Tähtihetkiä sienimetsässä

Tunsin sen heti, vaikka tapasimme toisemme elämäni ensimmäisen kerran. Olin aamulla katsellut luontokirjasta maatähden kuvaa ja iltapäivällä näin sen puistometsässä!

Olin kuljeskelemassa ja kuvaamassa tutussa paikassa Vanhan Pappilan pihan läheisyydessä Lappeenrannassa. Kiipesin mäensyrjää ylemmäs nähdäkseni tarkemmin rinteessä olevan suuren valkean sienen, mutta silloin silmäni osuivat pieneen maatähteen ja toiseen ja kolmanteen. Se oli tähtihetki.

Maatähdet ovat ihan itsensä näköisiä ja helppo tunnistaa maatähdiksi. Lajilleen määrittäminen onkin jo vaativampaa. Maatähtiä on nimittäin tavattu Suomessa kymmenkunta lajia, ja ne kaikki ovat harvinaisenpuoleisia tai hyvin harvinaisia. Niinpä ihan joka metsässä niiden tuiketta ei päästä ihailemaan. Maatähdet eivät ole ruokasieniä.

Kupusienistä ehkä kauneimpia ovat maatähdet. Ne syntyvät pallomaisina kaksikerroksisina aihioina ja muistuttavat aluksi kuukusia tai maamunia. Itiöiden kypsyessä pallon ulompi kerros kuoriutuu ja liuskat kääntyvät maata kohti paljastaen pyöreän tai sipulinmuotoisen, kupumaisen sisäosan, jossa itiöt ovat. Tämä sisäpallo on pienellä kannalla, ns. pesäkkeenperällä kiinni tähtimäisessä ulkokuoressa.

Kypsän maatähden sipulimaisen sisäpallon seinä on hyvin ohut ja kun sen pintaan iskeytyy sadepisara, pallon laessa olevasta aukosta pöllähtää pieni itiöpilvi. Myös pienet oksat, kova tuuli ja sen mukana lentelevät hiekanjyväset ja märkä havunneulanenkin saavat aikaan tarpeeksi voimakkaan iskun, jolloin itiöt vapautuvat.

Maatähdet ovat lahottajia ja viihtyvät runsasravinteisessa maassa. Ne kasvavat kalkkipitoisella maaperällä havu- ja lehtimetsissä ja puistoissa, mutta myös kasvittomilla paikoilla Etelä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle asti. Sienten kasvuaikaa on heinä-lokakuu, mutta edellisvuotisien itiöemien jäänteitä voi näkyä vielä seuraavana keväänä.

Suuria katajapensaita kasvat kedot ovat tyypillisiä maatähtien kasvupaikkoja, koska  katajapensaiden alla vallitsee tähdille suotuisat kasvuolosuhteet. Lumikerros on ympäröiviin pensaattomiin alueisiin verrattuna puolitoistakertainen ja lumipeite säilyy keväällä jopa pari viikkoa kauemmin kuin muualla, niinpä kosteutta riittää pidempään. Myös päivittäiset lämpötilanvaihtelut ovat pensaiden suojissa vähäisemmät.

Löytöäni seuraavana päivänä kuljeskelin Ihalaisen kalkkitehtaan viereisellä luonnonsuojelualueella, mutta ei tähden tähteä, vaikka kurkin katajapensaidenkin alustat. Palasin lähipäivinä uudelleen pappilan pihapiiriin ja löysin vielä kymmenkunta uutta maatähteä.

Ripsimaatähden löytää varmimmin kalkkilouhosten liepeiltä. Maatähdet ovat kuitenkin harvinaisia eikä kalkkialueitten ulkopuolella retkeilevä kovin usein tapaa niitä. Löytämäni sienet lienevät kuitenkin ripsimaatähtiä. Uurremaatähti kelpuuttaa kasvualustakseen monesti vanhan muurahaispesän.

Toisinaan kovakuoriaiset nakertavat pesäkkeenperän irti ja sisäpallo pyörii vapaasti tuulen mukana kylväen itiöitä kierimisreittinsä varrella. Muurahaispesissä maatähdet jäävät joskus neulasten alle, mutta harmaapäätikat ja palokärjet kaivavat ne esille etsiessään pesistä syötävää.

Sienitutkija, biologi Jouni Issakaisen mukaan maatähdet ovat Suomessa enemmän tai vähemmän harvinaisia. Ne ovat mukavia ja nättejä löytöjä, vaikka eivät aina mitään sensaatiolajeja olisikaan.

Toivo on tähdissä,
toivo on maassa,
Vanamon maljassa varjokkaassa.

Kaarina Helakisa

Lähteet: Heikki Kotiranta, Kantasienet. Suomen Luonto. Kasvit; Laji.fi; LuontoPortti; Minna Rosvall Yle 11.10.2015; kirjastot.fi; Kaarina Helakisa, Annan ja Matiaksen laulut, Pietarin laulu toivosta.