Suomen vaarallisimpiin myrkkysieniin kuuluvat valkokärpässieni ja harvinainen kavalakärpässieni. Näiden kärpässienten myrkyt eivät liukene keitettäessä toisin kuin esimerkiksi punakärpässienen.
Myrkytyksen oireet, kuten kova jano, oksentelu, vatsakivut, pahoinvointi ja ripuli, alkavat 6–24 tunnin kuluttua sienen nauttimisesta ja johtavat pysyviin elinvaurioihin tai kuolemaan. Solumyrkkyä ei saa poistettua ruoanvalmistuksessa millään keinolla, ja pienenkin palan nieleminen vaurioittaa munuaisia, maksaa, sydänlihasta, aivoja ja hiusverisuonia.
Valkokärpässieni Amanita virosa on kauttaaltaan ruumisarkun valkoinen, eikä väri muutu kosketuksesta tai muusta käsittelystä. Lakki on viidestä kymmeneen senttiä leveä, nuorena munanmuotoinen tai pallomainen, kasvaessaan se laakenee kuperaksi tai kellomaiseksi.
Lakki on kosteana tahmea, kuivana kiiltävä, ja vanhemmiten keskeltä hieman kellastunut. Reunat ovat epätasaiset, mutta eivät kampauurteiset, ja reunoilla saattaa roikkua suojusjätteitä.
Valkokärpässienen itiöt ja siten heltat ovat pysyvän valkoiset, mutta herkkusienten heltat muuttuvat iän myötä violetin mustiksi. Malto on valkoista. Nuorena valkokärpässienessä on melko heikko, juuresmainen tuoksu, mutta vanhoissa lakeissa epämiellyttävä.
Täysin valkoinen jalka on 10–15 senttiä pitkä, hoikka ja nöyhtäinen. Sen yläosassa on kärpässienen tyypillinen tuntomerkki: repaleinen ja roikkuva rengas.
Valkokärpässieni pitää nostaa kokonaan, ihan tyvestä asti maasta ylös, sillä siellä on varmin kärpässienten tuntomerkki: hyvin väljä tuppi, josta sieni lähtee kasvamaan. Herkkusienellä sen sijaan ei ole tyvituppia.
Valkokärpässieni on kuusen ja lehtipuiden juurisieni. Se kasvaa yleisenä ja melko runsaana Etelä-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoista kohden, pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemeltä. Valkokärpässieni kasvaa yksittäin tai pieninä ryhminä tuoreissa kuusikoissa ja lehdoissa syvällä sammalpeitteessä. Sen satoaika elo–syyskuussa.
Näihin myrkkysieniin törmäsin syyskuun puolukkaretkilläni. Valkoiset kärpässienet erottuivat sammalikosta pitkinä ja hoikkina, itsensä näköisinä. Valokuvaamista varten kaivoin yhden sienen maasta, jolloin näkyville tuli jalassa oleva tuppi. Se vahvisti lajin. Käytän usein tunnistamisessa apuna myös puhelimen sienisovellusta.
Varo, myrkyllinen, et saa koskea!
Kärpässienen hipaisu on polttava.
Se on sieni yksinäinen
täynnä myrkkyä.
Se vain seisoo, eikä kukaan halua leikkiä.
Rauhassa se haluaa olla kokonaan.
Jos näet sen, mene toiseen paikkaan vaeltamaan.
Tittamari Marttinen, Marjo Nygård
Lähteet: Elias Koivisto. Digikasvio syksyllä 2018. peda.net; Heikki Kotiranta, Kärpässienet. Suomen luonto. Kasvit; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 10.8.2021; LuontoPortti; Ruokavirasto; Tittamari Marttinen, Marjo Nygård, Valkoinen kärpässieni. Riemukas metsäretki -runokirja.
Lähetä kommentti