Uuden vuoden kynnyksellä

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.
Birgit Ahokas

Aulikki Mehtonen

Venytä venytä, jousta jousta, kyykkyyn mene ja yritä nousta. Heiluta peppua, nosta jalkaa. Siitä se uusi vuosi alkaa.
Kotiliesi

Aulikki Mehtonen

Muistojen kirjaan piirtyi uusi lehti
vuosi vanha nyt taakse jää.
Paljon, paljon siihen mahtua ehti
- paljon, jota ei voi ymmärtää.
Birgit Ahokas

Uure vuore ohjei: Ot käpy pois kenkäst. Kaar vesi pois saappaast. Nost ämpär silmiltäs. Jua kuppis tyhjäks. Ol ilone, ol valone, ol pulune. Älä lait kät sirkkeli. Älä purot kirvest kintuil. Älä unohr kotti avaimi. Älä karot annetui syrämei.
Heli Laaksonen

Runot: Birgit Ahokas; Heli Laaksonen; Kotiliesi.

LUE LISÄÄ

Joulu on ihan lähellä

Sä oot pihlajanmarja,

oot leijonanharja,
hahtuvakerä ja silmänterä,
oot manteli ja riisipuuro,

lämmin sadekuuro,
puunlatvan läpi auringonvalo,
punamullalla maalattu talo,
oot mansikkapuutarha, sienikori,
ja aamuvarhainen kauppatori,
oot jäniksenpoika ja kultakala,
taskussa lämmennyt kaarnapala,
oot tikan koputus koivupuussa,
ja hunaja joka sulaa suussa,
oot sylikäärö ja kainalokana,
oot maailman kaikkein kaunein sana.
Anne-Mari

Mistä tunnet pienen tontun?
Punaisesta lakistansa,
harmahasta parrastansa,
hymystänsä lempeästä,
katseestansa veikeästä.
Siitä tunnet pienen tontun.
Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta,
tieltä tepastelemasta,
hämärissä huiskimasta,
lasten korvaan kuiskimasta.
Sieltä löydät pienen tontun.
Birgit-mummu

Joulumuistot ovat
lahjoja
menneisyydestä,
jotka
kimaltelevat
sydämessä.
Elina Ryynänen

Mistä laitan joulukuusen kukkasia, mistä?
Punonko ne pilvilinnan lumitähtösistä?
J. H. Erkko

 

Luonto nukkuu jo talven unta,
aukesi pilvet, uutta lunta
maa nyt yllensä saa.
Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
sydämen tunnetta paljon tuhlaan.
joulunkuiskaus

Jouluillan hämärässä
kynttilä on syttymässä.
Lämmin liekki toivottaa
joulunaikaa rauhaisaa!

Jollei joulu ole sydämessäsi, et voi koskaan löytää sitä kuusen alta.
Roy L. Smith

Lähteet: Anne-Mari, Positiivarit, Sä oot pihlajanmarja; Birgit-mummu/joulu, Mistä tunnet pienen tontun?; Elina Ryynänen, Ajatusaallokko Oy; joulunkuiskaus.blogspot.com; J. H. Erkko; Roy L. Smith.

LUE LISÄÄ

Kotkansiipisaniaisen sulkamaiset lehdet

Kotkansiipi Matteuccia struthiopteris on maamme näyttävimpiä saniaisia. Se on parhaimmillaan alkukesästä, kun heleänvihreät, sulkamaiset lehdet nousevat tummasta juurakosta ja kiertyvät auki, jolloin jopa puolitoistametriset lehdet muodostavat säännöllisen suppilon.

 

Kotkansiipi kasvaa alkuperäisenä koko Suomessa. Se on melko harvinainen, mutta usein kasvupaikoillaan runsas, joskus jopa ainoa saniaislaji. Levinneisyydeltään kotkansiipi on etelään painottunut, mutta sitä tavataan vähäisinä esiintyminä aina Lappia myöten.

 

Kotkansiiven esiintyminen kertoo kasvupaikan vehmaudesta ja kosteudesta, sillä se viihtyy rehevissä lehdoissa, saniaiskorvissa ja lähes aina virtaavan veden läheisyydessä.

 

Kotkansiiven lehdissä ei ole muille saniaisille tyypillisiä, lehtien alapinnalla olevia itiöpesäkkeitä. Sen sijaan niiden itiöpesäkkeet muodostuvat sulkamaisina lehtinä lehtiruusukkeiden keskelle. Nämä erilliset jäykät itiöpesäkelehdet ovat kesällä piilossa syvän suppilon sisällä ja aluksi vihreitä, mutta tulevat näkyville ja muuttuvat ruskeiksi syksyä kohden. 

