72 Kou -kalenteri jakaa vuoden luonnonilmiöiden perusteella, tammikuu

Japanilaiset jakavat vuoden 72 mikrovuodenaikaan. 72 Kou -kalenteri on peräisin kiinalaisesta hybridi-kuukalenterista ja sitä käytettiin yli 1000 vuotta yhdessä Japanin kuukalenterin kanssa vuoteen 1872 asti. Neljä vuodenaikaa kevät, kesä, syksy ja talvi jaettiin 24 vuodenaikaan ja jaettiin sitten edelleen 72 mikrokauteen. Mikrovuodenajat perustuvat luonnon vuodenkierron seuraamiseen, ja kustakin sesongista on poimittu huippuhetkiä.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

 

Suomessa on nyt neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun. Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Vuoden mittaan esittelen blogipostauksissa kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Kalenteriin on jätetty kuitenkin luonnontapahtumien kodalle pientä liikkumavaraa, sillä vuodet poikkeavat toisistaan ja Suomi on pitkä maa.

 

Tikli
Hiljaisuus alkoi jo joulukuussa, jolloin järvet saivat jääpeitteen. Kärpät pukivat silloin ylleen valkean talviturkin, se on hyvä suojaväri valkoisessa maisemassa. Tiklit alkoivat kokoontua joutomaiden karhiaisille ja ohdakkeille sekä tulivat meidän lintulaudalle.

 

Pikkukäpylintukoiras
Tammikuu on Hiljaisuuden aikaa, syvää talvea. Linnuista aktiivisimpia ovat käpylinnut, sillä ne voivat aloittaa muninnan jo tammikuun alkupäivinä. Tammi–maaliskuussa käpylintu pyöräyttää kolmesta viiteen munaa, joita naaras hautoo noin puolitoista viikkoa. Sinä aikana koiras ruokkii naarasta. Poikaset ovat pesässä vajaan neljä viikkoa.

 

Made
Veden alla alkaa tapahtua tammikuun loppupuolella, sillä made kutee tammi–maaliskuussa, Etelä-Suomessa yleensä helmikuussa. Made nousee syvänteistä kutemaan metristä kolmen metrin syvyyteen, missä veden lämpötila on hyvin lähellä nollaa. Made kutee vuodesta toiseen samoilla alueilla, joten vanhoilla kutupaikoilla on vilskettä kudun lähestyessä.

 

Parhaimmat madesaaliit on vuodesta toiseen saatu helmikuun ensimmäisinä päivinä, jolloin suurin osa mateista kutee. Madetta pyydetään yleisimmin pilkkien pimeän aikaan tai katiskalla. Pilkkiminen kuuluu jokaisenoikeuksiin, joten sitä voi yhdellä vavalla harrastaa ilmaiseksi. Edesmenneen isäni pyyntivälineitä olivat jään alle uitetut verkot.

 

 

Syys-lokakuisen kiima-ajan jälkeen urokset pudottavat sarvensa, ensimmäisenä vanhimmat yksilöt ja nuorimmat vasta helmikuussa. Yleensä hirvisonnit pudottavat sarvensa tammikuussa, mutta joskus ne tulevat nupopäiksi jo ennen joulua.

Tammikuun pakkasaamut, kun kaikki on hiljaista,
ja maailma tuntuu nukkuvan raskaasti. Mutta heräämme hitaasti,
valmiina kohtaamaan uusi vuosi, uusi alku, uusi mahdollisuus.

Muistovärssy

Lähteet: Ilkka Koivisto, Suomen Luonto. Kysy luonnosta 16.1.2014; Kalastajankanava.fi; LuontoPortti; Yle. Mateen kalastus 27.1.2011; Maaseudun Tulevaisuus. Metsä|Erä 23.1.2023; Muistovärssy, Tammikuu Runo; Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.

 

Pihabongaus järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna, tänä vuonna 25.–26.1. Mielenkiintoisia havaintoja!

