Karttajäkälän kirjomia lohkareita

Palataanpa hetkeksi Ylläksen maisemiin, joissa pääsimme vaeltamaan viime syksynä. Saivon kierrosta kulkiessamme maisemasta erottui erikoisen näköisiä kivenlohkareita, joille ikään kuin olisi asetettu karttoja. Kun menin tarkastelemaan lohkareita lähempää, pinnasta erottui harmaan-, ruskean- ja vihreänsävyisiä laikkuja, joita rajasi parimillinen musta raita tai vyöhyke. Karttamaisen ulkonäön antoi karttajäkälä, minulle ihan uusi tuttavuus.

 

Tiukasti kiven pintaan kiinnittynyt karttajäkälä kuuluu rupijäkälälajeihin, jotka kilpailevat elintilastaan kallion tai kivilohkareen kuivalla ja karulla pinnalla, jossa sammalet ja muut kasvit eivät menesty. Ne kasvavat suurina yhtenäisinä kasvustoina tai pienialaisina laikkuina kuin osana kiven pintaa, mutta voivat tunkeutua jopa kiven sisään.

 

Rupijäkälät voivat kasvaa kivien ja kallioiden lisäksi myös puiden pinnoilla, jopa maassa. Rupijäkäliin kuuluvat karttajäkälät puolestaan esiintyvät suurilla kivillä tai kivenlohkareilla. Suomessa on tavattu noin 45 karttajäkälälajia, joista useimmat ovat vaikeasti tunnistettavissa tai määritettävissä.

Koskemattoman kiven pinta täplittyy ajan saatossa karttajäkälällä. Erityisesti fosforimaisen vihertävät ja keltaiset karttajäkälälajit ovat helpoimmat huomata niiden silmäänpistävän värin vuoksi. Harmaista lajeista tavallisimpia ovat kiventiera-suvun jäkälät. Kaunis kirjailu syntyy tosin hitaasti, sillä jäkälä saattaa kasvaa vain millimetrin vuodessa.

Kuolleelta näyttävässä rakkakivikossa tulevat toimeen vain äärimmäisen ankariin oloihin sopeutuneet sammalet ja jäkälät, kuten kartta- ja torvijäkälät. Rakkakiven kyljessä yön pakkanen voi vaihtua nopeasti päivän kuumuuteen, mikä puolestaan merkitsee kivikossa kovaa kuivuutta.

 

Kaukaa katsottuna Yllästunturin kupeet näyttävät vaaleanvihreiltä. Lähempää tarkasteltuna huomasin, että kellanvihreyden vaikutelman antaa rakkakivikossa kivien pinnalla kasvava rupijäkälä. Korkeiden tunturihuippujen kivikoiden kasvillisuus on karuinta, siellä ovat sopeutuneet elämään vain jäkälät, joista yleisimpinä rupi- ja karttajäkälät.

Sain näyn,
enkä totuutta karta,
selvitän korpin sanoja,
ruska värjää maiseman,
kivissä on kartta,
korppi huutaa oksalla.

Kivissä on kartta, 

Kivissä on taikaa,

Vihreää sammalta,
kiven pinnalla,

ja sen alla,

Tallaan samaa maata kuin eilen,
tänään näen sen toisin,

Kivissä on kartta,

Viisaus odottaa,
katsoo silmillä suden,
enkä minä sure,
odotan vastausta,

Odotan omaa aikaani. 

Tuomo Kesäläinen

Lähteet: Johanna Mehtola, Suomen Luonto 7.10.2015; hopeasaniainen. wordpress.com; Luopioisten kasvisto; Pihlajamäki.info; Suomisanakirja; Suvi Jalokoski, Urho Kekkosen kansallispuistonkävijöiden viihtyvyys, Kevätsesonki 2017; Valokki-Nettikasvio; Wikipedia; Tuomo Kesäläinen, Kivissä on kartta.