torstai 1. lokakuuta 2015

Vieraskynä: Oodi Lapille [Ylläs edition]

Luonnossa vaeltaminen on tuntunut aina hyvin vieraalta ajatukselta – Lapissa käymättömänä minun oli helppo kummeksua metsässä harhailemista painava rinkka selässä..

Vasta viime kesänä Lappi ja sen kaunis luonto alkoi kiehtoa minua, kun taas poikaystäväni oli haaveillut pohjoiseen matkustamisesta jo pitkään. Näemmä kannattaa toivoa ja haaveilla, sillä kuin sattumalta saimme kutsun Lappiin vieläpä parhaaseen ruska-aikaan! Näin jälkikäteen on pakko myöntää, että vielä lentoja buukatessa mielessäni pyörivät kauhukuvat puhkikävellyistä jaloista sekä hirvikärpäsistä ja muista öttiäisistä.. nyt voin vain naurahtaa paniikkipirkkoudelleni!


Laskeutuessamme Kittilään sivusimme uljaita tuntureita, ruskan värittämiä metsiä sekä kauniita järviä ja jokia. Jo ennen kuin lentokoneen pyörät tömähtivät kiitorataan, olin myyty. Kentältä suuntasimme puolen tunnin ajomatkan päähän Ylläkselle, jonka alueella on majoittumismahdollisuuksia moneen makuun hotelleista mökkeihin ja kerrostaloasuntoihin.

Vajaan viikon mittaisen reissun aikana ehdimme patikoida luontopoluilla sekä tutustua alueen nähtävyyksiin. Metsässä sai kävellä kaikessa rauhassa ilman iniseviä itikoita, mutta tilanne on kuulemma aivan toinen kesäaikaan. Ja kun pakkaa oikeanlaiset vaellus- tai lenkkikengät matkaan, säästyy myös kurjilta rakoilta. :)


Yllästunturin ympärillä on erimittaisia selkeästi viitoitettuja patikointireittejä. Reppuun on hyvä pakata mukaan ainakin makkaraa ja kahvia, joita on mahdollisuus nauttia polkujen varsilla olevilla nuotiopaikoilla. Tauolla kannattaa pitää huoli eväistään, sillä kuukkelit, nuo söpöt ruokarosvot, voivat viedä makkaran kädestä!



Huikea, jopa 100 km suuntaansa avautuva maisema odottaa Yllästunturin laella. Tuulensuojaa voi hakea pienestä kahvilasta, josta saa keittolounaan lisäksi myös sangen herkullisia munkkeja. Kahvipaussin jälkeen kävelimme tunturin rinnettä alas takaisin kylään. Kyytivaihtoehtona toimii myös gondolihissi, mutta paluumatkalla halusimme ihastella kaunista tunturimaisemaa maasta käsin.



Kuukkeleiden ohella teimme tuttavuutta vapaana laiduntavien porojen kanssa. Ihmisiä ne tuntuivat karttavan, mutta autoista eivät olleet moksiskaan! Porovaroitukset kannattaa siis ottaa vakavasti ja keventää kaasujalkaa näiden nelijalkaisten ilmestyessä näköpiiriin.



Patikointireittien lisäksi Ylläksellä ja sen läheisyydessä on paljon muutakin nähtävää, kuten noin 20 kilometrin päässä sijaitseva Pakasaivo, joka on yksi Lapin jylhimmistä paikoista. Saamelaislegendan mukaan tämä 60 metriä syvä järvi on kaksipohjainen, josta kalatkin saattavat välillä kadota ensimmäisessä pohjassa olevan aukon kautta alempaan kerrokseen. Tätä kerrosta kutsutaan saivoksi, jossa saivokansa elää ylösalaisessa maailmassa. Pakasaivon näkymät olivat kyllä reissun upeimmat! Järvelle johtavalla tiellä kannattaa pysähtyä myös kirkkopahtalle, suurelle uhrikivelle, jota lappalaiset käyttivät aikanaan palvontapaikkana.



Ylläsjärven ja Äkäslompolon kylien välille avattiin kymmenisen vuotta sitten 15 kilometrin mittainen maisematie. Henkeäsalpaavia maisemia kannattaa ihastella reitin puolivälissä olevalla näköalatasanteella, joka ei suotta ole Ylläksen suosituin hääkuvien ottopaikka.

Saimme Lapin luonnolta sekä energiaa että täydellisen katkon arjen puurtamiseen. Paljon ehdimme nähdä ja kokea, mutta monta juttua jäi myös odottamaan seuraavaa kertaa.. Niin ja niistä hirvikärpäsistä – eihän niitä edes ole noin pohjoisessa! :D




Ylläs, tapaamme vielä! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti