Talvikalassa

Vieraskynänä on erityisopettaja Merja Hyvärinen Kiuruvedeltä.

Helmikuun alussa meillä oli vieraita Helsingistä. Lauantaina saimme pojaltamme kutsun tulla vieraitten kanssa kokemaan verkkoja perheen mökille. Kutsun tarkoituksena oli, että "etelän immeesetkin saisivat katsella, miten ne kalat kalatiskeihin saadaan." Kutsu otettiin toki mielellään vastaan. Minäkään en ole ollut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen talviverkoilla.

Enemmän tai vähemmän Michelin-ukon näköisinä ajelimme Pielavedelle Salonsaareen. Pakkasta oli muutama aste. Sää oli pilvinen ja taivas täynnä sinisen ja harmaan eri sävyjä. Lunta jäällä ei ollut juuri lainkaan, mutta jään pinta oli rouheinen eikä luistanut jalan alla.

Mökkirannasta oli verkoille kävelyä vain muutamia satoja metrejä. Moottorikelkkakin oli käytössä. Sillä lapset kavereineen hurruuttivat ajella kavereittensa kanssa, ja osa otti kyytiä ahkiossa. Lonkkaleikkausta odottava ukkikin sai moottorikelkka-ajelua.

Poikamme 12- ja 10-vuotiaat pojat käyvät viikoittain verkoilla isänsä kanssa, niinpä he hoitivat nytkin hommat ammattilaisen ottein. Meistä muista ei ollut apua verkkojen kokemisessa, oltiin vain "turisteina".

Ensimmäisestä verkosta tuli kuhia ja iso ahven. Myöhempi punnitus näytti ahvenen painoksi 860 grammaa. Seuraava verkko oli tyhjä, mutta kolmannesta tuli lahnoja ja made, taisi olla joku pieni haukikin.

Minä nautin jäällä kävelemisestä, seurana poikien nuoret koirat, labradorinnoutaja ja sileäkarvainen noutaja. Kävelyni aikana muu porukka tarkkaili, millaista saalista verkoista nousee...

Kun pienet pojat menivät virittelemään makkaranpaistotulia, minä läksin noutamaan 8-vuotiaita tyttökaveruksia makkaranpaistoon. Palatessani takaisin kuulin jäältä innostunutta puheensorinaa ja riemukkaita huudahduksia. Ihmekös tuo, sillä jäälle oli juuri nostettu suuri hauki viimeisestä eli ns. rantaverkosta.

Alkoi kova arvuuttelu, kuka osuisi lähimmäksi sen oikeaa painoa. Punnituksessa hauen painoksi tuli 10 kg 890 g! Kyllä siinä riitti ihmettelyä niin "etelän immeesillä" kuin meillä muillakin. Ja voi miten hyvältä mahtoikaan tuntua itse pyytäjistä. Makkaratulilla, mökkikahveilla ja koko illan oli kaikilla kertakaikkisen hyvä fiilis!

Ennen vieraittemme paluuta Helsinkiin saimme tarjota heille savustettua lahnaa. Siitä teimme eri lisukkeiden kanssa savukalatahnaa voileipien päälle. Lahnat kyllä maistuivat lämpiminä niin hyvälle, että meinasivat syödä ne kaikki ihan sellaisenaan.

Madekeittokin keitettiin lounaaksi. Vieraat saateltiin kuhafileiden kanssa junalle sunnuntai-iltapäivällä. Arvelen, että kuhat ovat maistuneet heille kotona!

Nyt vaan odotellaan, milloin vieraat ilmoittavat tulevansa uudelleen kokemaan kalaverkkoja… 

Kalastuskuvat ovat Merja Hyvärisen.