Mäkitervakko käy tahmatarralla muurahaisia vastaan

Mäkitervakko kasvaa melko yleisenä Tampere - Joensuu-linjan eteläpuolella, ja harvinaisempana Oulun korkeudelle asti. Mäkitervakkoa ei ollut sen vuoksi lapsuuteni Pohjois-Savossa. Ensimmäisen kerran näin sen vuosikymmeniä sitten Luumäen seudulla auton ikkunasta. Ihmettelin, mikä kasvi se oikein on, kun koko tienvieri hohti punaisina laikkuina.

Mäkitervakko onkin kuivien harjujen sekä tienvierten ja ratapenkereitten valloittaja. Se suosii valoisia etelänpuoleisia rinteitä. Tämän kuivakkokasvin piirteisiin kuuluu muun muassa jopa metrin syvyyteen ulottuva pääjuuri.

Kesä-heinäkuussa kukkiva mäkitervakko muistuttaa ”serkkuaan” puna-ailakkia, mutta sen terälehdet ovat syvemmän punaiset ja lähes ehytlaitaiset, vain kärjessä on pieni lovi. Mäkitervakolla on myös puna-ailakkia tiheämpi kukinto. Tervakon kapeat ja lyhyehköt lehdet ovat varressa vastakkaisesti ja pienenä ruusukkeena varren tyvessä.

Mäkitervakon varren yläosassa on tervamaista ainetta, johon hyönteiset takertuvat, siksi tätä 30 – 40 cm korkeaa kasvia kutsutaan myös tervakukaksi, tervaheinäksi ja tervaruohoksi. Siihen viittaa myös suvun tieteellinen nimi Viscaria ´tervakot´.

Vastikään poimin mäkitervakkoja kukkamaljakkoon, jolloin varren erite sotki melkoisesti käteni. Arvellaan, että tahma on mäkitervakon keino estää mesivarkaita. Näiden varren yläosassa olevien ”terva-ansojen” takia muurahaiset ja muut kiipeilijät jäävät vaille mettä ja siitepölyä.

Keino on tepsinyt, sillä usein tähän tervaan on takertunut paitsi kaikenlaista roskaa, myös monenlaisia siivettömiä ja siivellisiä pikkuotuksia. Vahvat hyönteiset pyristelevät itsensä irti tahmeasta ansasta, mutta jättävät kyllä sen jälkeen kukan rauhaan. Tahmaan on toinenkin, vielä varmistamaton selitys: tervakko onkin lihansyöjäkasvi ja saa lisäravintoa sulattamistaan pienistä hyönteisistä.

Toisinaan pölyttäjät saattavat siirtää kukasta kukkaan siitepölyn lisäksi myös kasvitauteja, kuten kasvilla loisivan tervakon nokisienen itiöitä. Edes varren tahmea erite ei suojaa mäkitervakkoa näiltä kukkia turmelevilta tuholaisilta.

Mäkitervakon runsas mesi houkuttelee monenlaisia hyönteisiä. Alkukesästä sen kukissa ahkeroivat uusia yhdyskuntia perustavat kimalaiskuningattaret ja kasvin pölytystulos on huipussaan.

Päivisin tummanpunaisena hehkuva tervakkoketo houkuttelee runsaasti myös perhosia. Käyhän katselemassa mäkitervakoita kesäyön hämärissä, sillä silloin yöperhosetkin ovat nauttimassa niiden mettä. Perhoset ovat kuitenkin kimalaisia tehottomampia pölyttäjiä.

Mäkitervakkoa käytetään jonkin verran koristekasvina. Minäkin olen kylvänyt tervakkoja omaan kuivaan rinnepihaan. Kasvit näyttävät viihtyvän hyvin ja ovat levinneetkin. Juuri nyt ne kukkivat näyttävästi.

Mäkitervakon siemeniä sisältyy myös Kuivien niittyjen kasvit -siemenseoksiin. Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietettiin tänä vuonna sunnuntaina 19.6., jolloin teemalajina oli juuri mäkitervakko.

Värinsä antoi metsänreuna vihreä
rahkasammal korpisuon.
Vuoret violetin himertyvän iltaruskon.
Kuvioina kukat niittyjen.
Sinikello herkän hymynsä
keltamot, mäkitervakot raidat iloiset.
Kuvioinnit keinuvat meren aaltojen.
Reunapitsin valkean meri kuohuva.
Pisteet, pilkut väritti kaislat rannan.

Juuli 2014

Lähteet: Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen; Seppo Vuokko, Kohokkikasvit. Suomen luonto. Kasvit; Suomen lajitietokeskus laji.fi; Suomen Luonnonsuojeluliitto; Wikipedia; Juuli 2014, Pilvivyyhti, osa runosta. ET 27.9.2015.