Kotkansiiven kasvulehdet lakastuvat syksyllä, mutta itiölehdet törröttävät pystyssä vielä hangen keskelläkin levittäen itiöitä tuulen kuljetettavaksi.

 

Muista saniaisista poiketen kotkansiipi lisääntyy myös kasvullisesti: sillä on noin puolen metrin pituisia maansisäisiä rönsyjä, joiden kärkeen syntyy uusi tytärruusuke. Näin koko laaja kotkansiipikasvusto saattaa olla samaa kloonia eli yhtä ainoaa yksilöä. Tällaisia ”kotkansiipimetsiä” olenkin nähnyt.

 

Kotkansiipi on vanhoilla hautausmailla näyttävän näköinen. Sitä käytetään jossain määrin myös pihoilla koristekasvina. Kotkansiipi voi säilyä pysyvästi vanhoilla asuinpaikoilla ja levitä pihoista myös lähiluontoon. Koristekasvina sitä viljellään usein aivan liian kuivilla paikoilla, jolloin kasvin koko jää vaatimattomaksi. Muissa Pohjoismaissa kotkansiipi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

 

Saniaiset, kortteet ja lieot antavat käsityksen siitä, miltä maapallon metsät näyttivät kivihiilikaudella, 300 miljoonaa vuotta sitten. Niiden jäänteistä ovat muodostuneet maailman kivihiilivarat.

 

Kotkansiivestä saa kotiterassilla tai -parvekkeelle näyttävän ”ruukkupalmun”.

Kotkansiivet ovat myrkyttömiä kasveja. Niiden versoja voi kerätä ruuanlaittoon toukokuun keskivaiheille asti. Vaikka kasvit eivät sisällä myrkkyjä, suositellaan silti kevätversojen keittämistä kymmenen minuuttia. Keitettyjen kotkansiipien maku on mieto, miellyttävä ja omanlaisensa. 

 

Kuormitettu kerä,
vastustava valo.
Kahtiajakoiset sulkasi riippuvat silmillä.
Noste ei riitä, väität. Hölmö.
Anna minun sisentää se sinulle.
Nyt ota siipesi esiin.
Olet eilisen ainoa majesteetti,
hohtavan päivän heleä huokaus,
muhkean maltin menestyvä mieli,
oman matkasi suurin mittari,
piilotajuntasi tietoinen teos.
Ja sinussa on kaikki uljaat universumit.
Piia Pälä

Lähteet: Johanna Sjöholm, Meillä kotona. Piha ja puutarha 13.6.2019;Luopioisten kasvisto/Tuomo Kuitunen; Maria Patricia Pinero Corredor, ravitsemusterapeutti, Askel terveyteen 27.8.2022; Mustila, Arboretum; Pohjolan kasvien pauloissa, Hannu Kämäräinen; Seppo Vuokko, Alvejuurikasvit. Suomen luonto. Kasvit; UPM Forest Life; Vilokki. Nettikasvio; Yle Oppiminen, perustuu ohjelmaan Ekolokero; Wikipedia; Piia Pälä, Lumous, Suomi 100 runoa.

LUE LISÄÄ

Upottavia sammaltyynyjä kalkkikarvasammalesta

Heleänvihreät paksut sammaltyynyt peittävät kallioisen mäen suurelta osin. Olin Lappeenrannan kaupungin kupeessa sijaitsevassa luontokohteessa taas kerran ihmettelemässä erikoisennäköisiä sammalmuodostelmia.

Ihalaisen kalkkilouhos on mäen alapuolella. Sieltä leviävä kalkkipölyn laskeuma on nostanut ympäristön maaperän pH-arvoa ja luonut otolliset kasvuolosuhteet lukuisille kalkinsuosijakasveille – myös tälle kalkkikarvasammalelle.

Suomessa kalkkikarvasammalta esiintyy kalkkikallioilla ja kalkkipitoisilla kasvupaikoilla alapaljakalle saakka; alapaljakaksi nimitetään vyöhykettä tunturikoivikosta noin 950 metrin korkeuteen.

Kalkkikarvasammalta kasvaa myös lettoreunuksilla; letto on puuton avosuo, joka on muodostunut runsasravinteiselle kalkkipitoiselle paikalle.

Kalkkikarvasammalta tavataan paitsi Suomessa myös koko Skandinaviassa, samoin Uudessa-Seelannissa. Laji on yleinen ja elinvoimainen. Kalkkikarvasammal kuuluu karvasammalten Ditricacea-heimoon, samaan sukuun luetaan meillä kuusi lajia.

Sammalilla on lehdet ja varsi, mutta juurten sijaan pienet juurtumahapset. Kalkkikarvasammalen lehdet ovat pitkät ja kapeat, kuivina kiharat, lehden tyvi kapenee jyrkästi ja sen kärjessä on hampaita. Ituversot ovat mättäiden pinnalla, itiöpesäkkeitä on vain harvoin. Sammalet kasvavat sekovarren tai verson yläpäästä ja tavallisesti lahoavat toisesta päästä.

