Kalatiirat pesivät keskellä kaupunkia

Kesä-heinäkuun vaihteessa tein tuttavuutta kalatiirojen kanssa ihan konkreettisesti, kun olin kyläilemässä Iisalmen keskustassa, kivenheiton päässä torista. Isäntäväki kertoi, että tiirat pesivät kerrostalon pihatasanteella.  Viime kesänä oli ollut vain yksi pesivä tiirapari, nyt ihan tiirayhdyskunta.

Niinpä menin katsomaan tiiroja pihalle, mutta yksi oli jo tukassani, ennen kuin ehdin ottaa ensimmäistäkään kuvaa. Yritin kyyristellä aidan suojaan ja autotalliinkin ja taas palata ottamaan kuvia, mutta linnut hyökkäsivät kohti äänekkäästi kirkuen. Mieheni sai linnuilta naarmun päähänsä, kun yritti kiireesti ylittää pihan. Minun oli pakko paeta sisätiloihin, sillä tiirat olivat äärettömän aggressiivisia ja meluisia, kun ne puolustivat poikasiaan.

 

Kolmannen kerroksen ikkunasta sitten katselin ja kuvasin kalatiirojen perhe-elämää. Aidatulla tasanteella oli useita emoja ja kullakin kaksi tai kolme poikasta. Poikaset eivät olleet vielä lentokykyisiä vaan enimmäkseen kyyhöttivät paikoillaan. Niiden pesä oli ollut tasanteella lähes paljaalla maalla. 

 

Oli aika myöhäinen ilta, ja aurinko lämmitti mukavasti emoja ja poikasia. Välillä joku tiiroista kävi muualla hakemassa ruokaa, ja ilmeisesti  molemmat emoista syöttivät pienokaisiaan.

 

Muuttolintujen mitatun muuttomatkan Suomen ennätystä pitää hallussaan Savossa rengastettu kalatiira. Ennätystiira ulotti muuttomatkansa Savosta Australian kaukaiseen reunaan saakka. Kilometrejä matkalle kertyi 26.000. 

Kalatiira keskellä kaupunkia, korkealla kattojen yllä, sen siivet levällään, katse kauas, sitä ei mikään kaupungin häly häiritä saa.
Väylän virta ja harmaa betoni, ne ovat hänen kotinsa ja turvansa, pienet poikaset, silmät kirkkaat, kutsuvat isäänsä, joka heille antaa turvaa.
Kaupungin melu ja kiireen humina. Pienet poikaset oppii lentämään kohti unelmia.
Katso ylös, kaupunkilainen kiireinen, näe tämä pienen linnun taistelu ja ilo, kalatiira, joka asuu keskellä kaupunkia, on vapauden symboli, luonnon kauneus ja toivo.
ChatGPT

Lähteet: LuontoPortti; ChatGPT, runo mukailtuna.

 

Edellinen postaus tiiroista on 23.7.2022 Sirpan luontoblogi: Haun kalatiira tulokset.

LUE LISÄÄ

Tarhaturilaat häälennolla

Eräänä kesäkuisena aamuna mieheni totesi ikkunasta ulos katsottuaan, että onpa valtavasti ampiaisia. Onkohan niillä pesä kasvihuoneessa. Mentiin pihalle tarkistamaan asia. Eivät ne olleet ampiaisia vaan joitakin koppakuoriaisia, jotka lensivät villisti ympäriinsä.

Ihan päättömältä se touhu näytti, sellaista poukkoilevaa lentämistä sinne tänne. Tilanne oli mielenkiintoinen, mutta koppiaisia oli hyvin vaikea seurata ja varsinkin kuvata.

Monia lähteitä apuna käyttäen yritimme tunnistaa koppakuoriaiset. Tekoäly antoi osuvan kuvauksen häälennosta; niinpä tulimme siihen tulokseen, että ne ovat tarhaturilaita.

 

Tunnistatko sinä nämä kuoriaiset? Onko niitä sinun puutarhassasi tai pihamaallasi?

Tarhaturilaat tanssivat häätanssiaan kesäkuussa aamupäivän auringossa. Ne etsivät vimmaisesti partneria ja aika nopeasti näyttivät löytävänkin parittelukumppanin.

