellisiä.
Yksinkertaisimmillaan nokkonen toimii yrttiteenä: lisää tuoretta nokkosta noin 80-asteiseen veteen ja anna hautua. Nauti sellaisenaan tai lisää halutessasi hieman hunajaa. Hiuksille ja hilseilevälle päänahalle nokkosvedellä huuhtelu tekee hyvää, samoin iholle nokkosvastalla läpsyttely.
Yleisimmin nokkosta säilytetään kuivattuna. Nokkoset voi kuivata vaikkapa saunan jälkilämpöä hyödyntäen, lattialämmitteisessä tilassa lattialla tai kiertoilmauunissa.
Nokkosta voi myös pakastaa. Sitä varten ryöppää tuoreet nokkoset ensin kuumassa vedessä. Niitä ei tarvitse keittää vaan riittää, että kaadat päälle kuumaa vettä. Keittäminen tuhoaa nokkosen mahdolliset nitraattijäämät, mutta samalla se tuhoaa myös C-vitamiinin, joka taas säilyy kuivatussa nokkosessa.
Nokkonen on monipuolinen hyötykasvi, sillä voi värjätä lankoja, se käy myös paperin ja tekstiilien materiaaliksi. Nokkosesta saa lannoitetta kasveille, ja se on luonnonmukainen tapa torjua kirvoja puutarhassa.
Nokkonen on monipuolinen hyötykasvi, sillä voi värjätä lankoja, se käy myös paperin ja tekstiilien materiaaliksi. Nokkosesta saa lannoitetta kasveille, ja se on luonnonmukainen tapa torjua kirvoja puutarhassa.
Vanhana ekologisena kuitukasvina se on otettu uudelleen käyttöön: nokkoskuidut käyvät samoihin tarkoituksiin kuin pellavankuidutkin – alun perin sana pellava tarkoitti nimenomaan nokkosta. Se lienee vanhin ihmisen tuntema kuitukasvi, josta on tehty verkkoja jo kivikaudella.
Nokkosen poltinkarva on kuin injektioruisku: kosketettaessa nuppimainen kärki katkeaa vinosti ja ontto neula tunkeutuu ihoon ja puristaa sinne kirvelevän happoseoksen. Onko tuttu tunne? Poltinkarvoillaan nokkonen pyrkii suojautumaan kasvinsyöjiltä, ja suuret laiduntajat jättävätkin sen rauhaan.
.JPG)
Nokkonen on nokkos-, neito- ja karttaperhosen toukille tärkein ravintokasvi. Nokkosperhosen toukat osaavat murtaa nokkosen puolustuksen ja hyötyvät itsekin polttavasta ympäristöstään.
Nokkosista voit tehdä vaikkapa juhannusvihdan tai -vastan, kun pehmität katkaistut nokkosenoksat vedessä, kunnes ne eivät enää pistä.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin on nokkosellakin: viholainen ja vihulainen, ämmänkieli, polttarainen ja polttiainen, muukkonen ja mukkonen, nukuljainen, nokilainen ja nokkoskaali. Minun murteessani kasvia sanotaan viholaiseksi.
Nokkoselle poljetulle
ruusu lausui oksaltaan:
Kov’ on onni suotu sulle,
sua aina kartetaan.
Sinuhun ei silmää luoda,
ken sun näkee, väistyy pois;
hyväilyst’ ei sulle suoda,
sillä kättä polttaa vois.
Jokainen, jok’ astuu luokse,
tuntein sinun tapojas,
kohta luotas poijes juoksee,
peljäten sun pistoas.
Tähän vastas nokkonen:
Luoja loi mun tuliseksi;
koristusta minä en
saanut vaaran peitteheksi.
Mut sä petät, kaunoinen!
Luotu muita narraamahan
kaikkia sä viittailet
sua riemuin poimimahan;
piikkis piillät, hymyilet.
Kyllä kerskaat, ett’ on sulla
väri, loiste, joilla kiillät,
mutta julmempi kuin mulla
sull’ on miekka, jolla viillät.
Samlade skrifter II, 1815
Lähteet: Arctic Warriors; Arktiset Aromit ry/Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021; Luonnonyrtit.fi; Martat; Nelli Sivula 1.9.2025, Terveysvaikutukset; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Riikka Platonova, Nokkosesta on moneksi 14.9.2022, Suomen Luonto; Ruokavirasto; Terhi Ryttäri, Nokkoskasvit. Suomen luonto, Kasvit;THL/Fineli-verkkopalvelu; Wikikko - kansan taitopankki; Samlade skrifter II, 1815, suomeksi Luonnonkirjassa. Suom. Paavo Cajander. Wikiaineisto. Nokkonen ja ruusu.
