Siperiansinivalvatti on lehtisalaatin sukulainen

Siperiansinivalvatti on toinen Suomen alkuperäisistä sinikukkaisista valvateista, ja se toinen on Kainuun ja Lapin alueella ravinteikkaissa lehdoissa kasvava pohjansinivalvatti.

Sinivalvatit eivät ole valvatteja vaan salaatteja, ja lehtisalaatti on (Lactuca sativa) on lähisukulainen. Sekaannusta lisää se, että tieteelliset nimet ovat viime aikoina muuttuneet parikin kertaa, nykyään siperiansinivalvatti (Lactuca sibirica) ja pohjansinivalvatti (Lactuca alpina) ovat samassa suvussa Lactuca.

Siperiansinivalvatti on monivuotinen, maitiaisnesteinen, pysty noin 40 - 80 cm korkea ruoho. Varsi on yleensä haaraton, ja kukinto on sen latvassa huiskilomaisesti. Kukat ovat vaaleansinisiä tai sinivioletteja. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuussa.

Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun ja verhiöt nousevat näkyviin. Hedelmistön kypsyttyä mykerö avautuu haiven- ja pähkyläpalloksi, joka on kypsänä kellanruskehtava; hapsihaivenet auttavat pähkylöitä leviämään tuulen mukana.

 

Kasvin lehdet ovat maitohorsmamaisen soukat. Siperiansinivalvattia on käytetty muun muassa rohdoksena.

 

Siperiansinivalvatti on vaatimattoman kokoinen verrattuna pohjansinivalvattiin, mutta sinikukkaisena sekin erottuu muusta kasvillisuudesta. Se viihtyy järvenrantojen pensaikoissa, rantaniityillä sekä joen- ja puronvarsilla.

Siperiansinivalvatin päälevinneisyysaluetta ovat Suomi, Ruotsi, pohjoisin Norja sekä Siperia. Suomessa se kasvaa Lapin metsäseutujen jokivarsilla.

Muualla Suomessa kasvi on paikoittainen ja melko harvinainen, mutta esiintyy kuitenkin suurimmassa osassa maata lukuun ottamatta lounaisosia sekä läntisimpiä ja eteläisimpiä osia. Tiedän Etelä-Karjalassa pari järvenrantaa, joissa kasvaa siperiansinivalvatteja, mutta nekin ihan yksittäisinä kasveina.

Edellinen sinivalvattipostaus oli 26.7.2015 nimellä Päiväni Hemulina, siperiansinivalvatti

Kukkien tuoksu täyttää ilman,
niitty täynnä värejä ja elämää.
Pienet ötökät tanssivat kukasta kukkaan,
luonnon oma sinfonia soi ympärillämme.
Muistovärssy 

Lähteet: LuontoPortti; LuontoPortti, verkkolehti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarinopas; Pohjolan kasvien pauloissa; Tieteen termipankki; Muistovärssy. Kauniita Runoja Luonnosta.