 

Tarhaturilas (Phyllopertha horticola) on lehtisarvisiin kuuluva kovakuoriaislaji. Kuoriainen mainitaan lähteissä 7 – 12 mm pitkäksi, nämä kuoriaiset olivat 11 milliä. Pää on metallinvihreä ja peitinsiivet punaruskeat, ja sekä pään että vartalon reunat ovat karvaiset.

Tarhaturilas munii ruohikkoon. Toukkakehitys kestää yhden vuoden; toukkia voi löytää nurmikosta kesäkuun lopulta syksyyn. Toukat ovat noin aika paksuja ja käyristyneitä, ja voivat kasvaa jopa neljän sentin mittaisiksi. Ne ovat väritykseltään vaaleita ja pää on ruskea. Kuvan toukka oli viettänyt talvensa kivien alla, josta se löytyi toukokuussa.

Toukat voivat tehdä pahaa jälkeä hiekkapitoisessa maassa kasvavassa nurmikossa, jossa ne järsivät heinien juuria. Torjunta on hankalaa, mutta sukkulamatovalmiste saattaa tehota.

 

Agronomi, kasvinsuojelun asiantuntija Pertti Rajalan mukaan torjunta on harvoin tarpeellinen, mutta jos kuoriaisia on riesaksi asti, voit ruiskuttaa niitä pyretriinipohjaisella valmisteella.

Koteloituneita kuoriaisia löytää keväällä. Aikuisia yksilöitä tavataan tavallisesti aurinkoisilla paikoilla kasvavilla lehtipuilla ja pensailla, joiden kukintoja ja lehtiä se käyttää ravinnokseen.

Kuoriaisella on tapana aloittaa lehden syöminen keskeltä ja siirtyä sitten kohti reunoja. Tarhaturilaat ovat aiheuttaneet Etelä-Savossa vaurioita omenapuille syömällä puiden kukkia ja raakileita. 

Turilas tonki maata,
kaivoi kuopan syvän,
uskoa ei saata,
hautas siihen jyvän.
Ei siemenvaraa vasten
turvaksi turilasten.
Antaa jäädä jyvän,
tuumii turilas,
voi kasvaa oljen hyvän,
saa sato korkeaks´.
Turilas tuosta ylvi,
kun siemenen siihen kylvi.
Kasvaa korsi, nähkää,
kaunista, korkeaa.
Seitsemän täyttä tähkää,
Faarao huudahtaa.
Hyvin voi valtakunta,
tämä ei ole unta.
Nousi tähäät jäiset,
uudet seitsenpäiset,
rumat ruiveloiset,
söivät ne tähäät toiset.
Faarao näkee unta,
on vaarassa valtakunta
makelanpappa

Lähteet: laji.fi; Pertti Rajala, Piha ja puutarha 4.2.2015; Tarhurin Apu; Wikipedia; Ötökkätietoto/Ötökkägalleria; makelanpappa, Runoja Mäkelästä 6.8.2021, Faaraon uni. Lähdetietoja on ylipäätään hyvin vähän.

LUE LISÄÄ

Sorsanpoikia koko pesällinen

Kuljin taluttaen pyörää rantaraittia pitkin, koska halusin nähdä, millaisia asukkaita lammella olisi. Siellä oli hyvin hiljaista.

 

Jotenkin näin sivusilmällä, että rannan ja raitin välinen ruohikko vähän liikkui. Terästin katseeni ja näin heinikossa silmäpareja.

 

Kun tuijotin heinikkoa herkeämättä, silmiä alkoi avautua yhä enemmän. Silloin tajusin, että sorsanpojat siinä nukkuivat toisiinsa painautuneina.

 

Pian havaitsin, että niiden vieressä oli myös emo, mutta hyvin maastoutuneena. Silloin jätin heidät rauhaan ja siirryin toiselle lammikolle.

 

Kun palasin hetken kuluttua takaisin, emo oli johdattamassa poikasensa uintiretkelle. Pian lammikossa uiskenteli seitsemän sorsanpoikaa emonsa kanssa.

 

Sinisorsan poikasten elämän alku on täynnä vaaroja, ja ensimmäisinä kahtena viikkona kuolleisuus onkin melko suurta. Poikasia uhkaa hauki kaislikossa veden alta, ilmasta käsin puolestaan ruskosuohaukka ja hiirihaukka, myös harmaalokki voi saalistaa sorsien poikasia.

