Siemenet ovat tärkeä osa kasvien kehityshistoriaa, joka juontaa yli 400 miljoonan vuoden taakse. Kun maapallon elämä alkoi siirtyä valtameristä kuivalle maalle, ensimmäisiä olivat kasvit ja sienet, koska maalla oli valoa, hiilidioksidia ja runsaasti tilaa.
Siemenen suojana on kuori ja sisällä alkio, jossa on valmiina uuden kasvin juurten, verson ja lehtien alkeet. Proteiini, rasva ja tärkkelys ovat siemenen ravintovarasto, joka onkin tarpeen, sillä usein siemen joutuu odottelemaan pitkäänkin sopivaa itämisaikaa.
Siemenet leviävät paikasta toiseen monin tavoin, luonto on kekseliäs. Ne voivat liihotella tuulen avulla tai siirtyä hyönteisten, eläinten ja ihmisten levittäminä. Marjoja ja siemeniä syövien lintujen mukana siemenet kulkeutuvat kauaskin. Vedessä elävät kasvit käyttävät aaltojen liikkeitä uusille alueille leviämiseen.
Kurjenkello
Kurjenkelloa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun, sillä se on komein kellokukkamme. Suurten sinisten kukkiensa takia sitä onkin jo 1600-luvulta alkaen kasvatettu perennana. Kurjenkellon kota on kuin suolasirotin, sillä sen kotahedelmän rei´istä siemenet karkaavat aloittamaan oman elämänsä.
Luhtakuusio
Merenranta- ja tulvaniityillä, järvien rannalla ja jokien reunoilla, kosteilla niityillä ja ravinteikkailla soilla viihtyvä luhtakuusio on puoliloinen ja imee lisäravintoa naapurikasvien juurista. Kasvin varsi puutuu ja säilyy törröttäjänä talven yli. Hedelmä on soikeahko, toiselta sivulta avautuva siemenkota. Tämä avoin kota on kuin purje, joka viskoo siemenet matkaan.
Ulpukka
Ulpukka viihtyy monenlaisissa vesistöissä, kuten järvissä, joissa, metsälammilla tai murtovesilahdissa. Kun ulpukan possuhedelmä kypsyy, sen vihreä kuori repeilee ja sisältö hajoaa lohkoiksi samalla tavalla kuin mandariini. Monisiemeniset lohkot kelluvat ja ajelehtivat aaltojen mukana enimmillään muutamia kymmeniä metrejä ja hajoavat, jolloin siemenet vajoavat pohjaan ja itävät siellä.
Voikukka
Voikukka kasvaa teiden varsilla, joutomailla, pientareilla ja niityillä, usein ihmisten läheisyydessä. Yhdestä voikukan kukinnosta syntyy satoja siemeniä. Pähkylässä on siemen ja lenninhaivenia. Pähkylät leijailevat kevyesti tuulessa näiden laskuvarjojensa varassa jopa kilometrien päähän emokasvistaan. Leviäminen on tehokasta, mutta siemenet eivät kuitenkaan idä missä tahansa, sillä voikukat vaativat runsaasti valoa.
Kun siemenen tuuli kantoi, otti pienen, mut’ vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi, koska puun uskoi juurtuvan.
Miten sattuikaan sinne juurtumaan, yksinäinen saarnipuu.
Paikkaan sellaiseen, johon kyennyt ei elollinen mikään muu.
Juha Vainio
Lähteet: Johanna Mehtola, Suomen Luonto 20.9.2017; Juho Rahkonen, Apu 6.11.2019; Kevätseuranta; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas. Kukat ja niiden hedelmät; Peda.net-akatemia; Piia Ahonen, Aarre-lehti 12.4.2019; Pinkka oppimisympäristö; Suomen Luonto 3.9.2019; Tieteen termipankki; Timo Nieminen, Kotiliesi 8.9.2019; wikipedia; Juha Vainio, Yksinäinen saarnipuu.
Lähetä kommentti