72 Kou -kalenteri, lokakuu

Helsingin Sanomien HS kuukausiliitteessä 1/2025 julkaistiin Suomen oloihin sovellettu versio japanilaisesta 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Kalenteri seuraa luonnon tapahtumia. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Japanilaisessa 72 Kou -kalenterissa vuosi jaetaan 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72:een pienoisvuodenaikaan eli lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.

72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.

Lehti sanoi koivulleen, – Kuules hyvä puu.
Kohta saapuu jälleen syys ja lokakuu.
Silloin leijun maahan, olen pian maata vain.
Kiitos, että tämän kesän täällä olla sain.
Jukka Itkonen

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, se on esitelty 28.6. ja 26.7. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun, se on esitelty 16.8. ja 13.9.   

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja vuosittain asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Tämän takia kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Laskeutuminen
Lokakuu
Karpalo (HS luontokalenterissa 3. – 4.10.)

Karpalo, tuo syksyn punainen helmi lymyilee suon syövereissä. Tummanpunaiset, kirpeän happamat marjat kypsyvät luonnossa viimeisinä. Karpaloa voidaan poimia aina lumen tuloon saakka ja lumen alta keväällä.

Keväällä poimitun marjan sokeripitoisuus on suurempi ja sen happamuus on vähentynyt - samalla tosin ravintoarvot ovat pienentyneet.

Ruskavaahtera (HS luontokalenterissa 4. – 6.10.)

Lähestyvä ruska-aika näkyy ensimmäisenä soilla, joissa sarat ja villat värjäytyvät kauniin punaruskeiksi jo elokuussa. Seuraavaksi varvut saavat ruskavärit: maaruskan muodostavat esimerkiksi riekonmarjan, mustikan ja Lapissa vaivaiskoivun lehdet. Puut ja pensaat saavat ruskan viimeisinä.

Ruskan pituus vaihtelee vuosittain. Ruska on parhaimmillaan kuivan kesän ja syksyn jälkeen, mutta tänä vuonna ruska on laimeampi syystä tai toisesta. Me pohjoismaalaiset emme aina osaa arvostaa tätä luonnonilmiötämme, joka on maailmalla harvinaista herkkua.

Pohjoismaiden lisäksi ruskaa esiintyy yhtä voimakkaasti vain Venäjän pohjoisosissa ja Kanadassa. Eteläisimmässä Amerikassa Andeilla voi törmätä tähän luonnonilmiöön.

Siili (HS luontokalenterissa 7. – 9.10.)

Siili etsii etenkin syys–lokakuun aikana tuhtia ravintoa lihottaakseen itseään ja ilmojen viiletessä hakeutuu horrostamaan suojaisaan paikkaan, jonne se on rakentanut talvipesän.

Siili voi myös rakentaa talvipesänsä rakennuksen alle, jos löytää sinne kulkureitin. Voit omalla toiminnallasi auttaa siiliä talvehtimaan helposti nikkaroitavan talvipesän avulla, sellainen meilläkin tehtiin. Sillä on paikka metsän reunassa heinikossa.

Omenat (HS luontokalenterissa 11. – 12.10.)

Omenat kerätään sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Kesälajikkeet kypsyvät loppukesästä ja syyslajikkeet syys-lokakuussa. Talviomenat kerätään usein juuri ennen pakkasia, ja ne loppukypsyvät vielä varastoinnin aikana.

Muikku kutee pääasiassa loka–marraskuussa, kun veden lämpötila laskee alle kuuden asteen. Kutupaikat vaihtelevat matalikoista syvänteiden rinteisiin, jopa 20 metrin syvyyteen.

Taimen (HS luontokalenterissa 14. – 15.10.)

Taimenen kutuaika sijoittuu yleensä lokakuuhun. Tarkempi ajoitus vaihtelee vuosittain muun muassa virtaamien ja sääolojen mukaan, mutta yleensä Etelä-Suomessa aktiivisin kutu on osunut lokakuun puolivälin ja jälkipuoliskon paikkeille.

