Ketotuulenlento

LuontoPortin mukaan suomen kielessä on monia mainioita kasvinnimiä, mutta ketotuulenlento on aivan erityisen osuvasti nimetty: se tulee ja menee haivenellisina pähkylöinä minne tuuli kuljettaa.

 

Yksivuotisen lajin esiintyminen on oikukasta ja satunnaisen paikallista, eikä se usein kasva samalla paikalla kahta kesää peräkkäin. Tuo tieto minun pitää tarkistaa ensi kesänä, löysin nimittäin ketotuulenlennon vasta tämän vuoden heinäkuun alussa.

 

Asterikasvien heimoon kuuluva ketotuulenlento Logfia arvensis kasvaa 5–40 cm korkeaksi. Kasvi on kauttaaltaan tiheän valkokarvainen, ja sen varsi on pysty ja haaraton tai epäsäännöllisesti haarova.

 

Suomessa ketotuulenlennon kukinta ajoittuu heinä–syyskuuhun. Kukinto on vaatimattoman näköinen mykeröstö, joka on pitkä latvaterttu. Mykerön laitakukat puuttuvat, kehräkukat ovat torvimaisia ja kellertävänvalkoisia. Hedelmä on kellanruskea pähkylä, jonka kärjessä on valkoisia hapsihaivenia.

 

Ketotuulenlento on muinaistulokas. Itä-Suomen kaskialueilla lienee aikoinaan ollut runsain mitoin puolipaljaita aho- ja ketolaikkuja, joihin laji on kotiutunut.

 

Nykyisin elinvoimaista kasvia tavataan lähinnä Ahvenanmaalla sekä Manner-Suomen eteläosissa, mutta paikoitellen aina Kuopion korkeudelle asti. Yksittäisiä havaintoja lajista on myös Oulun seudulta.

 

Ketotuulenlennon luontaisia kasvupaikkoja ovat paahteiset, lähes kasvittomat kedot. Nykyisin suurin osa esiintymistä on ihmisen luomissa ympäristöissä, kuten tien- ja radanvarsilla, tienleikkauksilla ja hiekkakuopilla sekä joutomailla.

 

Löytämäni kasvusto on hiekkatien varressa heinittyneen soramontun reunalla. Sittemmin huomasin toisen kasvuston muutaman kymmenen metrin päässä sorakentällä. Molemmat esiintymät ovat elinvoimaisen näköisiä ja alaltaan muutaman metrin kanttiinsa.

 

Tuulenlentopussikoi Coleophora filaginella elää ketotuulenlentokasvilla. Uhanalaisuusarvioinnin 2019EN mukaan koi on erittäin uhanalainen.  

 

Kesäpäivä, Uppo-Nalle,
leikkii kedolla, perhosia jahtaa.
Nauru kaikuu, ilo suuri,
kesän riemut, karhun juhlaa.
Kesäruno

 

Tuulenlentopussikoi 

Ensimmäinen lajin kuvaus on vuodelta 1881 (Fuchs), minkä jälkeen kesti lähes sata vuotta, ennen kuin laji ilmoitettiin seuraavan kerran.

Esko Saarela ja Leo Sippola (Sippola 27.6.2005) löysivät Valkeakoskella ketotuulenlentokasvilta toukkapusseja, joista he onnistuivat kasvattamaan aikuisia 2005. Yksilöt kuuluivat lajiin Coleophora filaginella Fuchs, jonka toukan ravintokasviksi mainitaan lajikuvauksessa tuulenlento. Lajin suomenkieliseksi nimeksi Saarela ja Sippola ehdottivat tuulenlentopussikoi.

Tuulenlentopussikoin lentoaika on kesäkuun lopulta heinäkuun alkuun, jolloin se käy ravintokasvinsa tuulenlennon kukinnoissa. Toukka koteloituu keväällä syömättä enää mitään.

Saarela ja Sippola ovat etsineet lajin toukkapusseja tuloksetta eri puolilta Etelä-Suomea Valkeakosken löytöpaikan tapaisilta tuulenlennon pitkäaikaisilta kasvupaikoilta. Laji on nykyisin todennäköisesti Suomessa harvinainen ja erittäin paikallinen. Se on hyvin todennäköisesti esiintynyt Suomessa jo pitkään ja mahdollisesti myös taantunut viime vuosikymmeninä lajin vaatimien paahteisten ympäristöjen vähenemisen ja heikkenemisen seurauksena.

Lähteet: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hyönteiskasvi.fi; Esko Saarela & Leo Sippola, Suomen Perhostutkijain Seura ry, Baprtra 2/2006; iNaturalist; Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus; LuontoPortti; PlantNet. Maailmankasvisto; Kesäruno. Muistovärssy.