Kotipihassani on vesitynnyri, johon kerään sadevettä kasveille. Lähipäivinä on satanut sen verran, että tynnyri on laitojaan myöten täynnä. Astian päällä on ohut suojaverkko, etteivät linnut putoaisi veteen, jos tulevat juomaan; tynnyrin vieressä tosin on lintuja varten uima-juoma-allas.
Saapuipa siihen kolme harakanpoikaa kisailemaan. Ne yrittivät parhaansa mukaan pysyä tynnyrin kapealla reunalla. Yksi kuitenkin tipahti uimaan, koska lintujen varpaat olivat pudottaneet suojaverkon pois. Harakan kaveri – kai velipoika – katsoi vierestä osaaottavan näköisenä uimarin räpiköityä itsensä pois vedestä.
Vesi oli lämmintä, eipä pulikoijalla ollut mitään hätää aurinkoisena kesäpäivänä. Harakanpoikien esitystä oli hauska seurata, ne tarjosivat melkoisen show´n, jota tallensin 36 kuvan verran.
Herra Harakka hieno niin
jällehen laittihe samettiin.
Vihreää, näätte, hän rakastaa;
siintävän rinnalla purppuraa.
Herra Harakka liivit sai
valkeat – silkkiä – totta kai!
Vieläpä tuotiin saappahat
uudet markkoja maksavat.
Herra Harakka harjaa näin
kiiltävän tukkansa taaksepäin –
sitten niin kummasti naurattaa:
hi-hi-hi-hi, hi-hi-hi-hi, hih-hah-haa!
Siiri L
Lähteet: Siiri L, Herra Harakka, turku.fi, herkonrunot.htm; varssyja. wordpress.com.
Lähetä kommentti