Kalkkikarvasammal on kooltaan keskikokoinen, juurtumahuovaston yhteen sitoma mätäs. Mättään korkeudeksi mittasin kymmenisen senttiä.

Kun kävelin upottavien mättäiden päällä, käynti oli keinuvaa, sillä paksut pehmeät sammaltyynyt painuivat hauskasti joka askeleella.

Neulasmetsissä, oksien alla
kostea sammal nukkuu.
Unisten purojen reunamalla,
maanteillä, metsissä oksien alla
huolen hiukkanen hukkuu.

Helvi Juvonen

Lähteet: Johanna Mehtola, Suomen Luonto 9/2013; Lappeenrannan kaupunki. Luontoselvitys 4.10.2019; Luopioisten kasvisto; Metsähallitus. luontoon.fi; Oulun yliopisto; Suomen ympäristökeskus Syke 17.1.2024, päivitys 13.9.2024; Tieteen Termipankki; Wikipedia; Helvi Juvonen, Kääpiöpuu-kokoelmasta runo Tuhka ja sammal. Säkeet ovat runon sammalosuuden eli jälkimmäisen säkeistön alusta.

LUE LISÄÄ

Metsäalvejuuri on saniainen

Alvejuuret ovat kookkaita saniaisia, joilla lehdet ovat ruusukkeisesti lyhyen pystyn varren päässä - niiden rakenne on itse asiassa sama kuin tropiikin puusaniaisilla.

Kuudesta alvejuurestamme tavallisin on metsäalvejuuri, joka kasvaa tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä. Se on hyvin runsas soistuneilla kangasmailla. Mökkisaaressa olen huomannut runsaasti metsäalvejuuria vesijättömaan reunametsässä tulvakeväinä.

Kasvualustat ovat usein hapahkoja. Laji kestää suoraa auringonpaistetta monia muita suurikokoisia saniaisia paremmin, joten se hyötyy metsänhakkuista.

Metsäalvejuuri on meillä alkuperäinen laji ja eteläisen Suomen yleisimpiä saniaisia, mutta harvinaistuu Pohjois-Suomessa. Muista Pohjoismaista laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Lasten luontoillassa eräs lapsi sanoi metsäalvejuuren näyttävän ihan aivoilta, kun se on avaamassa lehtilapaansa kevätkesällä.

Metsäalvejuurella on monien muiden saniaisten tapaan vankka maavarsi, josta lehdet nousevat. Maasta kohoava, lehdetön ruoti ulottuu metsäalvejuurella suunnilleen lehden puoliväliin. Lehtiruoti on hento, ja sitä peittävät vaaleanruskeat suomut.

Puolimetrisen metsäalvejuuren lehdet säilyvät vihreinä läpi talven, tosin maata vasten painuneina. Keväällä uusien lehtien kasvaessa vanhat lopulta lakastuvat.

 

Isoalvejuuren erottaa metsäalvejuuresta hyvin syksyllä, jolloin isoalvejuuri kellastuu ja lakastuu, mutta metsäalvejuuri talvehtii vihreänä.

Saniaisten pienet itiöpesäkkeet ovat ryhmittyneet suuremmiksi pesäkeryhmiksi, jotka alvejuurilla ovat pyöreitä ja lehtien alapinnalla.

 

Metsäalvejuuren juurakko on myrkyllinen. Juurakoista ja lehtiruodin tyvestä on tehty matolääkettä, jota käytettiin alveiden eli lapa- ja heisimatojen häätämiseen.

Alvejuuren tieteellinen sukunimi Dryopteris merkitsee `tammisaniaista`, jota nimitystä kreikkalainen kasvitieteilijä ja lääkäri Dioskorides käytti antiikin aikaan jostakin tammien luona kasvavasta yrtistä. 

Metsän portti avautuu, salaisuudet kutsuvat,
puiden varjot, valot leikkivät.
Lehvien kuiske, tuulen laulu,
metsän portti, taianomainen tie.
Kirsi Kunnas

Lähteet: Hannu Kämäräinen, Pohjolan kasvien pauloissa; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Luopioisen kasvisto, Metsäalvejuuri; Peda.net, Metsien biologia. Alvejuri; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Seppo Vuokko, Alvejuurikasvit. Suomen luonto. Kasvit; Tiina Jensen, Yle Radio Luontoilta, Lasten luontoilta 15.5.2018; Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat; UPM Forest Life; Wikipedia; Kirsi Kunnas, Metsä. Muistovärssy. Runo Lapselle -sivusto.

LUE LISÄÄ