Kutupaikat sijaitsevat voimakkaasti virtaavissa kohdissa, kuten koskien ja virtapaikkojen niskalla, kaventumissa tai kynnysten alapuolella. Vaatimuksena on riittävän suuri virtausnopeus ja huokoinen sorapohja, johon voi kaivaa mädille kuopan ja josta irtoaa soraa sen suojaksi.

(Metso HS luontokalenterissa 17. – 20.10.) 

Metson elinpiiri on laaja, jopa satoja hehtaareja. Metso viihtyy havupuuvaltaisissa metsissä ja tarvitsee vuodenkierron aikana monenlaisia metsäympäristöjä ja edellyttää reviiriltään monipuolista metsän koko- ja ikärakennetta. Metsot valtaavat reviirinsä lokakuussa. 

Soidinalue muodostuu soidinpaikasta ja sitä ympäröivistä päiväreviireistä. Kukkojen päiväreviirit ovat soidinpaikan ympärillä, ne voivat ulottua jopa kilometrin päähän soidinkeskuksesta. Soidinalueen keskellä sijaitsee noin 20 hehtaarin soidinpaikka, jossa jokaisella kukolla on oma yhdestä kolmeen hehtaarin reviiri. Alueen koot vaihtelevat kukkojen määrän mukaan.

Karhu (HS luontokalenterissa 22. – 25.10.)

Karhu voi tehdä pesänsä ojanpenkkaan tai muurahaispesään. Naaraskarhu on tarkempi pesäpaikastaan tulevien pentujen takia, mutta uroskarhulle riittää jonkinlainen kuusikko. Pesäpaikka on sellaisessa kohdassa, että ihminen törmää siihen hyvin harvoin.

Karhut ovat yksilöitä talviunen määrän ja unen aloittamisen suhteen. Nukkumalla niukkaravinteisen talven yli karhu säästää energiaa huomattavia määriä. Talven aikana karhut voivat välillä herätä ja esimerkiksi vaihtaa nukkumapaikkaa. Karhun pitää voimistella pesässä ja oikoa itseään, että elimistö käynnistyy vähän uudestaan eikä mene liian syvään lepotilaan.

Tilhi (HS luontokalenterissa 27. – 30.10.)

Kun pihlajanmarjoja on paljon, värikkäät iloisesti helisevät tilhiparvet ovat tuttu näky ympäri Suomen. Tällöin tilhiä saapuu tänne sankoin joukoin myös kauempaa itärajan takaa.

Suuret parvet valuvat talven kuluessa pohjoisesta kohti etelää tyhjentäen puita marjoista. Huonoina pihlajanmarjasyksyinä tilhet lähtevät liikkeelle varhain ja vaivihkaa; tänä vuonna pihlajanmarjoja on ollutkin vähän.

Lokakuu on lohtupeitto,
pimennysverho ja horrostila.
Silloin on aika pakastua,
punastua ja pudota.
Lokakuu on lepopaikka,
lupakirja ja lapanen.
Silloin saa rauhassa hidastua,
hämärtyä ja käpertyä.
Lakastuvien lokakuu.
On.
Minna Pärssinen

Lähteet: Aki Janatuinen, Taimenen kudusta. Suomenojan luonto; Anna Kauppinen, Meillä kotona 16.8.2024; Juha Hintsala, Tanja Hannus, Yle.fi 15.11.2013; Luke. Kalahavainnot. Taimen; Maija Arosuo, Turun Sanomat 22.10.2024; Mari Pihlajaniemi, Suomen Luonto 12.12.2028; Pro Puu -yhdistys; Puuhuolti. Metsätehon opas. Metsänkäsittely ja linnusto. Metso; Puuproffa; Sanna Jompero-Lahokoski, Helsingin Uutiset 12.11.2024; Tiina Jensen, Yle.fi 11.11.2017; Tiina Painokallio, Puutarha.net 11.9.2024; Suomen Kalakirjasto Muonio; Jukka Itkonen; Minna Pärssinen. Muistovärssy; Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.