Kävyt kätkevät sisälleen elämää ja ravintorikkaita siemeniä

Vaikka useiden eläinten sanotaan syövän käpyjä, mikään eläin ei varsinaisesti syö käpyä sellaisenaan, vaan kaivaa ruuakseen suomujen kätköistä öljypitoisia siemeniä. Tällaisia siemensyöjiä ovat esimerkiksi oravat, metsämyyrät ja metsähiiret sekä käpylinnut ja käpytikat.

Käpytikka

Siemen sisältää kaiken, mitä nuori kasvi tarvitsee kasvun alkupyrähdykseen, sillä siinä on runsaasti energiaa, proteiinia ja rasvaa. Eipä siis ole ihme, että monet eläimet näkevät kovasti vaivaa päästäkseen siemeniin käsiksi.

Käpyjen avaamisen ammattilaisia ovat nimensä mukaisesti käpytikka ja käpylinnut. Joillekin muille linnuille käpy on suurempi haaste. Ne nimittäin joutuvat silppuamaan koko kävyn päästäkseen käsiksi siemeniin, ja jälkikin on sen mukaista.

Käpytikan paja

Kuusi

Hyvinä käpyvuosina siemensato on erittäin suuri. Etelä-Suomessa näitä runsaita siemensatoja on muutaman vuoden välein ja Pohjois-Suomessa noin kymmenen vuoden välein.

Kuusenkävyt

Kuusenkävyt kuhisevat elämää: jopa noin 30 hyönteislajia on erikoistunut elämään niissä. Kävyn tiivis rakenne takaa hyvät talvehtimisolot monelle hyönteiselle.

Kävyn sisällä talvehtii todennäköisimmin kuusenkäpykääriäisen toukkia. Sieltä voi löytyä myös kuusenkäpysääsken toukan muodostama valkoinen harsopussi. Kuusenkäpyjen yleisin hyönteislaji on nykynimestään huolimatta männynkäpykoisa.

Mänty eli petäjä

Männynkäpy

Männynkävyt ovat kovia ja paksusuomuisia, joten siemenet ovat hyvässä turvassa. Kuusenkäpyihin verrattuna kävyt ovat pienempiä, siemeniä on vähemmän ja siemensadot vaihtelevat loivemmin. Männyllä elääkin paljon kuusta vähemmän hyönteislajeja. 

Neulasella voi istuskella ja heilutella sarviaan ikivihreän laulun tahdissa jos sattuu olemaan pieni ja vihreänpullea metsän kirva, joka ei osaa tanssia. Odotella rauhassa kilttejä muurahaistätejä, joiden kengät kopisevat oksia vasten. Laulaa itsekin vähän. Voi kuulla kuinka mahtavat pilvet tuuttaavat mennessään ja kuinka puut pyytävät päästä pilvien kyytiin, sillä metsässä niitä kutittaa koko ajan.
Reetta Niemelä

Kataja

Katajanmarjat

Kataja tunnetaan parhaiten marjoistaan, vaikka sillä ei itse asiassa ole marjoja ollenkaan. Sen hedelmät ovat kolmen mehevän emilehden yhteen kasvamisesta syntyneitä käpyjä, joita vain kutsutaan marjoiksi.

Katajan marja kypsyy hitaasti: Ensimmäisen vuoden marja on vihreä, seuraavana vuonna sininen ja kolmantena vuonna kypsä, jolloin sen väri on melkein musta. Samassa katajapensaassa voi olla syksyllä yhtä aikaa kolmen värisiä marjoja, ja ne kaikki maistuvat erilaisilta.

Katajanmarjat ovat monien lintujen ja pikkunisäkkäiden herkkua. Lintujen mukana katajan siemenet kulkeutuvat uusille kasvupaikoille, ja siementen itäminen vain nopeutuu linnun ruuansulatuskanavan läpikäytyään.

Pikkunisäkkäät, kuten hiiret ja myyrät, viihtyvät katajan suojissa ja syövät myös kukintoja ja raakoja marjoja. Ne syövät marjan mehevien osien lisäksi katajan siemeniä, jopa lintujen ulosteista, siksi myyrät ja hiiret heikentävät paikoin merkittävästi katajan lisääntymistä siemenestä.

Euroopanmarjakuusi

Euroopanmarjakuusi

Euroopanmarjakuusi on myyttinenkin ainavihanta havupuu, joka on kasvanut Suomen eteläosissa jo aikojen alusta. Tutkijat ovat jäljittäneet sen historiaa peräti jääkauden loppuun, jolloin euroopanmarjakuusi valtasi alaa jään vetäytyessä.

Marjakuusi kasvaa nykyään luonnonvaraisena vain esiintymisalueen pohjoisrajalla Ahvenanmaalla, mutta sitä istutetaan jonkin verran puutarhoihin. Euroopanmarjakuusi selviytyy talvista ainoastaan aivan eteläisimmässä Suomessa. Kuvan puu kasvaa Vierulan arboretumissa Ylämaalla, kuvasin sen toukokuun alussa.

Euroopanmarjakuusessa koko kasvi on tappavan myrkyllinen juurista ja oksista neulasiin ja siemeniin asti. Ainoastaan siemeniä ympäröivä marjamainen siemenvaippa ei ole myrkyllinen.

Sembramänty

Sembramännyn käpy 

Siperiansembra(mäntyä) alettiin viljellä Suomessa sen isohkojen ravitsevien siementen takia 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Nyt siemenet ovat merkittävä ravinnonlähde oraville ja pähkinähakeille sekä muille linnuille.

Siemenissä on vain surkastunut siipi ja niitä levittääkin pähkinähakki. Tämä puu menestyy lähes kaikkialla maassamme, mutta se voi kärsiä taimivaiheessa ankarista keväthalloista ja sienitaudeista merenrannikolla.

Pähkinähakki ja sembran käpyjä

Sembramänty kasvaa monenlaisilla paikoilla, kuten kangasmetsissä, tulvalaaksoissa, kivisillä mailla ja lettorämeillä, mutta se suosii kevyesti varjoista ja hikevää kasvupaikkaa. Meilläkin oli kaksi sembramäntyä kotipihassa, mutta poistimme puut, kun ne kasvoivat liian suuriksi. Sembra voi tulla yli 30-metriseksi ja elää jopa 300–400-vuotiaaksi. 

en pelkää
minä pidän käpyä kädessäni
puristan sitä oikein kovasti
ja tunnen miten se on elävä
RunoTalon Sari

Lähteet: Anna Sievinen, Tiede Luonto 27.11.2024; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 8.12.2022; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat, Kävyillä herkuttelijat 27.11.2014;
Minna-Maarit Kytöviita, Jari Haimi, Keskisuomalainen 12.11.2022; Plantagen; Satu Hovi, Maaseudun Tulevaisuus, Metsä 2.11.2018; Taimisto Huutokoski; Turun Sanomat. Teemat 13.11.2012; wikipedia¸ RunoTalo, RunoTalon Sari, voimaruno voimametsässä 6.1.2014. Reetta Niemelä 7.9.2019, runo Syyskuu teoksessa Sinisen kärpäsen sirkus.