Arolta kotoisin oleva kangasvuokko on todennäköisesti levinnyt Suomeen heti jääkauden jälkeen eli 12 000 vuotta sitten etelästä. Kangasvuokon nykyinen levinneisyysalue seuraa harjuvyöhykettä Etelä-Hämeestä Etelä-Karjalaan, ja esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselille. Tämä kaunis karvajalka, vilukukka viihtyy valoisilla karuilla kankailla puolukoiden ja kanervien seassa metsän pikku aukoissa ja polkujen reunoilla.
Kovan etsinnän tuloksena löysin huhtikuussa eräältä lappeenrantalaiselta mäntykankaalta kangasvuokkojen nuppuja, jotka olivat karvaisia kuin linnunpojat. Arvaat, miten iloinen olin! Nuppujen kehittymistä pyöräilinkin sitten seuraamassa muutaman päivän välein.
Nupuilla on tuuhea karvapeite, joka suojaa niitä sekä hallalta että kuivalta kevätahavalta. Äitienpäivään mennessä nuput olivat avautuneet sisäpuolelta valkeiksi ja ulkopinnalta heikosti punertaviksi tai lilaan vivahtaviksi kaunottariksi. Kunkin varren päässä oli yksi suuri, leveydeltään kuusisenttinen kukka.
Kangasvuokko lienee kauneinta, mitä Etelä-Karjalan karujen kangasmaiden heräävässä luonnossa kasvaa. Kangasvuokko saattaa jäädä huomaamatta varhaiselta kulkijalta, koska sen kukat ovat auki vain lyhyen ajan aamupäivällä, silloin kun kevätaurinko lämmittää paisteellaan. Kangasvuokkojen kukissa vierailee ahkerasti pölyttäjiä, ja varsinaisista vuokoista poiketen kangasvuokon kukissa on myös mettä palkkioksi pölyttäjille.
Näin elämäni ensimmäisen kukkivan kangasvuokon parikymmentä vuotta sitten muutettuani Lappeenrantaan. Tunnistin kasvin heti, vaikka en ollut nähnyt sitä koskaan aikaisemmin muualla kuin kasvikirjassa. Tuota vuokkojen kasvupaikkaa tien reunassa ei enää ole, koska se jäi rakentamisen alle.
Etelä-Karjalassa koko ikänsä asuneet ovat kertoneet, että vuosikymmeniä sitten täällä kasvoi kangasvuokkoja laajoina mattoina. Nyttemmin laji on taantunut, koska kangasvuokoille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet erityisesti asutuksen lähistöltä rakentamisen, soranoton ja tallaamisen takia. Kangasvuokko on uhanalainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella, mutta edelleen sitä myös poimitaan tai yritetään tuloksetta siirtää kotipihoille
Viimeksi näin viime viikolla metsikössä pelkän kuopan sillä paikalla, jossa aiemmin keväällä kasvoi kangasvuokko. Tietokirjailija Seppo Vuokko tietää kuitenkin, että kasvia ei voi siirtää lapiokonstein, koska kangasvuokon juuristo on erittäin laaja. Hän oli tehnyt kokeen, jossa yhden kangasvuokon mukaan otettiin kaivinkoneella kuutiometri maata - ja se siirto onnistui.
Kukinnan jälkeen kypsyviin pähkylöihin kasvaa pitkä, sulkamainen lenninhaiven, ja siemen voi kulkea tuulen kyydissä pitkiäkin matkoja uusille kasvupaikoille. Tuon kuvan otin Erkin-päivänä eli toukokuun puolen välin jälkeen, jolloin kauniit kukat olivat jo kadonneet ja karvat ruvenneet venymään pituutta. Tummanvihreät paksut nahkaiset lehdet kasvavat matalina ruusukkeina ja talvehtivat vihreinä, ja niiden keskeltä nousee taas uusia kauniita Etelä-Karjalan maakuntakukkia ensi keväänä.
Kevät
Mäen rinteellä istuu
kangasvuokko, villatakki yllä:
vuokon kukasta sinulle posket,
poskista kasvaa ruohonnukkaa,
ruohonnukasta sinulle tukkaa,
tukasta kasvaa tuulelle pesä,
tuulesta sinulle hengitystä,
hengitys kasvaa valoa,
valosta sinulle huulet ja hymy,
hymystä kasvaa tähtitaivas,
tähtitaivaasta sinulle silmät,
silmistä kasvaa sininen järvi,
järvestä sinulle aaltosormet,
sormista kasvaa lämmin rinne,
rinteellä sinulle kangasvuokko.
Mäen rinteellä istuu
kangasvuokko, villatakki yllä:
vuokon kukasta sinulle posket,
poskista kasvaa ruohonnukkaa,
ruohonnukasta sinulle tukkaa,
tukasta kasvaa tuulelle pesä,
tuulesta sinulle hengitystä,
hengitys kasvaa valoa,
valosta sinulle huulet ja hymy,
hymystä kasvaa tähtitaivas,
tähtitaivaasta sinulle silmät,
silmistä kasvaa sininen järvi,
järvestä sinulle aaltosormet,
sormista kasvaa lämmin rinne,
rinteellä sinulle kangasvuokko.
Hannele Huovi
Tämänkertaiset lähteeni olivat: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri/Suomen luonnonsuojeluliitto; kimmokaava.fi/Suur-Saimaa_luonto; Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomu; LuontoPortti; Metsäkeskus; Yle Etelä-Karjala 2010; Hannele Huovi, Karvatassun runopurkki.