Sen jälkeen tilanne hieman tasoittuu, kunnes sitten elokuun lopulla alkaa sorsanmetsästys. Se on sitten toinen piikki nuorten lintujen kuolleisuudessa.

 

Vesilintujen pari- ja poikuelaskennat ovat Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteinen seurantahanke, jossa tärkeimmät laskettavat lajit ovat sinisorsa, tavi, telkkä ja nokikana.

Parilaskennoilla seurataan vesilintukantojen vuosittaista vaihtelua ja pitkäaikaisia muutoksia. Poikuelaskennalla puolestaan selvitetään vuotuinen lisääntymistulos. Parilaskennat tehdään toukokuussa kahteen kertaan pysyvillä laskentapisteillä ja poikuelaskenta kesä–heinäkuussa samoilla pisteillä.

Sinisorsan valtakunnallinen kanta oli huipussaan vuoden 2015 tietämillä, mistä kanta on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 prosenttia. Pohjoisessa kanta on jatkanut kasvuaan. Vuoteen 2023 verrattuna parimäärä on noin 10 prosenttia pienempi ja 11,5 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Kannat olivat vuonna 2024 pienempiä erityisesti pohjoisessa (−22 %) ja keskisessä Suomessa (−17 %).

Poikasten kokonaismäärä on pysynyt vakaana, mutta sinisorsan parikohtainen poikastuotto on pienentynyt. Vuonna 2024 poikasten kokonaismäärä oli 7 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto noin 5 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Vuoteen 2023 verrattuna poikasia oli hieman vähemmän, ja parikohtainen poikastuotto edellisvuotisella tasolla.

Souda, souda, sorsan poikaa,

lieku, lieku, linnun lasta.
Sorsa soitti kanteleella,
vesilintu vempeleellä.
Sorsall’ on pojat soreat,
linnull’ on lihavat lapset,
kajavalla kaunihimmat.
Suomalainen kansanruno

Lähteet: Markus Piha, Aleksi Lehikoinen ja Katja Ikonen, Metsästäjä 6.9.2024/tutkimusprofessori Hannu Pöysä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos; Suomalainen kansanruno.

LUE LISÄÄ

72 Kou -kalenteri, kesäkuu

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Japanilainen 72 Kou -kalenteri jakaa vuoden 72 pienoisvuodenaikaan. Tämä kalenteri perustuu perinteiseen järjestelmään, joka jakaa vuoden 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72 lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.

72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Lampi Simpeleellä Hiitolanjoen maisemapolun varrella 

 

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun, blogipostaus 25.1. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, blogipostaus 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa, postaus 26.4. ja 24.5. 

Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Kukoistus 

Mänty eli petäjä

Mänty kukkii kesäkuun alkupuolella. Sen hedekukinnoista lähtee runsaasti siitepölyä ja tänä kevätkesänä erikoisen runsaasti. Se leviää muiden mäntyjen emikukintoihin, sillä oman puun siitepöly ei emikukille kelpaa.  Kävyksi kehittyminen vie aikaa vuoden verran. 

 

Maaliskuussa Luke ennusti maaliskuussa alkukesälle 2025 huomattavasti viime vuotta parempaa siemensatoa koko maahan. 

Kuusi

Lämpimät kuivat alku- ja keskikesät innostavat kuusia kukkimaan. Sitä, onko runsastuneen kukinnan syynä ilmastonmuutos, on liian aikaista sanoa. 

Kuusten latvuksiin ilmaantui kevätkesällä 2024 paikoin runsaasti hede- ja emikukintoja. Kyseessä oli viides peräkkäinen vuosi, kun kuusi kukki jossain päin Suomea hyvin. Näin monta vuotta yhteen menoon jatkunut hyvä kukinta hämmästyttää, sillä tavallisesti kuusi kukkii etelässä pari kertaa ja pohjoisessa kerran kymmeneen vuoteen.

Luke ennusti tälle alkukesälle kohtalaista kukintaa Etelä- ja KeskiSuomeen.

Kuovi

Kuovinaaraat lähtevät usein jo munien kuoriutumisen jälkeen kesäkuussa syysmuutolle ja jättävät poikueet koiraan huolehdittavaksi.