LUE LISÄÄ

Kävyt kätkevät sisälleen elämää ja ravintorikkaita siemeniä

Vaikka useiden eläinten sanotaan syövän käpyjä, mikään eläin ei varsinaisesti syö käpyä sellaisenaan, vaan kaivaa ruuakseen suomujen kätköistä öljypitoisia siemeniä. Tällaisia siemensyöjiä ovat esimerkiksi oravat, metsämyyrät ja metsähiiret sekä käpylinnut ja käpytikat.

Käpytikka

Siemen sisältää kaiken, mitä nuori kasvi tarvitsee kasvun alkupyrähdykseen, sillä siinä on runsaasti energiaa, proteiinia ja rasvaa. Eipä siis ole ihme, että monet eläimet näkevät kovasti vaivaa päästäkseen siemeniin käsiksi.

Käpyjen avaamisen ammattilaisia ovat nimensä mukaisesti käpytikka ja käpylinnut. Joillekin muille linnuille käpy on suurempi haaste. Ne nimittäin joutuvat silppuamaan koko kävyn päästäkseen käsiksi siemeniin, ja jälkikin on sen mukaista.

Käpytikan paja

Kuusi

Hyvinä käpyvuosina siemensato on erittäin suuri. Etelä-Suomessa näitä runsaita siemensatoja on muutaman vuoden välein ja Pohjois-Suomessa noin kymmenen vuoden välein.

Kuusenkävyt

Kuusenkävyt kuhisevat elämää: jopa noin 30 hyönteislajia on erikoistunut elämään niissä. Kävyn tiivis rakenne takaa hyvät talvehtimisolot monelle hyönteiselle.

Kävyn sisällä talvehtii todennäköisimmin kuusenkäpykääriäisen toukkia. Sieltä voi löytyä myös kuusenkäpysääsken toukan muodostama valkoinen harsopussi. Kuusenkäpyjen yleisin hyönteislaji on nykynimestään huolimatta männynkäpykoisa.

Mänty eli petäjä

Männynkäpy

Männynkävyt ovat kovia ja paksusuomuisia, joten siemenet ovat hyvässä turvassa. Kuusenkäpyihin verrattuna kävyt ovat pienempiä, siemeniä on vähemmän ja siemensadot vaihtelevat loivemmin. Männyllä elääkin paljon kuusta vähemmän hyönteislajeja. 

Neulasella voi istuskella ja heilutella sarviaan ikivihreän laulun tahdissa jos sattuu olemaan pieni ja vihreänpullea metsän kirva, joka ei osaa tanssia. Odotella rauhassa kilttejä muurahaistätejä, joiden kengät kopisevat oksia vasten. Laulaa itsekin vähän. Voi kuulla kuinka mahtavat pilvet tuuttaavat mennessään ja kuinka puut pyytävät päästä pilvien kyytiin, sillä metsässä niitä kutittaa koko ajan.
Reetta Niemelä

Kataja

Katajanmarjat

Kataja tunnetaan parhaiten marjoistaan, vaikka sillä ei itse asiassa ole marjoja ollenkaan. Sen hedelmät ovat kolmen mehevän emilehden yhteen kasvamisesta syntyneitä käpyjä, joita vain kutsutaan marjoiksi.

Katajan marja kypsyy hitaasti: Ensimmäisen vuoden marja on vihreä, seuraavana vuonna sininen ja kolmantena vuonna kypsä, jolloin sen väri on melkein musta. Samassa katajapensaassa voi olla syksyllä yhtä aikaa kolmen värisiä marjoja, ja ne kaikki maistuvat erilaisilta.

Katajanmarjat ovat monien lintujen ja pikkunisäkkäiden herkkua. Lintujen mukana katajan siemenet kulkeutuvat uusille kasvupaikoille, ja siementen itäminen vain nopeutuu linnun ruuansulatuskanavan läpikäytyään.

Pikkunisäkkäät, kuten hiiret ja myyrät, viihtyvät katajan suojissa ja syövät myös kukintoja ja raakoja marjoja. Ne syövät marjan mehevien osien lisäksi katajan siemeniä, jopa lintujen ulosteista, siksi myyrät ja hiiret heikentävät paikoin merkittävästi katajan lisääntymistä siemenestä.

