Räystäspääsky on levittäytynyt ympäri koko Suomen. Pääskyt ovat ihmisestä riippuvaisia lajeja, jotka pesivät lähes aina rakennuksissa; haarapääsky rakennuksen sisällä ja räystäspääsky ulkoseinustoilla. Se pesii useimmiten yhdyskunnissa, joiden koko on yleensä 2–10 paria.
Koiraat palaavat toukokuussa pesimäpaikoille 4–5 päivää ennen naaraita. Koiras varaa reviirin ja alkaa laulullaan houkutella sille naarasta. Naaraan saavuttua pääskyt pariutuvat ja pariskunta huolehtii yhdessä pesinnästä. Pesimäkauden jälkeen pariskunnan tiet erkanevat. Pääskyt pariutuvat yleensä joka vuosi uudestaan eri kumppanien kanssa.
Pesän rakentaminen vie yleensä viikosta kahteen, molemmat emot osallistuvat uurastukseen. Räystäspääsky ei läheskään aina rakenna uutta pesää, vaan kelpuuttaa pesäpaikakseen myös edellisvuotisen pesän sekä tekopesän.
Pesää käytetään yöpymiseen ja sateelta suojautumiseen, poikasetkin yöpyvät siellä emojen seurassa syysmuuttoon asti. Sopivan pesäpaikan puuttuessa pääskyt voivat tehdä pesän vaikkapa liikkuvaan lossiin. Emot seuraavat lossin liikkeitä ja vievä ruokaa kerjääville poikasilleen sinne, missä lautta kulloinkin seilaa.
Räystäspääsky rakentaa neljännespallon muotoisen, vaaksanmittaisen pesänsä kosteasta mudasta, joka koostuu muun muassa savesta, hiesusta ja mullasta. Pesäpallon rakentamiseen pääsky tarvitsee noin 700–1 500 nokallista maa-ainesta, jota se hakee esimerkiksi maatilan alueella sijaitsevista mutapainanteista, joskus kauempaakin. Pesän rakentaminen keskittyy aamupäivään, jolloin pesään tuotu aines ehtii kuivua iltapäivän aikana.
Kovettunut ulkokuori suojaa sisäpuolelle rakennettua varsinaista viisisenttistä pesämaljaa, jonka pääskyt rakentavat heinistä tai muista ohuista, taipuisista kasvinosista. Malja vuorataan vielä höyhenillä sekä muilla pehmeillä ja lämmittävillä aineksilla.
Heti pesän valmistuttua touko-kesäkuussa pääsky munii siihen 2 – 7 munaa, joita molemmat emot hautovat vuorotellen lähes kolme viikkoa. Poikaset tulevat lentokykyisiksi alle kuukaudessa. Useimmat pääskyparit kasvattavat kesän aikana kaksi poikuetta – hyvin harvoin kolmea – ja käyttävät siihen usein samaa pesää.
Räystäspääsky asettuu pesimään hyvin mielellään myös tekopesiin. Eri tekopesämalleissa pesinnät ovat onnistuneet erinomaisesti. Tekopesillä voidaan kasvattaa jo olemassa olevaa yhdyskuntaa tai edesauttaa uuden yhdyskunnan syntymistä. Tekopesät ovat turvallisempia kuin pääskyjen omat pesät, sillä ne eivät putoa yhtä herkästi.
Pääskyt syövät miltei yksinomaan pieniä lentäviä hyönteisiä, kuten kärpäsiä, paarmoja, mesipistiäisiä, mäkäräisiä, hyttysiä, kirvoja, perhosia, pieniä korentoja, siivekkäitä muurahaisia ja joskus myös pieniä kovakuoriaisia.
Emot tuovat ruokaa poikasille osapuilleen 10–30 kertaa tunnissa, toisin sanoen 2–6 minuutin välein. Isoja saaliita – kuten perhosia, sudenkorentoja ja heinäsirkkoja – emot voivat kuljettaa poikasille yksitellen, kun taas pienet saaliit emo kerää kurkkuunsa ravintomöykyksi ennen pesälle menoa. Yhdessä ravintomöykyssä voi olla useita kymmeniä pikkuötököitä, joskus jopa satoja.
