Kangaskorte, entisajan patasuti

Kortekasvit tuovat terveisiä yli 300 miljoonan vuoden takaa. Suuret kortepuut ovat tuhoutuneet, mutta ruohomaiset kortteet ovat hyvin samankaltaisia kuin kivikaudellakin eläneet lajit. Nykyisin maapallolla elää enää vain 16 kortelajia, joista puolet kasvaa Suomessakin. Vähäisestä lajimäärästä huolimatta ne ovat merkittäviä kasvipeitteenä, kuten metsäkorte.

Suomessa kangaskorte on paikoitellen yleinen laji koko maassa lukuun ottamatta Pohjanlahden rannikkoseutuja, joilta se pääosin puuttuu. Lajin risteymistä Suomessa tavataan kuusamonkortetta.

Kangaskortteelle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat harjut, hiekkakankaat, jyrkät puron- ja joentörmät sekä hiekkaiset rata- ja maantiepenkereet. Löytämäni kangaskortekasvusto sijaitsee polun varressa hiekkaisella rantapenkereellä, joka laskeutuu Saimaaseen.

Monivuotisen kangaskorteen maavarsisto levittäytyy laajalle. Siitä nousevat pystyt, kovat ja tumman harmaanvihreät varret ovat liki puolimetrisiä ja kasvavat tavallisesti ryhminä.

Kangaskorte muodostaa Missisipin hiekkaisilla rantatörmillä 300 kilometriä pitkän yhtenäisen kasvuston.

Yhtenäisten kasvustojen salaisuus on laajassa maansisäisessä varsistossa, joka ulottuu syvälle ja toimii samanaikaisesti sekä ravinteiden välittäjänä, ravintovarastona että lisääntymiselimenä. Maarönsyjen kärkiin kasvaa aina uusia ilmaversoja, näin laajakin kortteikko voi olla yhtä ainoata yksilöä.

Kortteikko on väriltään vihreä läpi vuoden. Varret ovat nivelikkäitä, uurteisia, karheapintaisia ja jäykkiä, lisäksi ne ovat usein haarattomia. Kangaskortteen varsi on ontto. Lehdet ovat vähäisiä ja muodostavat hammasreunaisia tuppia varren nivelkohtiin.

 

Tupet ovat kapeita, yleisväriltään harmaanvalkoisia, mutta sekä tyvestä että yläosasta mustia. Tupissa on varhain varisevia, kapeita hampaita. Itiötähkät ovat varren ja joskus myös haarojen latvassa, ne ovat käpymäisiä, suipohkoja ja tummia; itiöt kehittyvät elo-lokakuussa.

Kortteet sisältävät runsaasti piitä, mikä tekee ne karheiksi ja koviksi. Kangaskortetta onkin ennen käytetty patasutina sekä metalliesineiden hionta- ja kiillotusvälineenä.

 

Kasvin osat sopivat erinomaisesti myös kynsien viilaamiseen; minäkin kokeilin sitä kuivatulla varrella. Piikiteet ovat kortteiden suojana eläimiä vastaan, sillä ne hioisivat syöjänsä ennen pitkää hampaattomiksi - kovaa kangaskortetta tuskin mikään eläin syökään.

Erityisesti huosa-alkuiset paikannimet ovat yhä hyvänä vihjeenä, mistä löytää tämän kasvin. Suomessa lajia on kutsuttu kansanomaisella nimellä hosia tai sen muunnelmilla, kuten huosiain tai huosianheinä.

Nykyään kangaskortetta kasvatetaan koristekasvina esimerkiksi japanilaisissa puutarhoissa lammikoiden rannoilla.

Nyhdän kortteita
hauraita meditaation pätkiä,
mitä tekisin? mitä ilon pitkittämiseksi?
Eeva-Liisa Manner

Lähteet: Henry Väre, Suomen Luonto; Luomus. Kasviatlas; Seppo Vuokko, Kortekasvit. Suomen luonto, kasvit; wikipedia; Eeva-Liisa Manner, Kokoelma Niin vaihtuivat vuodenajat.