72 Kou -kalenteri, heinäkuu

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 1/2025 toimitus teki Suomen oloihin sovelletun version 72 Kou -tyyppisestä kalenterista. Asiantuntija-apuna olivat Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta eläintieteen yksikön biologit Ronja Saarinen ja Valeria Valanne.

Suomessa voimme nyt seurata perinteisen neljän vuodenajan rinnalla 72 mikrovuodenaikaa, jotka muodostavat kuusi päävuodenaikaa: Hiljaisuus, Herääminen, Kuhina, Kukoistus, Täyttymys ja Laskeutuminen.

Vuoden mittaan esittelen kunkin mikrovuodenajan tärkeimmät päivät. Tänä vuonna jos milloin olemme huomanneet, että vuodet eivät toistu samanlaisina ja asiat tapahtuvat vuosittain hieman eri aikoina. Koska Suomi on pitkä maa, kalenteriin on jätetty tapahtumien kohdalle pientä liikkumavaraa.

Hiljaisuus kestää joulukuun alusta tammikuun loppuun. Se on esitelty 25.1.  Herääminen sijoittuu helmi-maaliskuuhun, se on esitelty 8.2. ja 22.3. Kuhina alkaa huhtikuussa ja päättyy toukokuun lopussa. Se on esitelty 26.4. ja 24.5. Kukoistus kestää kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, alkukausi on esitelty 28.6. 

Täyttymys käsittää elo- ja syyskuun. Laskeutuminen alkaa lokakuun alussa ja päättyy marraskuun lopussa.

Heinäkuu Kukoistus

Lakkaa eli hillaa löytyy avosoilta sekä puustoisilta soilta. Sadot vaihtelevat paljon vuosittain, ja hillan kukat ovat herkkiä esimerkiksi hallalle. Myös hillan poiminta-aika on melko lyhyt, ja se vaihtelee keskimäärin heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Kesän koittaessa naaraslepakot kerääntyvät yhteen. Ne synnyttävät kesä-heinäkuun vaihteessa yleensä yhden poikasen. Kaksosraskaudet ovat harvinaisia. Äitiysyhdyskunta on suojaisessa paikassa: isohkossa puun kolossa, pöntössä tai asuintalon ullakolla. Pian synnytyksen jälkeen emojen on jätettävä poikasensa yöksi lastentarhaan, toisten poikasten joukkoon. Naaraat joutuvat saalistamaan paljon hyönteisiä, jotta ne pystyvät imettämään ainokaisiaan.

 

Nuoret lepakot nousevat omille siivilleen noin kuukauden ikäisinä. Heinä-elokuun vaihteessa poikaset liittyvät emojen öisille saalistuslennolle. Pian tämän jälkeen lisääntymisyhteisöt hajoavat, ja lepakot asettuvat jälleen omalle alueilleen saalistamaan ja valmistautumaan seuraavaan talveen.

Heinäkuussa niityt kukoistavat. Silloin myös tienpientareita täplittävät kissan- ja harakankellot, päivänkakkarat, ojakärsämöt ja monet muut kukkaset. Heinäkuu on myös parasta aikaa etsiä kukkivia tunturikasveja.

Vaikka mustikat yleensä kypsyvät meillä kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, kypsymisaika voi vaihdella eri puolilla maata. Samoin alkukesän sää vaikuttaa mustikkasatoon. 

Suomen satokausitiedot: mustikkaan.fi -sovellus tarjoaa käyttäjän sijaintitiedon perusteella mustikan kypsymisennusteen. Voit kertoa sille myös paikkakuntasi ja katsoa, kannattaako seuraavaan mökkiviikonloppuun suunnitella mustikkapiirakan leipomista vai ennemmin vajan maalausta. Eteläisessä Suomessa mustikat kypsyivät tänä vuonna heinäkuun puolivälissä.

Herkkutatti on symbioottinen sieni, joka elää yhteiselämää puiden kanssa. Herkkutatti viihtyy erityisesti kuusikon aluskasvillisuudessa, mieluiten hiekkapitoisilla ja kuivahkoilla mailla. Sienisato on parhaimmillaan elo-syyskuussa. Kantarelliaika on muuten nyt parhaimmillaan.

Kun lentomuurahaiset nousevat siivilleen, kyseessä on muurahaisten parittelu, joka kestää vain lyhyen hetken. Parittelun jälkeen naaraat pudottavat nopeasti siipensä ja yrittävät löytää pesäpaikan itselleen.

 

Työnsä tehneiden koiraiden tehtävä on ohi, ja yleensä ne joutuvat lajitovereidensa, muiden hyönteisten tai lintujen ravinnoksi. Koiraat kerääntyvät korkealle paikalle, ja siksi muurahaisia näkyy etenkin autojen ja päivänvarjojen päällä.

On Luontoäidin paletissa väriä ja sävyä monta
niin kaunista, herkkää, ajatonta.
Hän osaa kukkiinsa sivellintä taitavasti käyttää
niinpä luonto ympärillämme kauniilta näyttää!
Vuokko Väänänen

Lähteet: jaakkoharjuvaara.com; kysymyksiä.com; Lapland; mustikkaan.fi; LUKE Luonnonvaratieto/karttapalvelu; MTVuutiset.fi 26.7.2021; Riihimäki; sieneen.com; Sari Lehto, Herkuttelija 11.7.2025/marjastaja.fi; Terhi Ryttäri, Suomen Luonto 9.5.2019; Vuokko Väänänen, Värtsi, Värtsilän verkkolehti 21.6.2013, Osa runosta Luontoäidin väripaletti. Jouni K. Kemppainen, Helsingin Sanomien Kuukausiliite tammikuu 2025; Shichi jyu ni Kou; U.S./Japan Cultural Trade Network.