Etelänruttojuuri, auringonvarjo ja voinsuojus

Vanhan Pappilan pihapiiriin ilmestyi toukokuussa tanakoita matalia punertavakukkaisia kasveja, jotka olivat minulle vieraita. LuontoPortin avulla selvisi, että kyseessä on etelänruttojuuri, entisaikainen kartanoiden ja pappiloiden puutarhan koristekasvi.

Nykyään ruttojuuresta on havaintoja Etelä-Suomesta Oulun ja Rovaniemen korkeudelle asti. Viljelyjäänteenä tai -karkulaisena sitä kasvaa puistoissa ja joutomailla, ojanvarsilla, rannoilla ja pientareilla.

Läntiseen Eurooppaan etelänruttojuuri tuotiin rohdoskäyttöön keskiajalla kotiseudultaan Itä- ja Kaakkois-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Myös Suomeen etelänruttojuuri tuotiin koristekasviksi jo varhain, sillä Turun Akatemian puutarhassa sitä on kasvatettu jo 1670-luvulla.

 

Kasvin viljely rajoittui Turun rauhassa 1743 Ruotsin alaisuuteen jääneelle alueelle Kymijoen länsipuolelle. Ruttojuurta on kasvatettu muun muassa luostareiden puutarhassa, mistä kertoo sen vanha skoonelainen nimi munkbland, munkkilehti. Helsingissä ruttojuuresta on tietoja vasta 1800-luvun lopulta.

 

1600-luvulla uskottiin, että ruttojuuri vahvistaa sydäntä, helpottaa virtsaamis- ja kuukautisvaivoja sekä häätää madot vatsasta. Lönnrotin mukaan juurta on käytetty paitsi ruttoa myös luuvaloa sekä virmaa eli epilepsiaa ja mätähaavoja vastaan. Myöhemmin huomattiin, että etelänruttojuuri sisältää myrkyllisiäkin aineita, joten sen käytöstä luovuttiin.

 

Nykyään sen juuresta tehtyä lääkettä (Petadolex) käytetään kuitenkin lievittämään migreenipäänsärkyä. Ruotsissa sikoja ja karjaa on lääkitty ruttojuuren juurikeitteellä ja ruokittu sen lehdillä.

Kasvilla on ollut ainakin 1800-luvun alusta lähtien suomenkielinen ruttojuuri-nimensä, jonka mallina näyttävät olleen aivan samansisältöiset saksan Pestwurz ja ruotsin pestrot. Vironkielinen ruttojuuren nimi katkujuur on saksalainen käännöslaina.

Etelänruttojuuri kukkii vain muutaman keväisen viikon, mutta sen suuret lehdet ovat esillä läpi kesän. Kasvi onkin saanut monet nimensä lehtien mukaan. Niihin viittaa jo suvun tieteellinen nimi Petasites, joka pohjautuu kreikan kielen sanaan petasos eli leveälierinen hattu. Keski-Euroopassa kasvia on kutsuttu muun muassa häränhatuksi, sateenvarjoksi ja napoleoninlehdeksi.

Elokuun helteessä viljapelloilla työssä ahertavat ovat suojanneet päänsä lehdillä, siitä nimi auringonvarjo. Niin ikään lehtien koosta ja muodosta johtuu nimi villiraparperi. Brittein saarilla keksittiin käyttää lehtiä voin kääreenä, siellä kasvi tunnetaankin edelleen nimellä butterbur, voinsuojus.

Etelänruttojuuret ovat hyvin voimakkaita kilpailijoita, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kasvupaikoillaan. Suomessa lajista esiintyy lähes yksinomaan hedekasveja, joten kasvi ei meillä tuota laisinkaan siemeniä.

Sen sijaan se kulkeutuu uuteen ympäristöön vaikkapa puutarhajätteiden mukana. Juurakonpaloista ruttojuuri leviää kasvustollisesti muodostaen laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät tieltään alkuperäistä lajistoa, sillä sen suurten lehtien alla eivät muut kasvilajit selviydy. Lehtokotilot hyötyvät ruttojuurista, siksi niiden kasvatus edistää myös kotiloiden runsastumista.

Herraskartanoiden puutarhakasvi on siis kokenut arvonalennuksen. Kansallisessa vieraslajistrategiassa etelänruttojuuri on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota kannattaa pyrkiä hävittämään. Se tosin vaatii sitkeyttä. Ruttojuuri on vakiintunut vieraslaji myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.

Issa ja ruttojuuri
kääräisen aterian
ruttojuuren lehteen…
talven sade
Issan haiku 1810/Juhani Tikkanen

fuki no ha ni sakameshi
kurumu shigure kana

sakameshi on riisiä, joka on keitetty teen ja saken kanssa, köyhän miehen ateria siihen aikaan

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry.; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; laji.fi; Luonto-Liitto; LuontoPortti; Luontoturva ky; Suomen luonnonsuojeluliitto; Vieraslajit.fi; Juhani Tikkanen 7.6.2008, Issa ja ruttojuuri. Issan haiku 1810.

PS Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 19.6. ja tämän vuoden teemalajina on mäkitervakko (Viscaria vulgaris).