Järvi lainehtikin jään päällä

Tammikuun viimeinen viikonvaihde meni leppoisasti Ruokolahden saaressa. Lauantaina oli päästy jäätä pitkin ajamaan moottorikelkalla satamasta mökille. Sen pihassa oli lunta vain vähän ja puolukanvarvut näkyivät selvästi. Pihamaalla risteävät polut olivat liukkaassa jäässä, ja joka askelta sai varoa.

Sunnuntain aamupäivän kiva tapahtuma oli pihabongaus. Silloin yritin ruokintapaikalla saada selkoa sini- ja talitiaisten määrästä, näin hömötiaisenkin, mutta juuri tarkkailutuntini aikana töyhtötiainen pysytteli poissa. Puukiipijä kiersi rytmikkäästi nuoren petäjän runkoa alhaalta ylös ja sama juttu taas seuraavalla rungolla.

Olisikohan käpytikkaparilla ollut jo vähän kevättä rinnassa, koska tikat eivät juuri malttaneet jäädä naputtelemaan talitankoa, lentelivät vain kuin kisaten. Tunti meni nopeasti lintujen puuhailuja seuratessa, ja pian minulla oli tämän vuoden bongauksen tulokset lähetettäväksi BirdLifelle.

Sunnuntai-iltapäivän paluumatka oli tyystin erilainen kuin saareen meno lauantaina, eikä puhettakaan moottorikelkkakyydistä. Vesi oli noussut jäälle pilkkirei´istä, verkkoavannoista ja railoista, niin että jään päällä suorastaan lainehti.

Onneksi miehellä ja minulla oli pitkävartiset kumisaappaat, joihin olimme laittaneet irrotettavat nastapohjat estämään liukastumista peilikirkkaalla jäällä. Eniten ihmetytti kävelymatkan aikana, että nythän on vasta tammi-helmikuu!

Loppusyksystä järvi jäätyi pikkuhiljaa. Aluksi kevyt riite peitti suojaisat lahdelmat. Sitten jää paksuni ja levisi yhä etäämmälle rannasta. Lopuksi koko järvi sai kunnollisen jääkannen. Salmissa ja virtapaikoissa jää voi silti olla ohutta ja haurasta läpi talven. Suuriin järviin ja meren selälle voi myös aueta railoja.

Kiintojää, teräsjää, ahtojää, ajojää, kohvajää, riite. Jäätä on monenlaista, ja jään luonne on syytä tuntea, kun lähtee liikkumaan jäällä.

Kuvan "joki" oikealla oli aurattu autotieksi.

Jos alkutalvi on leuto, lumikuorma voi painaa ohutta jäätä niin, että jään päälle nousee vettä. Syntyy sohjoa, joka pakkasen kiristyessä jäätyy kohvajääksi. Kohvajää on vaaleaa ja himmeää, kuin jähmettynyttä maitoa.

Teräsjääksi puolestaan kutsutaan kirkasta jäätä, joka syntyy suoraan vedestä. On todettu, että jo viiden sentin paksuinen teräsjää kantaa yksin kulkevan ihmisen; en kuitenkaan lähtisi kulkemaan viisisenttisellä jäällä.

Lumen painon arvioimiseksi ei riitä pelkästään tieto lumikerroksen paksuudesta, koska lumen paino riippuu sen tiheydestä. Lumen paino eli lumen vesiarvo ilmoitetaan kiloina neliömetriä kohti.

Mies taivalsi painava reppu selässään. Minulla sen sijaan oli kevyt matka, sillä pulkka juoksi perässä sujuvasti. Se ei ryypännyt vettä, niinpä kassitkin säilyivät kuivina. Lainehtiva järvenselkä ylitettiin puolessa tunnissa ja päästiin satamaan kaatumatta tai kastumatta.

Järvi on umpijäässä
kuin minuuteni viilennyt ulappa
joka väsymyksen ja ainaisen kiireen viimassa
on painunut ikiuneen
jäät eivät edes pauku
ne vain ovat vahvat lujat panssarijäät
katoamattomat järven katot
rystysillä koetan kovertaa jälkeä
kirjoittaa jään pintaan
huutaa kertoa minä olen täällä
enkä ole sinua unohtanut
mitä tietää jää mietteistäni
mitä alla myhäilevä alati

Sari Mäki-Penttilä

Lähteet: Suomen ympäristökeskus, Kestääkö jää? 2.12.2019; Kattojen lumikuorma, vesi.fi; Taloon.com; Sari Mäki-Penttilä, Minun järveni. Runoja järvistä 6. YleTv2. Suomi Express.