Peipon pesä

Tutun lastenlaulun mukaan "koivun oksaan korkealle, teki peippo pesän". Yhtä hyvin peipponaaras voi laatia maljamaisen, taidokkaan pesänsä muuhunkin puuhun tai pensaaseen, korkealle tai matalalle. Pesäpaikan valitsee ja rakentaa naaras, koiras vartioi ja suojelee aluetta.

Useimmiten pesä on kuitenkin puussa tai pensaassa 1 – 20 metrin korkeudella. Se on rakennettu taidokkaasti sammalista ja naavasta sekä naamioitu jäkälällä ja tuohenhilseellä. Syvä pesämalja on vuorattu höyhenillä, karvoilla, hämähäkinseiteillä ja jouhilla.

Naamioinnista huolimatta neljä viidestä aloitetusta pesinnästä tuhoutuu ja parit joutuvat aloittamaan pesän teon alusta. Näin harmittavasti kävi pari kesää sitten myös meidän mökin pihassa peippojen tehtyä pesän suuren kuusen alaoksille. Joskus harvoin peippo munii toisen poikueen kesä-heinäkuussa.

Alla olevan tyhjän pesän löysin viikko sitten. Olisiko voimakas tuuli vai mikä irrottanut sen paikaltaan.

Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 7–9 miljoonaa paria, ja parhailla pesimispaikoilla on yli sata pesää neliökilometrillä. Peipponen onkin pajulinnun ohella Suomen yleisin pesimälintu, ja nykylaskelmien mukaan myös Europan runsain lintulaji.

Peippo laulaa sointuvasti melkein jokaisella metsähehtaarilla Suomessa. Laulusta muut koiraat kuulevat, että reviiri on varattu, naaraat puolestaan huomaavat mahdollisen lisääntymiskumppanin.

Peippokoiraan korvissa toisen yksilön laulu kuulostaa samalta kuin ”mene pois” ja naaraan korvissa ”tule tänne”. Kiihkein laulukausi alkaa aikaisin keväällä ja kestää kesäkuun puolelle. Äänet vaimenevat, kun pesä on perustettu, koska lauluun ei enää ole tarvetta.

 

Peippokoiras vahtii naarastaan herkeämättä munintaan sakka. Toukokuussa tai kesäkuun alussa pesään ilmestyy neljästä viiteen munaan, joita naaras hautoo parisen viikkoa. Koiras voi vapauttaa joskus harvoin naaraan lyhyeksi aikaa haudonnasta.

Poikasten kuoriuduttua se kyllä ryhtyy auttamaan niiden hoidossa. Peippokoiras valtasi jo keväällä reviirin, että lintuemot pystyisivät pesintäaikaan hakemaan ruuan läheltä.

Peipposet poikkeavat sukulaislajeistaan siinä, että ne kantavat poikasille ruoan nokassaan. Peippopari ruokkii pääosin hyönteisillä pesäpoikasiaan pari viikkoa, kunnes nämä ovat oppineet lentämään.

Sen jälkeen ruokinta jatkuu vielä toiset kaksi viikkoa poikasten ollessa oksistossa ja myös opetellessa itse hankkimaan ruokansa. Syksyllä peipot siirtyvät jälleen siemenravintoon. 

Koivun oksaan korkealle
teki peippo pesän,
tiriteijaa tiriteijaa
lauloi kaiken kesän.

Muni munat kirjavaiset,
niistä pojat kuori.
Siivet somat untuvaiset,
emo armas suori.
Immi Hellén 

Lähteet: Juhani Lokki. Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Jukka Ruukki,Tiede Luonto 9.5.2019; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Immi Hellén, Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Kaksi ensimmäistä säkeistöä viidestä.