Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu

Joutsenessa on jotain perin suomalaista. Se on inspiroinut taitelijoitamme Sibeliuksesta Gallen-Kallelaan. Joutsenta on pidetty pyhimpänä linnuista, ja sitä kuvataan jo vanhoissa Aunuksen ja Suomen esihistoriallisissa kalliopiirroksissa ja -maalauksissa. Joutsen esiintyy monissa kertomuksissa ja tarustoissa yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja elävien maailman välillä, esimerkiksi Kalevalassa Tuonen joutsenena. Joutsen on saamelaisten valon tuoja, pyhä lintu, jota he nimittävät jouk(a)haiseksi.

Joutsen on tuhansien vuosien takaa juontuva suomalais-ugrilainen sana. Sen sijaan nykyinen nimitys laulujoutsen on käännöslaina ruotsin kielestä, sen nimen otti käyttöön Pessin ja Illusian kirjoittajana tunnettu Yrjö Kokko.

Joutsenet ovat varhaisimpia kevätmuuttajiamme, olenkin tavannut niitä tepastelemassa Saimaan jäällä jo maalis-huhtikuussa. Maaliskuun nimi on muuten saamen kielessä joutsenkuu. Kivikautta eläneet esivanhempamme, joita asui 7000 vuotta sitten Äänisen rannoilta Suomen metsäalueelle, pitivät joutsenta juuri kevään tuojana.

Joutsen ja kurki ovat kovaäänisimpiä lintujamme pitkän kaulansa ansiosta. Joutsenen ääni on voimakas, koska sillä - kuten sammakollakin - on ilmapusseja, joissa ääni voimistuu ilman resonoidessa. Kuullessamme trumpettimaisen törähdyksen arvaamme, että kohta näkyville ilmestyy vähintään kaksi joutsenta.

Joutsenet, kurjet sekä monet muut pitkäikäiset ja pesäpaikkauskolliset linnut elävät ja pesivät saman puolison kanssa vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen. Kesällä seurasin kahta joutsenperhettä, joihin kuului emot sekä kaksi pienokaista. Toinen perhe asui meidän mökkilahdessa Ruokolahdella ja toinen kesämaisemissani Laukkalan Pörsänlammella, josta yllä olevat kuvat ovat. Sillä seudulla on muuten Joutsenniemi-niminen kylä.

Muuttomatkalla olevat joutsenet pysähtyvät yleensä lepäämään ja ruokailemaan aina samoille paikoille. Joutsenet ja hanhet ovat poikkeuksellisia siinä, että perhekunnat pysyvät yhdessä vielä kevään paluumatkankin ajan, niinpä emojensa kanssa lentävät nuoret linnut oppivat vanhemmilta sopivat taukopaikat.

Tämä kuudenkymmenen laulujoutsenen parvi keräsi vielä lokakuun lopulla energiaa muuttomatkaa varten Pohjois-Savossa. Joutsenet muuttavat läntistä reittiä pitkin loka–marraskuussa talvehtimaan Etelä-Ruotsiin, Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön, tosin jonkin verran joutsenia jää talvehtimaan Suomeenkin.

Kansallislintumme laulujoutsen oli jo katoamassa 1900-luvun alussa runsaan metsästyksen takia. Voi sanoa, että kirjailija, luonnonsuojelija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko pelasti laulujoutsenen vuonna 1952 ilmestyneellä kirjallaan Laulujoutsen - Ultima Thulen lintu. Tuolloin joutsenia oli jäljellä enintään viisitoista. Nykyisin joutsenet pesivät lähes koko maassa, ja niiden määrä kasvaa lajin 1950-luvulla aikaansaadun rauhoittamisen ja sen yhteydessä tehdyn valistustyön ansiosta; vuonna 2014 laulujoutsenien syyskannan lukumääräksi arvioitiin 70 000 yksilöä.

Leinon Lapin kesä -runossa joutsenet ovat toivon ja uusien vaikutteiden vertauskuvana. Runon joutsenilla olikin pääasiassa symbolinen merkitys, sillä Leinolle ne merkitsivät toivoa siitä, että ylevät kulttuurielämän aatteet saisivat joskus jalansijaa myös takapajuisessa Suomessa.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin.

Eino Leino

Tämänkertaiset lähteeni: Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät. Pertti Koskimies; Suomen luonto. Linnut; Suomen Luonto -lehti 5/2012; Eino Leino, Lapin kesä.