Tikli on kuin tuulahdus tropiikista

Niin kuin eksoottinen häkkilintukarkulainen olisi lennähtänyt pihapihlajan oksalle, mutta lintujahan onkin kaksi! Tällaisia ajattelin, kun näin tiklipariskunnan pihassamme muutama päivä sitten. Olinkin usein toivonut saavani tiklin omalle ruokinnallemme. Liki kateellisena olen kuunnellut tuttavien puheita, että heidän pihansa reunassa on joka talvi tiklejä kieppumassa ohdakkeilla – sitten hoksasin, että meiltähän puuttuu ne ohdakkeet!

Erilaiset siemenet ovatkin tiklien ravintona, pääasiassa mykerökukkaisten, kuten karhiaisten, takiaisten ja ohdakkeiden siemenet, jotka se poimii kasveista teräväkärkisellä kolmiomaisella nokallaan. Lajin tieteellinen nimi Carduelis carduelis viittaa juuri linnun mieliravintoon karhiaisiin.

Talvisin tiklit ovat oppineet hyödyntämään lintulautojen tarjontaa, erityisesti auringonkukansiemenet ja murskatut pähkinät näyttävät maistuvan niille. Tikli omalla lintulaudalla on hauskaa katseltavaa ja kirkastaa harmaimmankin talvipäivän, mutta näinä valkeina lumisina päivinä tiklin värikkyys pääsee oikeuksiinsa.

Osa kannasta muuttaa talveksi Länsi-Eurooppaan. Talvehtivat tiklit viihtyvät joutomaiden talventörröttäjissä. Suomen tiklikanta on pieni, siksi parvetkin ovat vain 10 – 15 linnun kokoisia. Parvista kuuluu hiljaista pirteää visertelyä, joka muistuttaa hieman läheisten sukulaisten vihervarpusen tai hempon ääntelyä. Lintu on saanutkin nimensä lajin tunnusomaisen, tik tidlit, tikelit -kutsuäänen mukaan.

Tiklin pesimäkannaksi Suomessa on arvioitu 10 000 – 20 000 yksilöä. Suomessa se pesii harvalukuisena asutuilla seuduilla, pääasiassa eteläisessä Suomessa ja usein suurten kaupunkien tuntumassa. Peltojen reunukset ja puutarhat ovat tiklin mieluisinta pesimäympäristöä, mutta se viihtyy myös puistoissa, hautausmailla sekä omakotitaloalueilla ja suosii mäntyvaltaisia paikkoja. Toivottavasti meidän tontin viereinen puistometsikkö miellyttää niitä!

Ruokansa tiklit joutuvat hakemaan hyvinkin kaukaa. Parvi auttaa paremmin löytämään uusia ruokailumaita sekä suojaa lintuja petojen uhkauksilta. Linnut jakavat löytämänsä ruokailupaikat lajitoverien kesken ja lentävät yhdessä näiden kanssa poikaspesilleen. Jos tiklit jättäytyvät talveksi mahdollisimman lähelle pesimäsijojaan, koiraat pystyvät valtaamaan haluamansa pesäpaikan mahdollisimman aikaisin keväällä.

Euroopassa tiklejä pesii useita miljoonia pareja. Suomi on levinneisyyden pohjoisrajalla, eikä täällä ilmeisesti ole tarpeeksi ravintoa elättämään kovin suurta kantaa. Ensimmäinen tiklihavainto maastamme on vuodelta 1845 ja ensimmäinen pesälöytö 1860-luvulta. Tikli on Etelä-Suomen lintulaji ja sitä tapaa ainoastaan satunnaisesti Imatra – Tampere - Pori -linjan pohjoispuolelta. Tikli on ollut lounaissuomalaisen Kaarinan kaupungin nimikkolintu vuodesta 1997.

Tikli on niin värikäs, että se sitä voisi luulla vaikkapa eksoottiseksi häkkikarkulaiseksi. Tikliä onkin aikoinaan yleisesti pidetty häkkilintuna. Myös Suomen lintutieteen perustajiin lukeutuvat von Wrightin veljekset tunsivat huolta tiklien tilasta, sillä vuonna 1848 Magnus von Wright kirjoitti "Tikli on sekin yksi niistä linnuista, jotka on kauniin ulkomuotonsa ja laulunsa takia tuomittu usein menettämään vapautensa itsekkään ihmisen huvin vuoksi ja vihdoin melkein kaikkien häkkilintujen tavoin menehtymään tapaturmaisesti tai kitumalla."

Peippolintuihin kuuluva tikli on helppo tuntea isosta nokasta ja sitä kehystävästä punaisesta pään etuosasta, vanhoilla linnuilla se on kirkkaantummanpunainen ja nokantyvellä on musta rengas. Koiras ja naaras ovat keskenään samanlaiset. Jostain luin vertauksen, että tikli näyttää viisirenkaiselta maalitaululta: keskellä on luunkeltainen nokka, sen ympärillä loistava punainen rengas sekä ulommaisena valkeaa, mustaa ja kastanjanruskeaa.

Loska roiskuaa
pitkin tien piennarta
lumi hupenee pois
tikli visertää
helisevin sävelin
Kurjenpolvipiha

Lähteet: Alice Karlsson, Suomen luonto 20.3.2015; Ann-Mari Lehtonen, Kotiliesi 15.1.2018; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Jussi Murtosaari, Keskisuomalainen 21.20.1014; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Maria Kesti, Kaarina-lehti 21.9.2020; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Vaasan kaupunki; Yle Uutiset. Luonto 28.10.2016; Kurjenpolvipiha.wwbly.com. Runoja ja Pihapuuhia. Keväiset tankarunot.