sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Karhunputken kapakka on avoinna elokuussa ripsiäisille

Oletko tehnyt joskus karhunputkesta tai koiranputkesta pyssyn pihlajanmarjojen ampumiseen? Minä olen, ja putkella puhalleltiin kilpaa serkkujen kanssa. Sekä karhunputki että koiranputki kasvavat kaikkialla Suomessa kilpaillen aika tasavertaisesti siitä, kumpi näistä parimetrisistä sarjakukkaiskasveista on yleisempi. Karhunputkea ei pidä sekoittaa vaaralliseen jättiputkeen, joka on tanakka, pitkä ja isolehtinen.

Karhunputki kuuluu maamme alkuperäiseen kasvilajistoon, se viihtyy kosteilla ja ravinteisilla paikoilla, kuten hylätyillä pelloilla. Ihminen on edesauttanut kasvin leviämistä hakkaamalla metsiä ja muokkaamalla maata. Nämä minun havaitsemani karhunputket kasvoivat järvenrantamaisemissa.



Karhunputki kasvaa yksitellen tai pieninä ryhminä, koska sen kehitys taimesta kukkivaksi kasviksi voi viedä kymmenkunta vuotta. Karhunputki ei siis levittäydy aggressiivisesti kuten myrkyllinen jättiputki.

Karhunputkea voidaan käyttää rohtona, sillä on hoidettu muun muassa ruuansulatus-, virtsatie- ja ilmavaivoja sekä yskää. Karhunputki ja väinönputki ovat sellaisia luonnonyrttejä, jotka on luokiteltu niin vahvoja lääkkeellisiä vaikutuksia omaaviksi, että ne on sisällytetty lääkeluetteloon. Rohto- ja ravintokäytön vuoksi karhunputkea on aikoinaan kutsuttu nimellä ihmisputki. Karhunputkea on käytetty myös värjäykseen, jolloin tuloksena saadaan kullankeltaista väriä.

Karhunputken lehdillä ja siemenillä voidaan maustaa paitsi leipätaikinoita myös kylmiä ja lämpimiä ruokia, kuten raasteita, kastikkeita ja keittoja, alkoholinkin maustamiseen siemeniä käytetään. Ravintokäytössä on kuitenkin oltava varovainen, sillä karhunputkea muistuttavista kasveista moni on myrkyllinen, kuten muun muassa myrkkykeiso ja myrkkykatko.



Karhunputki kukkii loppukesästä heinä-elokuussa, silloin avautuu karhunputken kapakka. Kukinnossa voi olla jopa pari tuhatta kukkaa, ja niiden imelä tuoksu houkuttelee kapakkaan medenhakuun satamäärin kukkajääriä, ripsiäisiä ja muita hyönteisiä.



Karhunputki on väriltään joko vaalea tai vaaleanpunertava. Kasvien solunesteessä olevat, ultraviolettivalolta suojaavat väriaineet eli antosyaanit ovat värjänneet tämän karhunputken kukan sinipunaiseksi. Minä havaitsin lilaan vivahtavan kasvin nyt ensi kertaa, vaaleita olen toki nähnyt useinkin. Joskus myös varressa on sinipunerva sävy, kuten tällä kasvilla.



Kukittuaan karhunputki kuolee, mutta sen elämä jatkuu siemenissä, ja kymmenen vuoden kuluttua jossakin lähitienoolla maasta nousee uusia karhunputkia. Olen ottanut nämä kuvat vuosi sitten kesällä. Kun tänä kesänä kävin tuolla samalla paikalla, siellä ei ollut yhtään uutta kasvia, pelkästään edellisvuotisten karhunputkien kuihtuneet mustat varret.

Avoimilla niittymailla karhunputki on näyttävimpiä talventörröttäjiä, ja sen paikalleen kuivunut verso levittää siemeniään pitkälle talveen. Joskus olen löytänyt syksyllä niin kauniiksi värjäytyneitä karhunputkia, että olen ottanut niitä kotiin lattiamaljakkoon kuivakukiksi. Mielestäni kuivuneet kukinnot ovat hyvin koristeellisia, niin kuin ruusunkukkia.

Ateneumin taidekokoelmissa on Akseli Gallen-Kallelan maalaus Karhunputki vuodelta 1899. Gallen-Kallela kertoo Kallela-kirjassaan (1924) ihailleensa pienestä lapsesta lähtien karhunputkea sen sorean itsetietoisuuden ja yksinkertaisen koreuden takia. "Ensin oli kankaalla figuurikuva: vaalea Ekolan Iita, joka siinä etualalla seisoi käsivarsillaan suojaten silmiään, punaruutuinen huivi hartioillaan. Nämä luonnokset hävitin, ja lopputulos oli tämä yksinkertainen kasvitutkielma. Ulappa mikä näkyy kuvan takaosassa, on jäljestäpäin siihen maalattu ja horsmat ovat aina olleet mielikukkiani."

Karhunputki

Siihen viisauden siemen tahtoo antaa
kaiken tukensa ja voimansa
että voisit olla se viisaus
siinä viisaudessa
joka sinulla on ollut aikojen alusta.
Se on sinussa
jokaisessa solussa on ikiaikainen viisaus.

Tietoja olen löytänyt seuraavista lähteistä: Arktiset aromit; LuontoPortti; Luonto ja Ympäristö Wiki; Suomen Luonto 3/2014; Suomen Luonto/kasvit osa 2; Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu Ymparisto; Yrttitarha; Runotalo; Kansallisgalleria/Taidekokoelmat

2 kommenttia:

  1. Voi, miten kaunis kukinto on kaikissa vaiheissaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tiinatei. Olen samaa mieltä. Arkinen tuttu kukkakin on kaunis, kun sitä syventyy katsomaan.

    VastaaPoista