Jänönkorva onkin sieni

Lokakuun lopulla olin haravoimassa vapaa-ajan talomme pihapiiriä Pohjois-Savossa. Koivunlehtiä oli kaikkialla. Katseeni terästyi, kun lehtien ja heinien seasta pilkotti maljakkaan näköinen vaalea sieni. Onneksi haravani pysähtyi ajoissa!

Maljakas oli kuitenkin vähän erilainen, sillä sen toinen sivu oli halki lähes maahan asti. Itse asiassa löysin sieniä puolen metrin säteellä vielä pari kolme lisää. Kipaisin hakemassa talosta kameran ja ikuistin sienen.

Kyseessä on kotelosieniin kuuluva jänönkorva tai jokin jänönkorvista, sillä jänönkorvasieniä on Suomessa 19 lajia. Itiöemällä – eli sienen näkyvällä osalla maan päällä - ole lakkia eikä jalkaa, vaan se on ontto tai korvamainen. Jänökorvan malto on hyvin ohutta.

Jänönkorvasienen yhdennäköisyys jäniksen korvaan on ilmeinen. Suvun tieteellinen nimi Otidea tarkoittaakin pientä korvaa. Jänönkorvien itiöemän perusrakenne on maljamainen, mutta tyypillisesti malja on yhdestä kohdasta halki.

Kangas- ja kalvasjänönkorva kasvavat koko Suomessa melko yleisinä tuoreissa kangasmetsissä; niinpä arvelen löytämieni vaaleiden sienien olevan kalvasjänönkorvia. Jänönkorvien sienirihmasto muodostaa kasvien juurten kanssa sienijuuren.

Monet Suomessa kasvavat jänönkorvat kuuluvat itäiseen taigalajistoon, eli niiden päälevinneisyysalue on Siperian laajalla havumetsävyöhykkeellä. Osa lajeista kasvaa myös Pohjois-Amerikassa.

Jänönkorvista on tietoa saatavilla äärettömän vähän. Kirjoitin tuohon edelle jo melkein kaiken lukemani!

Puissa yhä vähemmän lehtiä,
lehdissä yhä enemmän värejä.
taivas yhä korkeammalla.
Ja tuuli puhaltaa lehtiä puista.
Vesa Puuronen, Syksy

Lähteet: Henry Väre, Kotelosienet; Johanna Halonen, Hämeen Sanomat 29.10.2019; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 20.8.2020; Laji.fi; Milla Ollikainen, Seura 18.9.2020; Tuomon kuva ja sana. Luopioisten kasvisto. 24.9.2013; wikipedia; Vesa Puuronen, vesapuuronen.com, Alkuosa runosta Syksy.