Kottarainen on kevään ensimmäisiä saapujia

Kevään airuet kottaraiset palaavat Suomeen maaliskuun ja huhtikuun aikana vietettyään talvensa Europan läntisimmissä osissa, kuten Iso-Britanniassa ja Ranskassa. Kottaraisten talvehtiminen Suomessa on vaihtelevaa, joinakin vuosina niitä on tavattu asutuskeskusten kaatopaikoilta muutamia parvia. Talvihavaintoja on tehty aina Pohjois-Suomea myöten.

Vielä 30 - 40 vuotta sitten Suomessa pesi arviolta puoli miljoonaa kottaraisparia, ja lähes joka talon pihapiirissä oli kottaraispönttö. Sittemmin lintujen määrä on romahtanut jopa kymmenesosaan, ja Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 50.000–80.000 paria.

Laji on taantunut meillä voimakkaasti ja jopa hävinnyt pohjoisesta - kuitenkin kottarainen on yksi maailman yleisimmistä linnuista ja haitallinen vieraslaji muun muassa Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.

Kottarainen on vilkas lintu, joka hoitaa pesintänsäkin nopeasti. Se rakentaa pesän varsin huolimattomasti oljista, kuivasta ruohosta, villasta ja höyhenistä. Siihen se pyöräyttää huhti-toukokuussa useimmiten viisi kauniin vaaleansinistä munaa. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, mutta öisin yksinomaan naaras hautoo. Kahden viikon haudonta-ajan jälkeen emot ruokkivat yhdessä poikasia muutaman viikon.

Lappeenrannan Linnoituksessa vallien seutuvilla olen nähnyt alkukesäisin runsaasti kottaraisia, ne pesivät Linnoituksen vanhoissa vaahteroissa. Luontaisesti kottaraiset ovatkin kolopesijöitä.

Silloin on vilkasta, kun emot suihkivat Vallien nurmikoiden ja vaahteroiden väliä etsimässä nurmikoilta lieroja, toukkia ja kovakuoriaisia pesäpoikasilleen. Vajaan kolmen viikon ikäisenä poikaset jättävät pesän, minkä jälkeen samalla seudulla pesineet kottaraispoikueet parveutuvat yhteen. Kottarainen on hyvin seurallinen lintu ja erityisesti loppukesän yöpymisparvet ovat mahtavia, tuhansien lintujen muodostelmia. Silloin kottaraiset voivat aiheuttaa harmia myös viljelyksillä, sillä niille kelpaavat hyönteisravinnon lisäksi kaikenlaiset marjat ja siemenet.

Yleisesti kottarainen sekoitetaan mustarastaaseen, mutta kottarainen on lyhytpyrstöinen ja liikkuu kävellen, kun taas mustarastas yleensä hyppii. Kottarainen on yleisväriltään mustahko, purppuran- ja vihreän metallinkiiltoinen, sen sijaan mustarastaskoiras on kokonaan musta, naaras on tummanruskea.

Kottaraisen laululahjoja vähätellään ihan turhaan, sillä luhtakerttusen ohella se on linnustomme taitavimpia matkijoita. Se lisää lauluunsa ympäristöstään kuulemiaan ääniä, kuten muiden lintujen laulua ja vaikkapa koneita, kuten traktorin tai raitiovaunun äänen. Taitavimpien laulajien menestys naaraiden houkuttelussa on taattu.

Ainakin taidemaalari ja ornitologi Magnus von Wrightin (13.6.1805 – 5.7.1868) mukaan kottaraiset oppivat puhumaankin papukaijojen lailla, sillä hän on kirjoittanut kottaraisesta näin: "Koiras, joka on erityisen hyvä laulaja, osaa mestarillisesti matkia muita, naapurustossa asustavia lintuja. Nuorena elätiksi otetut kottaraiset kesyyntyvät hyvin ja oppivat lausumaan lyhyitä lauseita aivan puhtaasti. Olen kuullut yhtä yksilöä, joka hämmästyttävän tarkasti matki soittorasiaa tai oikeammin yhtä sen esittämistä kappaleista."

Kottaraisesta käytettyjä murrenimityksiä ovat kottero, kotteroinen, kotorane. Linnun nimi kuuluu mahdollisesti yhteen sen pesäontelon nimityksen kotti, kottelo, kottero kanssa.

Erkko on runoilijan vapaudella runossaan Kottarainen hieman muunnellut kuvaa kottaraisesta. Eihän kottarainen ole murhelintu, vaan vilkas ja eloisa, eikä se ole mustarastaan lailla yksivärisen tumma. Lisäksi sen ”ohjelmistoon” kuuluu enemmän lauluja kuin minkään muun maamme linnun.

Kottarainen, se murhelintu,
jota harvasti mainitaan,
oli oppinut elämältä
pienen, pienosen laulun vaan.

Kottarainen, se tumma lintu,
lauloi pienosen säveleen,
minkä lauloi, sen totta lauloi,
se koski kuulijan sydämeen.
J. H. Erkko

Lähteet: Anna Tuominen, Suomen Luonto 14.4.2023; Antti Salovaara, Luontoliitto; LuontoPortti; Mirjam Tahkokorpi, yle.fi 29.5.2013; Suomen etymologinen sanakirja; Tiedon portailla; J. H. Erkko, Kottarainen.

Kottarainen on kesän merkki -postauksen julkaisin 3.6.2023.