Syksyllä järven syystäyskierto jäähdyttää veden neliasteiseksi, minkä jälkeen järvi on kypsä jäätymiselle. Tämän jälkeen tarvitaan pakkasilmaa, joka jäähdyttää järven pintakerrosta edelleen. Jäätymiseen vaaditaan veden hienoinen alijäähtyminen. Tyynenä pakkasyönä tuuli ei sekoita järven pintaa ja koko selkäalue voi olla alijäähtyneessä tilassa ja jäätyä kerralla. Kovilla pakkasilla jää paksunee nopeasti jäätymisen jälkeen.
Teräsjää muodostuu suoraan vedestä. Se on kirkasta ja vahvaa. Teräsjää paksuuntuu alapinnastaan ja tällöin järvivedestä muodostuu lisää jäätä. Jäätymisessä vapautuu lämpöä, joka kulkeutuu jään läpi ilmaan. Jos jään päällä on eristeenä lunta, teräsjään vahvistuminen hidastuu.
Jäälle menemistä suositellaan vasta, kun teräsjäätä on kymmenen sentin paksuinen kerros; ohuempi kerros saattaa yllättää ikävästi.
Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.
Eeva-Liisa Manner
Henkäisin hämärästä henkiin
hennot usvaneidot.
Yllä järven ja jään
keinuttelevat
kauniita kolttujaan.
Ihaile kaukaa rannalta vaan
- sielusi voivat viedä manalaan.
Ja kylmyyttäkin kaipaan ja pakkasta
mi vallattomat aallot jääkansin taltuttaa,
talven kirpeyttä, revontuliöitä.
Marita Seppälä
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Sakari Topelius
Tänä yönä jäätyy järvi.
Vesi tuskin liikahtaa. --
Saima Harmaja
Kuva Marja-Liisa Vesterinen
Rati riti ralla, mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, sitä teki halla.
Suomalainen kansanlaulu
Lähteet: Foreca; Suomen ympäristökeskus Syke; Tekniikan Maailma Tiede Fysiikka 18.2.2021; vesijärvi.fi/Matti Leppäranta: Jään monet muodot; Eeva-Liisa Manner, katkelma runosta Sade avaa korvat; Marita Seppälä, Entisen rakkaasi loukattu varjo; Saima Harmaja, Jäätyvä järvi -runon alku; Sakari Topelius, Varpunen jouluaamuna; Suomalainen kansanlaulu, kolmas säkeistö.
"Rati riti rallaa" toi mieleen lapsuudesta jotain, jota en ihan tavoita, jotain kivaa kuitenkin. Minulla on jäähän vähän ristiriitainen asenne. Vapaana virtaava vesi on niin täynnä elämää, jää on kuollutta. Toisaalta muistan kokeneeni huimia onnen tunteita järven jäällä kävellessä, samoja kuin hankiaisella hiihtäessä, aivankuin osaisi lentää.
VastaaPoistaUpeita kuvia ja kauniita runoja jälleen.
Kiitos Anna. On se noin, kuten sanoit; virtaava vesi elää. Lapsuudesta en muista kirkkaita jäitä, mutta nyt aikuisiällä muualla asuessani monetkin kerrat olen ihmetellyt kirkasta jäätä.
PoistaKauniit järvikuvat.
VastaaPoistaKiitos Kruunuvuokko.
PoistaAivan huippuihanat kuvat.
VastaaPoistaKiitos enkuli :)
PoistaOsaat todella kuvata. Upeaa maisemakuvausta. On myös faktatietoa järviveden jäätymisestä. Täällä juuri siksi olen varovainen jäilläliikkuja, kun lammet ovat pieniä ja yleensä metsikköjen sisällä, ja lunta kertyy jään päälle paljon. Jopa heti eka jäätymisen päälle saattaa sataa senttitolkulla lumen. Pilkillekin alkaessa saa joskus lapioida lunta vähemmäksi. Seurasin myös jään muodostumista jäälyhtyjen jäätyessä ämpäreissä. Jos jätin kylmää vettä jäätymään, jää oli jäätyneenä sameahkoa, kun taas lämpimästä vedestä tuli kirkasta jäätä. Saamaa vettä kuitenkin. Olikohan vain minun luulojani?
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta kommentistasi aimarii. Sama tuntuma minullakin on jäälyhtyjen teosta. Sinun innoittamanasi tein kaksi lyhtyä, mutta nyt ne ovat jääneet lumen alle, kun viime viikolla satoi 20+10 senttiä lunta.
PoistaKiitos kiittämästä. Jäillä saa todella olla varovainen. Sinä tunnet lampesi, koska käyt pilkillä.
Minäkin olen varovainen jäillä liikkuja. Mies meni viime viikolla kävellen saareen mökille yli kilometrin. Ruokolahdella oli silloin jäätä 20 cm, lunta menomatkalla 2cm, takaisin tullessa 30 cm ja selässä yli 10 kg:n reppu!
Kiitos vielä kehuista :)
PoistaJää on ihanaa ja postauksesi on ihana.
VastaaPoistaMinä jäin jumiin tuohon katkelmaan Eeva-Liisa Mannerin runosta. Meillä on kirja, jossa pitäisi olla myös kokoelma "Tämä matka", mutta en vain löydä mainittua runoa. Kuvaako se kevättalven iltaa? Minusta ainakin... ja ne, siis kevättalven illat, ovat niin ihania, että sitä ei sanotuksi saa. :D
Kiitos kiittämästä, kommentistasi ja tarkkasilmäisyydestä Sara :).
PoistaEeva-Liisa Manner, Katkelma runosta Sade avaa korvat. Tämä matka, Runoja 1956. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.141)
Ehkä se runo kuvaa kevättä. Minunkin mielestäni kevät on huikeaa aikaa, illatkin. Eniten olin ajatellut jäistä puisto ottaessani tuon runon.
Ihanat kuvat - aina!
VastaaPoistaTällä kertaa tartuin jotenkin erityisesti teksteihin.
Ihania runoja ja muita. Kiitos 💖
Kiitos Susanna. Sanasi lämmittivät sydäntäni :)
Poista