Kalatiira ei ui, mutta lentää vaikka Australiaan

Jos tiiran näkee eteläisen Suomen sisävesillä, se on melko varmasti kalatiira. Vaikka tiirat ovat vesilintuja, ne eivät ui juuri koskaan. Se on melko runsaslukuinen Etelä- ja Keski-Suomen järvenselillä ja yleistynyt etenkin rehevillä järvillä. Kalatiira on Suomessa laajimmalle levinnyt tiira, jota tavataan kaikenlaisissa vesistöissä Kuusamon - Rovaniemen korkeudelle saakka. Suomen kannaksi on arvioitu 30 000 – 70 000 paria.

Kalatiiroja pidettiin saariston runsaslukuisimpana lintulajina 1990-luvun alussa, kun lokkeja oli vielä vähän. Kalatiira onkin hyvin vaihteleviin olosuhteisiin sopeutunut laji, tosin se on nyt selvästi vähentynyt merialueella, mutta syitä siihen ei täysin tunneta.

Kalatiiran huomattavan siro olemus, syvähaarainen pyrstö ja musta päälaen kalotti erottaa kalatiirat kuten muutkin tiirat lokeista. Tiiran nokka on pitkä, vanhalla linnulla se on oranssinpunainen ja siinä on selvä musta kärki. Linnun siivet ovat kapeat ja pitkät.

Pitkin päivää kalatiira istuu laiturintolpan nokassa tai veden yläpuolelle ulottuvalla kivellä tai reimarilla ja kirkuu terävästi. Välillä tiira lentelee matalalla veden yläpuolella tähyillen pikkukaloja, pysähtyy hetkeksi paikalleen räpyttelemään ja sujahtaa siivet supussa päistikkaa veteen, mutta pyrähtää heti takaisin ilmaan. Hauska sitä on seurata mökkimaisemassa.

Kalatiirat asustavat mieluiten naurulokkien yhdyskunnissa, koska lokit puolustavat yhteisöä ja karkottavat kiivailla syöksyillään variksia ja petolintuja. Kalatiirat puolestaan hyökkäilevät yhdyskunnassaan pesivän naurulokin kimppuun, koska tilaisuuden tullen naurulokkikin saattaa syödä tiirojen munia tai untuvikkoja tai ryöstää tiiroilta kaloja.

Tiira kalastaa kaukanakin pesältä olevilla matalilla rannoilla. Ravintona ovat pikkukalat, lisäksi hyönteiset ja muut pikkueläimet. Saaliin kalatiira pyydystää nokkaansa ja nielee pää edellä.

Häälahjoilla on suuri merkitys tiirojen soidinmenoissa. Naaras valikoi puolison sen perusteella, kuinka suuria kaloja ja kuinka tiheästi koiras niitä tuo. Saaliista naaras päättelee koiraan tehokkuuden, ja lahjoillaan koiras lihottaa naaraan pesimäkuntoon.

Pesimäpaikoille on ominaista avoimuus; kallioluodot ja karit ovat tiirojen mieluisimpia pesimämaastoja. Pesä on vähillä korsilla vuorattu pesäsyvennys luodolla, piisaminkeolla tai mättäällä. Pesään syntyy pari kolme munaa, joita koiras ja naaras hautovat kolmisen viikkoa.

 

Molemmat emot ruokkivat yhdessä poikasia, mutta koiraalle lankeaa päävastuu ruoanhakulennoista läpi kesän. Untuvikot jättävät pesän jo pari päivää kuoriutumisesta, mutta emot ruokkivat niitä lentoon vielä vajaan kuukauden.

Kalatiirat ovat pitkänmatkan muuttajia, niiden vuosittainen muuttomatka on nimittäin pidempi kuin maapallon ympärysmitta. Suomessa rengastettu kalatiira on havaittu Australiassa: Rengastietojen mukaan kalatiira on rengastettu 1996 kesäkuussa Kuopiossa, ja se havaittiin Australiassa tammikuussa 1997. Puolen vuoden matkan pituus oli siis 15 240 km. Jopa 30 vuotta elävät tiirat lentävät elämänsä aikana miljoonia kilometrejä eivätkä ne näe pimeää kuin päiväntasaajan seutuja ohittaessaan.

Kalatiirat lähtevät heinäkuun lopulta syyskuun alkuun talvehtimisalueilleen eteläisen Afrikan rannikolle ja palaavat Suomeen toukokuun alussa. Kalatiira on vilkas lintu, joka elävöittää keväisten järvien ja rantojen elämää. Meillä kesän lähettiläät tiirat ovat lainassa vain lyhyen aikaa, sillä suuren osan vuodesta ne viettävät maailman merillä myrskytuulten kuljeteltavina.

Tiira-nimi on itämerensuomalainen onomatopoeettinen eli ääntä jäljittelevä sana. Jukka Itkonen on osuvasti tuonut runonsa sanaleikissä esille tiiralle luonteenomaisen tiirailun.

 

Tarkkailin toukokuussa Parikkalan Siikalahden lintujärvellä tiiraa. Se kuikuili ja käänteli päätään ja tiiraili niin kauan, että minä en enää jaksanut tiirailla sitä. Lieneekö odottanut muita muuttokavereita saapuvaksi Siikalahdelle.

Tiira tiiraa tiiraa,
toinen tiiraa toista.

Molempien nokat kuin
naulat naulakoista.
Jukka Itkonen

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Jukka Halonen, Iltalehti 30.6.2016; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto 22.6.2018; Tieteen termipankki; Wikisanakirja; Jukka Itkonen, Tiira tiiraa tiiraa.