Auroraperhonen

Auroraperhonen on kevään ja alkukesän yleinen päiväperhonen Etelä- ja Keski-Suomessa. Aurinkoisena päivänä voi helposti nähdä useitakin auroraperhosia lentelemässä niityillä ja metsänlaidoilla. Lentävän koiraan tunnistaa jo kaukaa valkoisten siipien kärkiosan oransseista laikuista, mutta lentävän naaraan voi helposti sekoittaa muihin alkukesän valkoisiin perhosiin.

Yön perhoset, päivän perhoset. Sateen perhoset, huolen perhoset, nauruperhoset. Kissojen perhoset, pullaperhoset. Salaiset perhoset, Tuoksun perhoset, lauantaiperhoset, karkkiperhoset, paperiperhoset, runoperhoset ja ne kuuluisat perhoset, jotka menivät tanssikurssille.
Reetta Niemelä

 

Perunan kukkia

Varhaisperunaa on alettu maaliskuussa istuttaa jopa routaiseen, mutta joka tapauksessa kylmään maahan maaliskuussa. Kotimaan avomaan varhaisperunan satokausi alkaa kesäkuun puolivälissä; juhannuksen lähestyessä sitä saapuu kauppoihin ja toreille tiuhenevaan tahtiin. Varhaisperunan satokausi kestää Suomessa suunnilleen heinäkuun puoliväliin.

Maariankämmekkä

Harva tietää, että Suomen metsissä kasvaa yli 30 orkidealajia, koska orkideamme on nimetty kotoisasti kämmeköiksi. Yleisin orkideamme on kesäkuussa kukkiva maariankämmekkä, joka on näyttävä kukka, mutta ei suinkaan harvinainen.

Maariankämmekkä on varsin yleinen sopivilla paikoilla ympäri Suomen. Se kasvaa soilla, soiden laitamilla, metsäniityillä ja metsien reunoissa. Kämmekköjen yleisyyttä voi tarkastella linkin takaa aukeavista levinneisyyskartoista.

Ahomansikka

Kaikille tuttu ahomansikka on vuosi vuodelta taantunut. Sille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet perinteisten kasvupaikkojen umpeen kasvamisen seurauksena. Ahomansikka on kokemassa saman kohtalon kuin muutkin perinteiset ketokasvimme, jotka ovat taantuneet maatalouden muuttumisen takia.

Ahomansikkaa kutsutaan myös metsämansikaksi. Se kasvaa valoisissa metsissä, vanhoilla kaskialueilla ja valoisilla metsänrinteillä. Noilta vanhoilta paikoilta löytyy vielä runsaita kasvustoja, mutta ahomansikka ei kuki entisajan malliin muun kasvillisuuden seassa.

Puutarhamansikka

Puutarhamansikan kypsymistahtiin vaikuttaa erittäin paljon kukinta-ajan sää. Jos silloin on lämmintä ja aurinkoista, mansikat kypsyvät nopeasti ja poimintakertoja on vähän. Joinain vuosina säilöjien ja pakastajien kannattaa olla hereillä jo kesäkuun puolella. Kesällä 2024 mansikkakausi olikin aikainen ja nopea toukokuun ennätyshelteiden takia, mutta tämän kesän satokausi on viljelijöiden mukaan pitkä alkukesän viileiden säiden takia.

Tänä aamuna heräsin,
kuumaan ja ihanaan tuoksuun,
pinkaisin heti juoksuun.
Ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!
Nuuhkin marjaa ja astelin nenä
taivaissa ahon laitaa.
Auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa.
Hannele Huovi

Lähteet: Eija Lehmuskallio, LuontoPortti. Verkkolehti; Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry 2024; Hertta-Mari Kaukonen, Maaseudun Tulevaisuus 30.6.2022. Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Mikko Piirainen; Kasviatlas 2022; Metsälehti 8.4.2024; Luonnonvarakeskus Luke 25.3.2025; LuontoPortti; Pirkkala 31.5.2021; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 3.7.2020; Satokausi. Kasvistieto 13.6.2023; Tiia Puukila, Metsälehti. Makasiini 4/2024; Ötökkätieto. Ötökkägalleria; Ester Ahokainen, Lämmöllä. Reetta Niemelä, 7.9.2009, runo Perhoset teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus; Hannele Huovi, Loruvaihto Kesä 1.7.7.2008, Lorupankki. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

LUE LISÄÄ

Telkkäperheen kesäaamu

Sammonlahden kosteikolla Lappeenrannassa oli aurinkoinen alkukesän päivä, kun jäin seuraamaan telkkäpoikuetta emonsa valvovan silmän alla. Pienet palleroiset telkänpojat milloin seurasivat emoaan, milloin uivat omia matkojaan.

