Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.
Japanilainen 72 Kou -kalenteri jakaa vuoden 72 pienoisvuodenaikaan. Tämä kalenteri perustuu perinteiseen järjestelmään, joka jakaa vuoden 24 aurinkojaksoon ja nämä edelleen 72 lyhyihin, viisi päivää kestäviin jaksoihin nimeltään kou.
72 Kou -kalenteri perustuu Kiinasta peräisin olevaan kalenterijärjestelmään, joka otettiin käyttöön Japanissa Asuka-kaudella (538 – 710 jaa). 72 Kou -kalenterissa mikrovuodenaikojen kuvaukset muokattiin vastaamaan Japanin olosuhteita. Kalenteri ei ole enää Japanissa käytössä päivittäisessä aikataulutuksessa, mutta se on tärkeä osa perinteistä japanilaista kulttuuria.
Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.
Lampi Simpeleellä Hiitolanjoen maisemapolun varrella
Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.
Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Vuodet ovat erilaisia ja asiat tapahtuvat hieman eri aikoina. Sen lisäksi Suomi on pitkä maa. Siksi kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.
Kukoistus
Mänty eli petäjä
Kuusi
Lämpimät kuivat alku- ja keskikesät innostavat kuusia kukkimaan. Sitä, onko runsastuneen kukinnan syynä ilmastonmuutos, on liian aikaista sanoa.
Kuusten latvuksiin ilmaantui kevätkesällä 2024 paikoin runsaasti hede- ja emikukintoja. Kyseessä oli viides peräkkäinen vuosi, kun kuusi kukki jossain päin Suomea hyvin. Näin monta vuotta yhteen menoon jatkunut hyvä kukinta hämmästyttää, sillä tavallisesti kuusi kukkii etelässä pari kertaa ja pohjoisessa kerran kymmeneen vuoteen.
Luke ennusti tälle alkukesälle kohtalaista kukintaa Etelä- ja KeskiSuomeen.
Kuovi
Auroraperhonen
Auroraperhonen on kevään ja alkukesän yleinen päiväperhonen Etelä- ja Keski-Suomessa. Aurinkoisena päivänä voi helposti nähdä useitakin auroraperhosia lentelemässä niityillä ja metsänlaidoilla. Lentävän koiraan tunnistaa jo kaukaa valkoisten siipien kärkiosan oransseista laikuista, mutta lentävän naaraan voi helposti sekoittaa muihin alkukesän valkoisiin perhosiin.
Yön perhoset, päivän perhoset. Sateen perhoset, huolen perhoset, nauruperhoset. Kissojen perhoset, pullaperhoset. Salaiset perhoset, Tuoksun perhoset, lauantaiperhoset, karkkiperhoset, paperiperhoset, runoperhoset ja ne kuuluisat perhoset, jotka menivät tanssikurssille.
Reetta Niemelä
Maariankämmekkä
Harva tietää, että Suomen metsissä kasvaa yli 30 orkidealajia, koska orkideamme on nimetty kotoisasti kämmeköiksi. Yleisin orkideamme on kesäkuussa kukkiva maariankämmekkä, joka on näyttävä kukka, mutta ei suinkaan harvinainen.
Maariankämmekkä on varsin yleinen sopivilla paikoilla ympäri Suomen. Se kasvaa soilla, soiden laitamilla, metsäniityillä ja metsien reunoissa. Kämmekköjen yleisyyttä voi tarkastella linkin takaa aukeavista levinneisyyskartoista.
Ahomansikka
Kaikille tuttu ahomansikka on vuosi vuodelta taantunut. Sille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet perinteisten kasvupaikkojen umpeen kasvamisen seurauksena. Ahomansikka on kokemassa saman kohtalon kuin muutkin perinteiset ketokasvimme, jotka ovat taantuneet maatalouden muuttumisen takia.
Ahomansikkaa kutsutaan myös metsämansikaksi. Se kasvaa valoisissa metsissä, vanhoilla kaskialueilla ja valoisilla metsänrinteillä. Noilta vanhoilta paikoilta löytyy vielä runsaita kasvustoja, mutta ahomansikka ei kuki entisajan malliin muun kasvillisuuden seassa.
Puutarhamansikka
Tänä aamuna heräsin,
kuumaan ja ihanaan tuoksuun,
pinkaisin heti juoksuun.
Ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!
Nuuhkin marjaa ja astelin nenä
taivaissa ahon laitaa.
Auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa.
Hannele Huovi
Lähteet: Eija Lehmuskallio, LuontoPortti. Verkkolehti; Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ry 2024; Hertta-Mari Kaukonen, Maaseudun Tulevaisuus 30.6.2022. Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Mikko Piirainen; Kasviatlas 2022; Metsälehti 8.4.2024; Luonnonvarakeskus Luke 25.3.2025; LuontoPortti; Pirkkala 31.5.2021; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi: Vuosi luonnossa 3.7.2020; Satokausi. Kasvistieto 13.6.2023; Tiia Puukila, Metsälehti. Makasiini 4/2024; Ötökkätieto. Ötökkägalleria; Ester Ahokainen, Lämmöllä. Reetta Niemelä, 7.9.2009, runo Perhoset teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus; Hannele Huovi, Loruvaihto Kesä 1.7.7.2008, Lorupankki. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.
Hello Sirpa, what an amazing post! Your description is so poetic! Your photos are beautiful and captivating! I feel like I am right there with you seeing everything you are sharing! Thank you so much!
VastaaPoista