Kotkansiipisaniaisen sulkamaiset lehdet

Kotkansiipi Matteuccia struthiopteris on maamme näyttävimpiä saniaisia. Se on parhaimmillaan alkukesästä, kun heleänvihreät, sulkamaiset lehdet nousevat tummasta juurakosta ja kiertyvät auki, jolloin jopa puolitoistametriset lehdet muodostavat säännöllisen suppilon.

 

Kotkansiipi kasvaa alkuperäisenä koko Suomessa. Se on melko harvinainen, mutta usein kasvupaikoillaan runsas, joskus jopa ainoa saniaislaji. Levinneisyydeltään kotkansiipi on etelään painottunut, mutta sitä tavataan vähäisinä esiintyminä aina Lappia myöten.

 

Kotkansiiven esiintyminen kertoo kasvupaikan vehmaudesta ja kosteudesta, sillä se viihtyy rehevissä lehdoissa, saniaiskorvissa ja lähes aina virtaavan veden läheisyydessä.

 

Kotkansiiven lehdissä ei ole muille saniaisille tyypillisiä, lehtien alapinnalla olevia itiöpesäkkeitä. Sen sijaan niiden itiöpesäkkeet muodostuvat sulkamaisina lehtinä lehtiruusukkeiden keskelle. Nämä erilliset jäykät itiöpesäkelehdet ovat kesällä piilossa syvän suppilon sisällä ja aluksi vihreitä, mutta tulevat näkyville ja muuttuvat ruskeiksi syksyä kohden. 

Kotkansiiven kasvulehdet lakastuvat syksyllä, mutta itiölehdet törröttävät pystyssä vielä hangen keskelläkin levittäen itiöitä tuulen kuljetettavaksi.

 

Muista saniaisista poiketen kotkansiipi lisääntyy myös kasvullisesti: sillä on noin puolen metrin pituisia maansisäisiä rönsyjä, joiden kärkeen syntyy uusi tytärruusuke. Näin koko laaja kotkansiipikasvusto saattaa olla samaa kloonia eli yhtä ainoaa yksilöä. Tällaisia ”kotkansiipimetsiä” olenkin nähnyt.

 

Kotkansiipi on vanhoilla hautausmailla näyttävän näköinen. Sitä käytetään jossain määrin myös pihoilla koristekasvina. Kotkansiipi voi säilyä pysyvästi vanhoilla asuinpaikoilla ja levitä pihoista myös lähiluontoon. Koristekasvina sitä viljellään usein aivan liian kuivilla paikoilla, jolloin kasvin koko jää vaatimattomaksi. Muissa Pohjoismaissa kotkansiipi kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

 

Saniaiset, kortteet ja lieot antavat käsityksen siitä, miltä maapallon metsät näyttivät kivihiilikaudella, 300 miljoonaa vuotta sitten. Niiden jäänteistä ovat muodostuneet maailman kivihiilivarat.

 

Kotkansiivestä saa kotiterassilla tai -parvekkeelle näyttävän ”ruukkupalmun”.

Kotkansiivet ovat myrkyttömiä kasveja. Niiden versoja voi kerätä ruuanlaittoon toukokuun keskivaiheille asti. Vaikka kasvit eivät sisällä myrkkyjä, suositellaan silti kevätversojen keittämistä kymmenen minuuttia. Keitettyjen kotkansiipien maku on mieto, miellyttävä ja omanlaisensa. 

 

Kuormitettu kerä,
vastustava valo.
Kahtiajakoiset sulkasi riippuvat silmillä.
Noste ei riitä, väität. Hölmö.
Anna minun sisentää se sinulle.
Nyt ota siipesi esiin.
Olet eilisen ainoa majesteetti,
hohtavan päivän heleä huokaus,
muhkean maltin menestyvä mieli,
oman matkasi suurin mittari,
piilotajuntasi tietoinen teos.
Ja sinussa on kaikki uljaat universumit.
Piia Pälä

Lähteet: Johanna Sjöholm, Meillä kotona. Piha ja puutarha 13.6.2019;Luopioisten kasvisto/Tuomo Kuitunen; Maria Patricia Pinero Corredor, ravitsemusterapeutti, Askel terveyteen 27.8.2022; Mustila, Arboretum; Pohjolan kasvien pauloissa, Hannu Kämäräinen; Seppo Vuokko, Alvejuurikasvit. Suomen luonto. Kasvit; UPM Forest Life; Vilokki. Nettikasvio; Yle Oppiminen, perustuu ohjelmaan Ekolokero; Wikipedia; Piia Pälä, Lumous, Suomi 100 runoa.