Ravinto vaihtelee kesän ja myös yksittäisen päivän mittaan sen mukaan, mitä saalislajia kulloinkin on eniten lennossa. On arvioitu, että yksi pääsky voi syödä kesän aikana jopa yli 100 000 lentävää hyönteistä, ja kun tähän lisätään vielä poikasille kuljetettu ravinto, on kyseessä erittäin suuri hyönteismäärä. Pääskyt saalistavat avomaastossa aina siellä, missä ravinnoksi sopivia hyönteisiä on eniten. Räystäspääskyn tavallisin saalistuskorkeus kesällä on 10–30 metriä.
Noin puolet aikuisista pääskyistä selviää hengissä seuraavaan kesään, nuorista vain pieni osa. Sulavalentoisia aikuisia kykenevät saalistamaan vain nopeimmat petolinnut, meillä lähinnä nuolihaukka. Pääskyt ovat äärimmäisen taitavia lentäjiä, jotka liitelevät pitkään, lentelevät sitten välillä hieman lepatellen ja sieppaavat saaliinsa ilmassa. Maassa ne sitä vastoin liikkuvat kömpelösti, yleensä vain hakiessaan pesämateriaalia. Katso hidastettu video pääskysen lennosta. Normaalinopeuksinen video yllä Poikaset tulevat..
Pääskyt pesivät Suomessa toistaiseksi vielä varsin yleisinä. Tämänhetkinen arvio räystäspääskykannasta on noin 37 000 pesivää paria. Pääskykannat ovat kuitenkin taantuneet meillä viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Räystäspääskyjen määrä on romahtanut peräti 74 prosenttia viimeisten 20 vuoden aikana, toisin sanoen kanta on kuihtunut neljäsosaan vuosituhannen vaihteesta.
Syynä pääskyjen vähentymiseen on ennen kaikkea maatalouden rakennemuutos sekä siihen liittyvä maatalouden tehostuminen ja tilojen erikoistuminen. Pääskyjen kannalta erityisen haitallista on ollut karjatilojen väheneminen, sillä pääskyjä pesii selvästi enemmän karjatiloilla kuin viljatiloilla.
Karjatiloilla ympäristö on monipuolisempaa ja eläinten läsnäolo houkuttelee paikalle runsaasti pääskyjen ravintonaan käyttämiä hyönteisiä. Maatilojen tautihygienian tehostuminen ja tautipelko on sekin vähentänyt pääskyjen määriä.
Pääskysten luultiin vielä 1800-luvulla vaipuvan talvella horrokseen (etelään muuton sijasta) ja oli ’varmaa’ tietoa, että ainakin osa pääskysistä viettää talvensa järven pohjassa. Jopa arvostettu kasvitieteilijä Carl von Linné uskoi pääskysten talvihorrokseen.
Ei ole mitään kauniimpaa
kuin pesä pienen pääskysen
on katto-orren alla.
Oi, siihen paistaa aurinko
ja siihen paistaa kuu,
ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.
Ja koko kesän visertää
se pieni musta silkkipää,
se visertää, se visertää,
se visertää kuin nauraisi
se katto-orren alla.
Aale Tynni
kuin pesä pienen pääskysen
on katto-orren alla.
Oi, siihen paistaa aurinko
ja siihen paistaa kuu,
ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.
Ja koko kesän visertää
se pieni musta silkkipää,
se visertää, se visertää,
se visertää kuin nauraisi
se katto-orren alla.
Aale Tynni
Lähteet; LuontoPortti; BirdLife Suomi ry; Pekka J. Nikander, Pääskyt. Suomen luonto. Linnut; Tiedon portailla; Aale Tynni, Pesä pienen pääskysen.
