Aamuinen kohtaaminen ketun kanssa

Lokakuun usvaisena varhaisaamuna näin nuoren ketun kuljeskelemassa Sammonlahden kosteikolla. Yöllä oli satanut, ja sen turkki oli märkä.

Ketunpennut syntyvät touko-kesäkuussa, ja ne itsenäistyvät loppukesällä, kuten tämäkin kaveri. Arvelen kettujen asustelevan vakinaisesti Saimaan rannan tuntumassa, sillä kesän alussa näen usein aukiolla nuoria kettuja kisailemassa.

Ketturepolainen on kaikkiruokainen. Aamulenkeilläni kettu on monet kerrat jolkotellut vastaan roikottaen lintua suussaan; sehän saalistaa pikkunisäkkäitä, lintuja ja selkärangattomia, mutta syö myös raatoja, siemeniä ja marjoja.

Tämä kosteikon kettunuorukainen oli luultavasti etsimässä aamiaista, koska se tutki tarkkaan nurmikolla olevat kasat.

Kettu on hyvin sopeutuvainen ja asustaa monenlaisissa ympäristöissä, kunhan vain tarjolla on ruokaa ja suojapaikkoja. Sitä tavataan maaseudulla ja kaupungissa, metsissä ja tuntureilla. Metsäkettuja näen ani harvoin, sen sijaan kaupungissa niitä ilmestyy näkösälle tuon tuostakin.

Kettu on aktiivinen kaikkina vuodenaikoina. Se liikkuu eniten hämärissä ja yöllä, mutta varsin usein sitä näkee päiväsaikaankin.

Kosteikolla kettu lähestyi minua, katsoi kohti ja totesi vaarattomaksi. Niinpä se jatkoi rauhallisesti matkaansa.

Tämän toisen ketun kanssa kohtasimme aiemmin kesällä Pappilanniemen luontopolulla, kun tulimme vastaisista suunnista.

Kettu väisti ja ohituksen jälkeen palasi takaisin polulle.

Punavalkonuttu
kettumainen juttu.
Kulkee pitkin metsiä
haluaa herkkuja etsiä.

Ketulla on suippo suu
niin ihanasti mutristaa
kun suuhun nappaa mustikan
ja marjan maiskuttaa kokonaan.
Lastenrunosivut kainuu.com

Lähteet: LuontoPortti, Kettu; Kettu – naurulokki - lastenrunosivut koti.kainuu.com. NaurulokinLorusulkaLoru.