Euroopanmarjakuusi

Euroopanmarjakuusi

Euroopanmarjakuusi on myyttinenkin ainavihanta havupuu, joka on kasvanut Suomen eteläosissa jo aikojen alusta. Tutkijat ovat jäljittäneet sen historiaa peräti jääkauden loppuun, jolloin euroopanmarjakuusi valtasi alaa jään vetäytyessä.

Marjakuusi kasvaa nykyään luonnonvaraisena vain esiintymisalueen pohjoisrajalla Ahvenanmaalla, mutta sitä istutetaan jonkin verran puutarhoihin. Euroopanmarjakuusi selviytyy talvista ainoastaan aivan eteläisimmässä Suomessa. Kuvan puu kasvaa Vierulan arboretumissa Ylämaalla, kuvasin sen toukokuun alussa.

Euroopanmarjakuusessa koko kasvi on tappavan myrkyllinen juurista ja oksista neulasiin ja siemeniin asti. Ainoastaan siemeniä ympäröivä marjamainen siemenvaippa ei ole myrkyllinen.

Sembramänty

Sembramännyn käpy 

Siperiansembra(mäntyä) alettiin viljellä Suomessa sen isohkojen ravitsevien siementen takia 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Nyt siemenet ovat merkittävä ravinnonlähde oraville ja pähkinähakeille sekä muille linnuille.

Siemenissä on vain surkastunut siipi ja niitä levittääkin pähkinähakki. Tämä puu menestyy lähes kaikkialla maassamme, mutta se voi kärsiä taimivaiheessa ankarista keväthalloista ja sienitaudeista merenrannikolla.

Pähkinähakki ja sembran käpyjä

Sembramänty kasvaa monenlaisilla paikoilla, kuten kangasmetsissä, tulvalaaksoissa, kivisillä mailla ja lettorämeillä, mutta se suosii kevyesti varjoista ja hikevää kasvupaikkaa. Meilläkin oli kaksi sembramäntyä kotipihassa, mutta poistimme puut, kun ne kasvoivat liian suuriksi. Sembra voi tulla yli 30-metriseksi ja elää jopa 300–400-vuotiaaksi. 

en pelkää
minä pidän käpyä kädessäni
puristan sitä oikein kovasti
ja tunnen miten se on elävä
RunoTalon Sari

Lähteet: Anna Sievinen, Tiede Luonto 27.11.2024; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 8.12.2022; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat, Kävyillä herkuttelijat 27.11.2014;
Minna-Maarit Kytöviita, Jari Haimi, Keskisuomalainen 12.11.2022; Plantagen; Satu Hovi, Maaseudun Tulevaisuus, Metsä 2.11.2018; Taimisto Huutokoski; Turun Sanomat. Teemat 13.11.2012; wikipedia¸ RunoTalo, RunoTalon Sari, voimaruno voimametsässä 6.1.2014. Reetta Niemelä 7.9.2019, runo Syyskuu teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus.

LUE LISÄÄ

Peilikirkas jää

Syksyllä järven syystäyskierto jäähdyttää veden neliasteiseksi, minkä jälkeen järvi on kypsä jäätymiselle. Tämän jälkeen tarvitaan pakkasilmaa, joka jäähdyttää järven pintakerrosta edelleen. Jäätymiseen vaaditaan veden hienoinen alijäähtyminen. Tyynenä pakkasyönä tuuli ei sekoita järven pintaa ja koko selkäalue voi olla alijäähtyneessä tilassa ja jäätyä kerralla. Kovilla pakkasilla jää paksunee nopeasti jäätymisen jälkeen.

Teräsjää muodostuu suoraan vedestä. Se on kirkasta ja vahvaa. Teräsjää paksuuntuu alapinnastaan ja tällöin järvivedestä muodostuu lisää jäätä. Jäätymisessä vapautuu lämpöä, joka kulkeutuu jään läpi ilmaan. Jos jään päällä on eristeenä lunta, teräsjään vahvistuminen hidastuu.

Jäälle menemistä suositellaan vasta, kun teräsjäätä on kymmenen sentin paksuinen kerros; ohuempi kerros saattaa yllättää ikävästi.

