Alvejuuret ovat kookkaita saniaisia, joilla lehdet ovat ruusukkeisesti lyhyen pystyn varren päässä - niiden rakenne on itse asiassa sama kuin tropiikin puusaniaisilla.
Kuudesta alvejuurestamme tavallisin on metsäalvejuuri, joka kasvaa tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä. Se on hyvin runsas soistuneilla kangasmailla. Mökkisaaressa olen huomannut runsaasti metsäalvejuuria vesijättömaan reunametsässä tulvakeväinä.
Kasvualustat ovat usein hapahkoja. Laji kestää suoraa auringonpaistetta monia muita suurikokoisia saniaisia paremmin, joten se hyötyy metsänhakkuista.
Metsäalvejuuri on meillä alkuperäinen laji ja eteläisen Suomen yleisimpiä saniaisia, mutta harvinaistuu Pohjois-Suomessa. Muista Pohjoismaista laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Lasten luontoillassa eräs lapsi sanoi metsäalvejuuren näyttävän ihan aivoilta, kun se on avaamassa lehtilapaansa kevätkesällä.
Metsäalvejuurella on monien muiden saniaisten tapaan vankka maavarsi, josta lehdet nousevat. Maasta kohoava, lehdetön ruoti ulottuu metsäalvejuurella suunnilleen lehden puoliväliin. Lehtiruoti on hento, ja sitä peittävät vaaleanruskeat suomut.
Puolimetrisen metsäalvejuuren lehdet säilyvät vihreinä läpi talven, tosin maata vasten painuneina. Keväällä uusien lehtien kasvaessa vanhat lopulta lakastuvat.
Isoalvejuuren erottaa metsäalvejuuresta hyvin syksyllä, jolloin isoalvejuuri kellastuu ja lakastuu, mutta metsäalvejuuri talvehtii vihreänä.
Saniaisten pienet itiöpesäkkeet ovat ryhmittyneet suuremmiksi pesäkeryhmiksi, jotka alvejuurilla ovat pyöreitä ja lehtien alapinnalla.
Metsäalvejuuren juurakko on myrkyllinen. Juurakoista ja lehtiruodin tyvestä on tehty matolääkettä, jota käytettiin alveiden eli lapa- ja heisimatojen häätämiseen.
Alvejuuren tieteellinen sukunimi Dryopteris merkitsee `tammisaniaista`, jota nimitystä kreikkalainen kasvitieteilijä ja lääkäri Dioskorides käytti antiikin aikaan jostakin tammien luona kasvavasta yrtistä.
Metsän portti avautuu, salaisuudet kutsuvat,
puiden varjot, valot leikkivät.
Lehvien kuiske, tuulen laulu,
metsän portti, taianomainen tie.
Kirsi Kunnas
Lähteet: Hannu Kämäräinen, Pohjolan kasvien pauloissa; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Luopioisen kasvisto, Metsäalvejuuri; Peda.net, Metsien biologia. Alvejuri; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Seppo Vuokko, Alvejuurikasvit. Suomen luonto. Kasvit; Tiina Jensen, Yle Radio Luontoilta, Lasten luontoilta 15.5.2018; Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat; UPM Forest Life; Wikipedia; Kirsi Kunnas, Metsä. Muistovärssy. Runo Lapselle -sivusto.
Ferns are a magnificent addition to a woodland grove and I am always filled with delight when I encounter them. We have a large stand of native Ostrich Ferns growing in our backyard and at their peak they are spectacular. The ferns you show are very similar, or perhaps identical to ferns growing here. Perhaps that’s not unusual since we both inhabit a northern landscape. Have a great weekend, Sirpa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi David. Saniaiset ovat tosiaan kaunis osa luontoa, monimuotoisina (ja -lajisina) täydentävät sitä. Teidän pihallanne kasvaa uhkea strutsinsaniainen. Googlasin kasvin, näyttääpä hyvältä.
PoistaKiitos. Teillä oli torstaina kiitospäivä. Meillä eilen ensimmäinen adventti. Joulua kohden siis lähdetään kulkemaan...
Kiitos taas kiinnostavista tiedoista ja kauniista kuvista! Harmittaa, kun en itse ole vielä perehtynyt eri saniaislajeihin, vaikka meidänkin mailla on ainakin kolmea erilaista saniaista. Tykkään kyllä kovasti niistä ja annan niiden rauhassa kasvaa siellä missä ovatkin.
VastaaPoistaKiitos Anna, olet huomaavainen.
PoistaEipä sillä väliä, mitä lajia kukin saniainen edustaa. Tärkeintä, että ne miellyttävät silmää ja täyttävät kivasti tilansa, kuten teidän pihassa.