Naavaparran polku on sorastettu. Vaikka korkeuseroakin on hieman, polku on pääasiassa helppokulkuinen.
Syksyisen värikästä metsäpolkua oli miellyttävää kulkea. Polun varrella kuusissa kasvaa nimensä mukaisesti runsaasti naavaa.
Reitin varrella voi lueskella Naavaparran hauskoja kertomuksia Syötteen luonnosta.
Suon reunassa hirviemo katsoo meitä uteliaana, vasa samoin.
Lähestymme niitä rohkeasti.
Koivuista monet ovat jo lehdettömiä. Niinpä oksalla istuva teeri erottuu helposti.
Suo on saanut syksynkeltaisen värin. Sen reunassa metsässä mahtailee ukkometso.
Kun katson tarkemmin, onhan siellä koppelokin pitämässä seuraa ukolle vai ovatko ne olleet yhdessä syömässä syksyn viimeisiä puolukoita.
Polun varressa on valtaisia muurahaiskekoja. Kenties mesikämmen on käynyt tutkimassa niitä, ainakin näin suolla karhun.
Reitti vie Pärjänjoen rantaan Annintuvalle, missä eväiden nauttiminen ja tulistelu onnistuu viihtyisässä päivätuvassa, me tosin vain patikoimme.
Iso-Syöte on Pudasjärvellä sijaitseva ulkoilualue Suomen eteläisimmässä tunturissa, Syötteen kansallispuiston vieressä. Syötteelle on Oulusta matkaa noin 150 km.
Iso-Syötteen retkeilyalueelta ja Syötteen kansallispuistossa on retkeilyreittejä yli sata kilometriä lyhyistä luontopoluista useamman päivän mittaiseen vaellukseen saakka. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja niiden varrella on taukopaikkoja, kuten päivä- ja autiotupia sekä laavuja.
kuinka kaikki hengittää,
jalat painuvat
mättäisiin ja nousevat
kuin omalla painollaan.
Arto Lappi
Varmaan mielenkiintoinen ja kiva reitti. Hienot kuvat ukkometsosta ja koppelosta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kruunuvuokko. Iso-Syötteellä oli kiva tosiaan patikoida. Säätkin suosivat.
PoistaTodella kauniit kuvat ja hienoa on tuolla kulkea. Tosin itse olisin hieman peloissani jos karhu tulisi vastaan. Onneksi tuo oli vain patsas! Vai oliko?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kristiina. Karhu, hirvet ja linnut olivat puuveistoksia. Onneksi en ole tavannut karhua luonnossa! Niitä kyllä näin karhusafarilla Pohjois-Suomessa.
PoistaHuomasin että blogisi sivupalkissa on vielä näkyvissä vanha postikorttiblogini "Krissen postikortit". Sitä ei enää ole, mutta jos postikortit edelleen kiinnostavat niin näytän niitä uudemmassa blogissani Krisse's postcards https://postcrossingroundtheworld.blogspot.com/
VastaaPoistaA very pleasant walk, Sirpa. I wish I had been there with you. All the best - David
VastaaPoistaKiitos David. Olisin mielelläni ottanut sinut samalle polulle! Kiitän myös toivotuksistasi, samaa sinulle.
PoistaSirpa
Hauskasti kerrottu kera kauniiden kuvien.
VastaaPoistaKiitos Anna.
PoistaDear Sirpa, such an amazing post, and your photos are beautiful and captivating! Thank you so much for sharing!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi Linda.
PoistaKiitos ihanasta postistasi
VastaaPoistaKiitos sanoistasi enkulin käsityöt.
PoistaOi sentään, miten tutut maisemat veistettyinen eläinpatsaineen.Olet kuljeskellut ihan minun maisemissani. Kiitos retkesi kuvauksesta sanoin ja kuvin!
VastaaPoistaMonesti olen nuo reitit kulkenut ja edelleenkin napsin kuvia.
Valitettavasti Luontokeskus ei toimi enää, mikä on minusta todellakin ikävä juttu. Vain muutama vuosi, kun se remontoitiin uuteen uskoon ja nyt sitten lopetus.
Maisemat ja polut eivät häviä, mutta miten käynee opastauluille, jos kukaan ei kunnosta niitä?
Kiitos sanoistasi aimarii. Ajattelin sinua laatiessani tuota postausta - ne ovat sinun maisemaasi.
PoistaLuontokeskuksia on tosiaan lopetettu monessakin paikassa, se on hyvin harmillista. Opastaulut kestävät aikansa, mutta sitten. Onneksi upea maisema säilyy.