Kuului vain loiskaus, kun pienokaiset hyppäsivät ja sukelsivat – mutta pian jostain kohtaa lampea nousi pieni pää veden pintaan.

Telkkäperhe lammikolla, pieni ja soma,
emo ja kahdeksan poikasta, sukeltaa ja pompahtaa.
Lammen vesi välkkyy auringon kilossa, heijastaa taivaan sineä,
aallot soivat, ilo on suuri, vesi kaikuu ja säteilee. ChatGPT  

 

 

Emo huolehtii, silmä tarkkana, lempeä katse seuraa,
poikaset ympäristöä tutkii uteliaina ja rohkeina.
Untuvikot kelluvat, salaisuudet pienenpieniä,
riemuiten sukeltavat, aallot kimmeltävät, on kesäpäivä ihana. ChatGPT

Vesi on heidän leikkimaansa, vapauden ja lämmön paikka,
perhe yhdessä, turvassa, nauttien luonnon syleilystä.
Telkkäperhe lammikolla, sydämellinen ja pieni,
elämä on seikkailu, vesi ja valo kesän riemuja täynnä. ChatGPT

 

 

Emo nousi kuivattelemaan itseään vedessä kelluvan puunrungon päälle. Kohta poikasetkin halusivat kavuta emon viereen – paitsi se yksi, joka etsi seikkailua.

Auringon lämpö helli pieniä uimareita ja niitä alkoi raukaista. Pian poikaset nukahtivatkin päiväunille kylki kyljessä emon turvaan.

Tällä emolla oli nyt kahdeksan poikasta. Joinakin kesinä seuratessani telkkiä samalla kosteikolla poikaset vähenivät viikkojen myötä, vaikka kyseessä on suojaisa pieni lampi lähellä Saimaan rantaa.

Järvellä liikkuvia pieniä vesilinnunpoikia uhkaa vaara myös pinnan alla, sillä ne maistuvat kaislikossa väijyvälle hauelle. Kalastajat ovatkin kertoneet usein löytäneensä hauen mahasta vesilintujen poikasia.

Kun hauki nappaa poikasen, kuuluu loiskahdus, mutta emo ei välttämättä edes huomaa tapahtumaa. Juuri telkän pojilla on riski joutua hauen ruuaksi, koska poikue liikkuu kasvillisuuden laitamilla avoveden puolella.

Vesilintujen pari- ja poikuelaskennat ovat Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteinen seurantahanke, jossa tärkeimmät laskettavat lajit ovat sinisorsa, tavi, telkkä ja nokikana.

Parilaskennoilla seurataan vesilintukantojen vuosittaista vaihtelua ja pitkäaikaisia muutoksia. Poikuelaskennalla puolestaan selvitetään vuotuinen lisääntymistulos. Parilaskennat tehdään toukokuussa kahteen kertaan pysyvillä laskentapisteillä ja poikuelaskenta kesä–heinäkuussa samoilla pisteillä.

 

Vesilintulaskentojen mukaan vuoden 2024 telkän valtakunnallinen parimäärä on 19 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja noin 17 prosenttia pienempi kuin vuonna 2023. Erityisesti maan keskiosissa telkkäkanta oli edeltävää vuotta pienempi (29 %).

Vuonna 2024 poikastuotto oli kehnoa. Poikasten kokonaismäärä oli 22 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto 23 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja vuoteen 2023 verrattuna selvästi pienempiä.

telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet
Keijo Nevaranta

Lähteet: Markus Piha, Aleksi Lehikoinen ja Katja Ikonen, Metsästäjä 6.9.2024; Sari Jormanainen, Yle. Luonto 10.8.2013; Suomen Riistakeskus; ChatGPT 5.6.2025. Keijo Nevaranta, Haiku 1.8.2016 elokuun runot.

Telkästä edellinen postaus on 25.5.2019 nimellä Hely, sotka ja telkkä.

LUE LISÄÄ