Talventörröttäjät levittävät elämää eteenpäin

Talvi muuttaa maiseman hiljaiseksi ja valkeaksi, paikoin myös karuksi, mutta talventörröttäjät tuovat siihen eloa. Tämä hauska nimi viittaa kasveihin, jotka säilyvät kuivuneina pystyssä pitkälle syksyyn ja talveen. Niiden varret ja siemenkodat kestävät talven ankarat olosuhteet. Kuivien kasvien ontot varret ja siemenkodat tarjoavat suojapaikkoja kimalaiskuningattarille ja monille muille hyönteisille.

 

Talventörröttäjien tunnistaminen on ihan oma lukunsa verrattuna kesäiseen kasviretkeilyyn. Tunnistatko sinä törröttäjiä?

 

Maitohorsma
Talventörröttäjille pystyyn kuivuminen on lisääntymisstrategia. Usein siemenet pysyvät kodassaan niin tiukassa suojassa, että vasta navakka tuuli irrottaa ne liikkeelle.

Kovapintainen hanki on erinomainen alusta, jota pitkin siemenet voivat viilettää viiman mukana.

 

Pikkulaukku
Osa kasveista leviää nimenomaan tuulen avulla, ja korkeiden törröttäjien siemeniin tuuli tarttuukin hyvin; luhtakuusion kodat toimivat siemeniä viskovina purjeina. Kun kasvit varistavat siemeniään hangelle, myös kevättalven sulamisvedet kuljettavat niitä kauas uusille kasvupaikoille.

 

Luhtakuusio
Monet talventörröttäjistä ovat sitkeitä rikkaruohoja ja kasvavat kesantomailla, ranta-alueilla ja pellonpientareilla. Ruohovartisia talvisiementäjiä meillä lienee lähes parisataa lajia, esimerkiksi järviruoko, mesiangervo, kultapiisku ja sarjakeltano sekä naamakukkaiskasvit, risti- ja mykerökukkaiset, samoin ruusu- ja kohokkikasvit. Heinistä tavallisia ovat ahde- ja nurmilauha sekä hietakastikka.

 

Seittitakiainen
Käsite talventörröttäjä ja talvisiementäjä ovat hieman epämääräisiä, sillä riippuu myös sää- ja lumioloista, ulottuuko kasvi niin korkealle, että pystyy karistamaan siemenensä lumen päälle.

Talvella siementäviä rikkakasveja ovat muun muassa jauhosavikka, juolavehnä, nokkonen, piharatamo, marunat, siankärsämö, takiaiset, ohdakkeet, valvatit ja pujo. Monelle tuttuja talvisiementäjiä ovat myös pietaryrtti, koiranputki ja osmankäämi.

 

Seittitakiaisella on oma talvisiemennyskeinonsa: sen pallomaiset kuivuneet mykeröt tarttuvat koukuillaan eläinten turkkiin, jolloin ne voivat kulkeutua hyvinkin kauas.

 

Varjolilja
Puutarhakasveista monien loppukesän ja syksyn tanakkavartisten kukkijoiden sekä kookkaiden perennojen ja koristeheinien törröttämään jättäminen on ekoteko. Se tukee luonnon monimuotoisuutta ja tarjoaa iloa silmälle. Törröttäjät myös sitovat maaperää ja ehkäisevät eroosiota, erityisesti avoimilla alueilla.

 

Paju
Talventörröttäjillä tallella olevat siemenet ovat tärkeä ravinnonlähde tikleille, hempoille, viherpeipoille ja muille siemensyöjille. Ruokailevien lintujen ja eläinten mukana siemeniä myös kulkeutuu uusille kasvupaikoille. Osittain talvella siementäviä ovat kanerva, puolukka ja karpalo. Puista ja pensaista siementävät ainakin osaksi talvella kuusi, mänty, leppälajit, raita (paju), pihlaja, ruusulajit ja kataja.

Talvipäivän haalea valo, kaikki ympärillä uinuu.
Luonto ottaa hengähdystauon,
ja me ihaillemme sen kauneutta.
muistovarssy

Lähteet: Anna Aho, Piha ja puutarha 23.1.2018; Anna Tuominen, Suomen Luonto 1.3.2020; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 14.2.2024; Juha Lakaniemi, LuontoPortti; Jukka Ranta, Suomenojan luonto; Mikko Puttonen, Tiede Luonto 1/2025; Oulun yliopisto. Pohjoisen luontomme talvi; muistovarssy.com, ihana-talvi-runo.

 
Talventörröttäjät 15.3.2016 edellinen bloginpostaukseni