Helmikuussa hiihtelin hohtavilla hangilla kierrellen lähi-Saimaalla. Saaria ja selkiä riitti! Maaliskuun alussa lumi oli tyystin kadonnut, ja kuljeskelin nastapohjakengissä peilikirkkaalla jäällä kevättalven auringossa. Kauempana joku pilkkijä tuli kokeilemaan kalaonneaan. Pilkkireikää varten hän saikin pyörittää kairaa ihan tosissaan, sillä jäätä on neljäkymmentä senttiä. Selällä körötteli traktori, ja autoja peräkärryineen suhasi moneen suuntaan.
Sulat alla syöksyvät syvänteet,
mut silta sileä päällä.
Hei, liukuen, liukuen kulku käy,
ei tunnu jälkeä jäällä.
Otto Manninen
Valokuvat ovat saman saaren ympäriltä ja samalta järvenselältä, josta ovat myös aiemman Hiihtoretki Saimaalla -postauksen kuvat.
Latujeni talviset jäljet olivat painuneet jään sisälle. Syksyn keltainen lehti oli kaivautunut syvälle jäähän, samoin höyhen. Jäähän oli muodostunut paikoin pitsimäisiä kuvioita, jotka särkyivät ritisten jalan alla.
Hei, liukuen, liukuen kulku käy,
ei tunnu jälkeä jäällä.
Otto Manninen
Tii tii tikka tanssii
Liukkaalla jäällä
Sukat kengät kainalossa
Harmaa hame päällä.
Antti Rytkönen
Sinä olet kuin kuplanen alla jään,
joka kierii ja kulkee ja läikkyy.
Eino Leino
Hiihtoreissuilla näin lumisella järven jäällä ketun, kauriin, saukon ja jäniksen jälkiä, mutta nyt eläimet siirtyvät saaresta toiseen jälkiä jättämättä – mitenkähän tassut pitävät peilillä.
Kauniilla, kirkkaalla pakkassäällä
kissanpoikanen luisteli jäällä,
kaarteli, kierteli kiemuroita,
lauleli: - Ei mua kukaan voita!
Rannalla katseli naapurin Vahti,
katseli – äkkiä – HAU haukahti!
Kissanpoikanen kupsahti jäälle,
suoraan kirjavan häntänsä päälle.
Kissanpoikanen naukaisi heti:
– Kuka se minua hännästä veti,
kaatoi ja sekoitti kiemuroita`
Tulepas vielä! Et minua voita!
Rannalla katseli naapurin Vahti,
vieläkin kovemmin – HAU haukahti!
Kissanpoikanen luisteli jäätä
toiselle rannalle suoraa päätä.
Urho Somerkivi, Hellin Tynell, Inkeri Ainola
Lähteet: Antti Rytkönen, SKS KRA, II. S:6.3, 1847; Eino Leino, Sinä olet kuplanen alla jään, alkusäkeet. Sata ja yksi laulua; Otto Mannisen arkisto, A1908, SKS KIA;Piia Pälä Suomi 100 runoa -teos, Takamaa-runon alkuosa; Urho Somerkivi, Hellin Tynell, Inkeri Ainola, Kissanpoika luistelee, Lasten oma lukukirja.
Kauniit raikkaat maisemat 💙 Hui, luulin äkkiä katsoen että vesilinnun räpylä oli jäätynyt, mutta se olikin (kai) lehti 🙂
VastaaPoistaKiitos Rita. Tosiaan kuvassa oli jäätynyt keltainen koivunlehti.
PoistaSuloisen iloinen postaus, oikein hyvänmielen tarina. Ja upeat pitsi-, ym.kuvat!
VastaaPoistaKiitos Anna. Kiva, että sait iloisen mielen!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPeilikirkas jää ja kauniit maisemat saavat huokaisemaan täällä, jossa samanlaisia maisemia ei ole ihan lähistöllä ihailtavissa.
VastaaPoistaVastaaPoista
Sinulla on omat kauniit maisemasi, erilaiset kuin minulla. Iloitaan molemmat omasta ympäristöstämme.
PoistaKieltämättä on kyllä hienot talvimaisemat! Näyttää siltä, että retkiluistelukin olisi onnistunut mainioti. En ole tänä vuonna ollut kertaakaan, vaikka tänne tehtiin sitä varten tälle talvelle uusi rata.
VastaaPoistaKiitos Mikko. Mielestäni Lappeenrannassa oli retkiluistelua, mm. GoSaimaan merkeissä.
PoistaThese are wonderful winter scenes, and even though by now we wish for winter to end, it reinforces the fact that it’s good to live in a northern country. The image of the leaf trapped in the ice is outstanding.
VastaaPoistaThank you David. I am glad that we have four seasons in Finland.
VastaaPoistaA yellow birch leaf had been trapped inside the ice.
Hienot on maisemat. Taitaa olla aika hankala kulkea, vaikka nastakengätkin jalassa. Itse olen niin arka etten jäälle uskalla.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kristiina. Jäällä oli itse asiassa hyvä kulkea nastakengillä. Minulla on Saimaa äärellä, joten liikun siellä aika paljon.
PoistaMahtava kirjoitus!
VastaaPoistaKuplainen lehtikuva sai minut innostumaan. Aivan mielettömän kaunis kuva 🥰.
Kiitos kauniista sanoistasi Susanna. Hauskaa, kun pidit kuvasta, luonto sen sai aikaan.
VastaaPoista