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.
Eeva-Liisa Manner

Henkäisin hämärästä henkiin
hennot usvaneidot.
Yllä järven ja jään
keinuttelevat
kauniita kolttujaan.
Ihaile kaukaa rannalta vaan
- sielusi voivat viedä manalaan.
Ja kylmyyttäkin kaipaan ja pakkasta
mi vallattomat aallot jääkansin taltuttaa,
talven kirpeyttä, revontuliöitä.

 Marita Seppälä

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Sakari Topelius

Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa. --

Saima Harmaja

Kuva Marja-Liisa Vesterinen

Rati riti ralla, mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, sitä teki halla.
Suomalainen kansanlaulu

Lähteet: Foreca; Suomen ympäristökeskus Syke; Tekniikan Maailma Tiede Fysiikka 18.2.2021; vesijärvi.fi/Matti Leppäranta: Jään monet muodot; Eeva-Liisa Manner, katkelma runosta Sade avaa korvat; Marita Seppälä, Entisen rakkaasi loukattu varjo; Saima Harmaja, Jäätyvä järvi -runon alku; Sakari Topelius, Varpunen jouluaamuna; Suomalainen kansanlaulu, kolmas säkeistö. 

 

LUE LISÄÄ

Haloilmiöt

Halot ovat luonnossa esiintyviä pienten jääkiteiden synnyttämiä valoilmiöitä. Ne ovat valorenkaita, -kaaria tai -keskittymiä taivaalla. Halot syntyvät tavallisesti 5–10 kilometrin korkeudella ohuissa huntumaisissa harso- ja untuvapilvissä. Sateenkaari puolestaan syntyy, kun aurinko paistaa vesipisaroiden läpi.

Kun esimerkiksi Auringon (mahdollisesti myös Kuun) valo kulkee tällaisen pilviverhon läpi, voi samalla syntyä myös haloja. Talven pakkaskeleillä haloilmiöitä aiheuttavat myös lähellä maanpintaa leijailevat jääkiteet.

Tavallisesti halot esiintyvät Auringon, Kuun tai keinovalojen lähettyvillä, mutta suotuisissa oloissa erilaisia halomuotoja voi näkyä koko taivaan alueella. 

Meidän pohjoisilla leveysasteillamme haloja esiintyy melko runsaasti. Oletko sinä nähnyt niitä? Viimeksi minä näin haloja viime talven hiihtoretkilläni Saimaalla. Joskus aamun työmatkoilla olen havainnut auton ikkunasta hyvinkin voimakkaita sivuaurinkoja.

Toisinaan halot saattavat näkyä tuntikausia, mutta toisinaan ne sääolojen vaikutuksesta voivat jäädä hyvinkin lyhyiksi. Haloilmiöt ovat useimmiten melko himmeitä, mutta saattavat joskus harvoin olla näyttävästi sateenkaaren väreissä.

Halot syntyvät Auringon valon heijastuessa tai taittuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä. Jääkide toimii joko peilinä, prismana tai molempina. Halojen värit vaihtelevat olosuhteiden mukaan värittömän valkoisesta koko spektrin värikirjoon eli violetin sävyistä vihreään, keltaiseen ja punaiseen. Eri värit johtuvat siitä, miten haloja aiheuttavat kiteet taittavat valonsäteitä.

Halojen erilaiset ulkoasut johtuvat fysikaalisista seikoista, kuten jääkiteen muodosta, sen asennosta ilmassa ja valon kulkemasta reitistä jääkiteen läpi. Eräiden halojen ulkoasu muuttuu Auringon korkeuden muuttuessa. 

Erilaisia halomuotoja on todistettavasti havaittu noin 60 erilaista, tosin on olemassa koko joukko teoreettisia muotoja odottamassa ensimmäistä havaitsijaansa.

Hain uusia sävyjä
avaruuden kiteistä
auringon säteistä
Löysin jotain muuta
planeettojen pinnoilta
sateenkaaren takaa
Kirjoittaja Jenni

Kuvat ovat Leena Karosen Kauhajoelta 

Lähteet: astro.kuvat.fi; Tähtitieteellinen yhdistys Ursa; Wikipedia¸ Kirjoittaja Jenni 9.7.2022, Aukeni tieni vapauteen.

LUE LISÄÄ