Metsässä kulkija harvoin edes huomaa sammalia, vaikka niitä on kaikkialla. Kerran silmiini kuitenkin osui rehevässä vanhassa kuusikossa löyhästi mattomainen sammalkasvusto, joka näytti vihreiltä höyheniltä tai pieniltä sulilta – ne olivat sulkasammalia. Sulkasammalen nimi on osuva, sillä sen symmetriset, tiheään sulkahaaraiset varret saavat sen tosiaan muistuttamaan linnunsulkaa.
Ritareiden kypärissä on aikoinaan käytetty koristeena linnunsulkaa. Tuon sulan ja sammalen yhdennäköisyyteen viittaa myös sulkasammalen tieteellinen nimi Ptilium crista-castrensis.
Koko Suomessa yleinen vaalean- tai kellanvihreä sulkasammal on mielestäni kauneimpia sammaliamme juuri sulkamaisen tai kampamaisen ulkonäkönsä vuoksi. Usein sammalvaipan alle kätkeytyy kumpare, joka voi olla hautautunut kivi tai kanto. Sulkasammal esiintyy yksittäisinä laikkuina eikä se koskaan muodosta laajoja kasvustoja kuten seinäsammal.
Palmikkosammalten heimoon kuuluvan sulkasammalen levinneisyysalue kattaa koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen, mutta Suomessa se on sukunsa ainoa edustaja. Sulkasammal on yleinen metsälaji eikä tarvitse suojelutoimenpiteitä olemassaolonsa turvaamiseksi. Harvinaisempien lajien lisäksi myös meille tutuista lajeista voidaan päätellä luonnon tilaa, esimerkiksi sulkasammal vaatii jo jonkinlaista vakautta ympäristöltään.
Sammalista on apua jopa rikostutkinnassa. Koska monien sammalten kasvustot ovat perimältään yhdenmukaisia eli klooneja, kengänpohjaan tarttuneen sammalen dna-analyysi voi todistaa epäillyn olleen rikospaikalla.
Mielipiteet pihamaan sammalesta jakautuvat kahtia, sillä sitä joko vihataan tai rakastetaan. Nurmikossa se saattaa olla toiselle riesa, mutta toiselle kivien kupeessa pihan kaunistaja. Sammalilla on pitkä historia japanilaisessa puutarhassa, mutta ne sopivat erinomaisesti myös suomalaisiin kotipihoihin. Sammal on oikea luomupuutarhurin unelma.
Sammalpuutarha syntyy helposti sinne, missä sammalta kasvaa luontaisestikin, esimerkiksi varjoisten puiden alle. Luonnostaan sammalta ilmestyy vanhojen pihakivien pintaan ja laattojen väliin, mutta sitä voi yrittää myös kasvattaa uusille pinnoille. Tuttavani oli saanut piimän avulla upean sammalpinnan puutarhansa kivikkoryhmään. Sinänsä sammalen houkuttelu kotipihaan on varsin helppoa, koska maaperämme on hapanta. Nykyään sulkasammalta käytetään myös koristeena ja kukka-asetelmissa.
Sammalen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Sammalta voi istuttaa milloin tahansa sulan maan aikaan, paras kasvutulos kuitenkin saadaan, jos se on saatu siirrettyä mahdollisimman ehjänä levynä. Huolellinen kastelu on tärkeää alkuvaiheessa, että sammal kotiutuu uuteen kasvupaikkaansa. Sammalilla ei ole juuria, vaan ne ottavat ravinteensa suoraan päälle satavasta vedestä.
Pihoilla voidaan kasvattaa useitakin sammallajeja, muun muassa juuri sulkasammalta. Hitaan kasvunsa ja hillityn olemuksensa vuoksi sammalissa on jotain erityisen rauhoittavaa ja inspiroivaa, niinpä niitä voisikin kutsua kasvimaailman filosofeiksi.
Mun naama kulke matalammal
saappat matalammal
sulkasammal
jala al
pää keskel pilvilammast
utu-sumu-usvas en huamannu
kui lähelt meijän tiät kulki
Heli Laaksonen
Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Juho Rahkonen, Apu 23.10.2018; Jukka Laine, Tapani Sallantaus, Kimmo Syrjänen, Harri Vasander, Sata sammalta; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoLiitto, Lauri Kajander, Metsäblogi 2.5.2016; Luopioisten kasvisto; Pia Hyvärinen, ET-lehti 27.6.2017; Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.), Suomen sammalet. Suomen ympäristökeskus; Teija Tuisku, Kotipuutarha; UPM Forest Life; Wikipedia; Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi.
