Heleänvihreät paksut sammaltyynyt peittävät kallioisen mäen suurelta osin. Olin Lappeenrannan kaupungin kupeessa sijaitsevassa luontokohteessa taas kerran ihmettelemässä erikoisennäköisiä sammalmuodostelmia.
Ihalaisen kalkkilouhos on mäen alapuolella. Sieltä leviävä kalkkipölyn laskeuma on nostanut ympäristön maaperän pH-arvoa ja luonut otolliset kasvuolosuhteet lukuisille kalkinsuosijakasveille – myös tälle kalkkikarvasammalelle.
Suomessa kalkkikarvasammalta esiintyy kalkkikallioilla ja kalkkipitoisilla kasvupaikoilla alapaljakalle saakka; alapaljakaksi nimitetään vyöhykettä tunturikoivikosta noin 950 metrin korkeuteen.
Kalkkikarvasammalta kasvaa myös lettoreunuksilla; letto on puuton avosuo, joka on muodostunut runsasravinteiselle kalkkipitoiselle paikalle.
Kalkkikarvasammalta tavataan paitsi Suomessa myös koko Skandinaviassa, samoin Uudessa-Seelannissa. Laji on yleinen ja elinvoimainen. Kalkkikarvasammal kuuluu karvasammalten Ditricacea-heimoon, samaan sukuun luetaan meillä kuusi lajia.
Sammalilla on lehdet ja varsi, mutta juurten sijaan pienet juurtumahapset. Kalkkikarvasammalen lehdet ovat pitkät ja kapeat, kuivina kiharat, lehden tyvi kapenee jyrkästi ja sen kärjessä on hampaita. Ituversot ovat mättäiden pinnalla, itiöpesäkkeitä on vain harvoin. Sammalet kasvavat sekovarren tai verson yläpäästä ja tavallisesti lahoavat toisesta päästä.
Kalkkikarvasammal on kooltaan keskikokoinen, juurtumahuovaston yhteen sitoma mätäs. Mättään korkeudeksi mittasin kymmenisen senttiä.
Kun kävelin upottavien mättäiden päällä, käynti oli keinuvaa, sillä paksut pehmeät sammaltyynyt painuivat hauskasti joka askeleella.
Neulasmetsissä, oksien alla
kostea sammal nukkuu.
Unisten purojen reunamalla,
maanteillä, metsissä oksien alla
huolen hiukkanen hukkuu.
Helvi Juvonen
Lähteet: Johanna Mehtola, Suomen Luonto 9/2013; Lappeenrannan kaupunki. Luontoselvitys 4.10.2019; Luopioisten kasvisto; Metsähallitus. luontoon.fi; Oulun yliopisto; Suomen ympäristökeskus Syke 17.1.2024, päivitys 13.9.2024; Tieteen Termipankki; Wikipedia; Helvi Juvonen, Kääpiöpuu-kokoelmasta runo Tuhka ja sammal. Säkeet ovat runon sammalosuuden eli jälkimmäisen säkeistön alusta.
Jännän näköistä pintaa. Luulen, että pieniä ryppäitä tuota sammalta olen nähnyt. Kiva saada sille nimi, niin ja kiva nähdä sitä noin isona alueena!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anna. Ehkä olet nähnytkin. Kyllä minulla riitti ihmettelemistä niissä sammalmättäissä laajoina kasvustoina!
PoistaPitäisi kyllä opetella tunnistamaan sammalia. Ne ovat ihania. Itse en oikein raski edes kävellä sammalen päällä... paitsi nurmikollamme, joka saa rauhassa sammaloitua. :)
VastaaPoistaUpea paikka kuvissasi. Milloin nämä kuvat on otettu? Muutamia kuihtuneita lehtiä näkyy, mutta muuten tunnelma on melkein kesäinen.
Kiitos taas kauniista ja mielenkiintoisesta postauksesta!!
Kiitos kiitoksista Sara :) Hyvä te, kun pihanne saa sammaloitua rauhassa. Totta, että metsässä sammal kärsii kävelemisestä ja uusiutuu hitaasti.
PoistaKuvasin blogin sammalet 20.9.2024. Olin niitä useana vuonna käynyt katsomassa ja kuvaamassakin - sekä ihmettelemässä niitä loputtomia sammaltyynyjä.
😍 Ihanaa 🥰
VastaaPoistaKiitos Susanna. Sinäkin varmasti tykkäisit kulkea noilla upottavilla sammaltyynyillä, joita jatkuu ja jatkuu...
VastaaPoistaHienot kuvat sammaleesta. MInä tunnen tämän kauniin vihreän sammaleen ulkonäöltä, nimeä sille en ole tiennyt. Kiitos, nyt sain sille nimen.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Kävin usein katsomassa noita sammaltyynyjä. Sinulla oli sama ongelma kuin minulla, en tiennyt nimeä. Onneksi lopulta selvisi - sinulle ja minulle :)
Poista